Mitäs mieltä olitte Kaksplussan artikkelista, jossa käsiteltiin lapsen sukupuoletonta kasvatusta?

Vierailija

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:




Minusta 70-luvulla oli tervettä se, että pojat ja tytöt puettiin tasaraitaan ja molemmilla oli se sama keltainen Jopo.




Totta, tuota minäkin muistan, ja kaupoissa ei ollut erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita. Oli puseroita ja housuja ja sitten oli jotain mekkoja tytöille. Mun pikkuveli käytti multa pieneksi jääneitä ruskeita sammareita ja sini-punaisia tai kelta-ruskeita puseroita, eikä ne edes näyttäneet tyttöjen vaatteilta.



Siirrämme teoissamme ja puheissamme paljon kaikenlaisia roolimalleja tytöistä ja pojista suurimmaksi osaksi tiedostamatta lapsillemme.



Vierailija

Miksi pirussa tyttöjä puetaan kokoajan prinsessoiksi, niiden huoneet ovat kaikissa sisustusohjelmissa vaaleanpunaisia " prinsessahuoneita" jne. Sitten siitä onkin kiva siirtyä 10-vuotiaana Bratz-napapaitamaailmaan ja käyttämään rintaliivejä vaikkei mitään ole (mm. päiväkodissa tytöillä on jo " lintsikat" , semmoset pikku topit nänniensä peittona).



Meidän pojilla on punaista ja vaaleanpunaista (koska pitävät siitä), sukkahousuja (joita eräs isä väitti homohousuiksi) ja yksi tyllinen tanssileninki, koska haluavat välillä tanssia.



Miksi poikia kokoajan pojitetaan hämähäkkikalsareilla jne.? H&M:n kuvaston selaaminen on vastenmielinen kokemus - siellä markkinoidaan 3-vuotiaille pojille mustien afroamerikkalaista ghettomuotia (tiesitte kai, että ne löysät housut, joista alkkarit pistää esiin, ovat perua mustien kavereiden putkareissuista, joissa vyö piti antaa jepareilla - siitä alkoi muoti). Jouluna lelukuvastot tarjoavat yhtä vastenmielistä hirviösoopaa ja merirosvoja - omat poikani pelkäävät niitä!



Mitä henkistä aukkoa vanhemmat täyttävät sonnustaessaan lastaan näin? Ovatko he itse epävarmoja omasta sukupuolestaan? Onko jääty jostakin paitsi?



Minusta 70-luvulla oli tervettä se, että pojat ja tytöt puettiin tasaraitaan ja molemmilla oli se sama keltainen Jopo.

Vierailija

menneet tosiaan pasmat sekaisin, jos alkavat tollaista harjoittamaan. Päinvastoin pitäisi tukea biologiseen sukupuoleen samastumista.

Vierailija

Itse olen 70-luvun lapsi. Silloin tällainen sukupuolettomuuteen kasvattaminen oli normi. Joka ei asiaa tunne, lukekoon esim. Laura Honkasalon tekstejä.



Sitten tulivat juppi- ja lamavuodet. Ja ökyily. Nyt 80-luvun vauvat taas ihmettelemät 60-lukulaisittain, miksi tyttövauvoja pitäisi pukea vaaleanpunaisiin.



Mukavaa, kun nämä asiat toistuvat, vaikka maailma muutoin on tosi epävarma paikka.



Itse olen se 70-luvun kommarivauva. En jaksa enää innostua sukupuolettomasta kasvatuksesta. Mutta on ihanaa, että joku jaksaa.

Vierailija

Kyllä meilläkin pojalla on pitkät hiukset ja voin jopa letittää sen joskus ja vaatteissa on punaista, keltaista ja muuta " tyttömäistä" . Silti jos poika haluaa sinisen haalarin niin hän sen saa ja kyllä meillä sanotaan poika ja tyttö tai mies ja nainen eikä uskotella pojalle, että hän voi imettää ja hänestä voi tulla isona äiti.

Vierailija

se ettei käytetty sanoja poika ja tyttö tai mies ja nainen. En oikeen tajunnu.





Ja sä joka sanoit ettei pienemmältä voi kiletää mitään, kun isompi saa, niin kuulostaa tosi tylsältä isompaa kohtaan. Kyllä isommalla pitää olla jotain isomman oikeuksia!!

Vierailija

pikku neidillä on isosisko ja on aina tekemässä sitä mitä isompikin.



Suostuin ostamaan isommalle täksi kesäksi bikinit. Se tietenkin tarkoitti sitä että pienemmän pitää olla myos.



Vaikka yritän, niin jos vanhempi ei ole innostunut niin ei ole pienempikään

Vierailija

mutta itse olen päättänyt kasvattaa lapseni mahdollisimman samanlailla sukupuolesta välittämättä. En kylläkään mene ihan järjettömyyksiin, eli pitäähän lasten tietää ovatko he tyttöjä vai poikia. Ihan vaan tervejärkisyyden takia. Ettei poika sitten luule olevansa tyttö ja suunnittelee lapsen synnyttämistä. Ja ettei tyttö kuvittele olevansa poika ja suunnittelee ammattia mihin naisen fysiikka ei riitä.

Mutta kyllä meidän poika saa leikkiä nukeilla, halia ja pussata, pukeutua mihin väriin vaan ja ihailla autojen sijasta koiria. Olen ylpeä siitä että nyt 1-vuotias poikani on selkeästi hellä ja huomaavainen poika. Ei harrasta samanlaista huutammista ja ärjymistä kuin muut pojat. Mutta kyllä se on jännä, että esimerkiksi autoilla leikkiminen kiinnostaa poikaa todella paljon ja moottoripyörien ääntä hän ihailee. Enkä minä sitä häneltä vie pois, anna itse valita mistä tykkää. Mutta selväksi teen silti samalla, että hän on poika ja hänestä tulee isona mies.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat