Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tunnetko yhtään kauppatieteilijää tai insinööriä, joka olisi ollut hoitovapaalla siihen asti että lapsi täyttää 3-vuotta?

Vierailija

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Itsellä alku oli hankalaa, mutta jo puolen vuoden kuluttua homma alkoi luistaa, ja sain nopeasti hyviä töitä. Helpoksi tämän tietysti teki se, että vakityöpaikka oli odottamassa. Kaikki mahdollinen oli muuttunut 3.5 vuoden poissaolon aikana, mutta silti töihin pääsi kiinni ihan siedettävästi.



Kyllä siis vaativista töistä voi olla kolmekin vuotta poissa, jos ei sure tuona aikana menetetyn palkkakehityksen perään!




Allekirjoitan tämän saman. Tosin minulla edes alku ei ollut kovin hankalaa. Itse työ oli sitä samaa, mitä nyt työkalut olivat muuttuneet, prosesseja kehitetty, työkaverit vaihtuneet =).



Olin poissa vajaa 3 vuotta it-alalta, eikä paluu tosiaan ollut paha. Pari ystävää (it-alalla hekin, mutta eri ammateissa kuin minä) on ollut poissa 3-5 vuotta, ja hyvin on heiltäkin paluu sujunut. Toki olemme me kaikki mm. pitäneet yhteyttä töihin (työkavereihin, pomoon jne) säännöllisesti (minä mm. kävin juhlissakin melko säännöllisesti kolmen vuoden ajan), ylläpitäneet ammattitaitoa (seuranneet alan julkaisuja, oman firman julkaisuja jne, lukenee ammattikirjallisuutta jne) ja pysyneet siinä mielessä kärryillä asioista. Kolme vuottakin kuluu loppujen lopuksi nopsaan.



Riippunee myös firman koosta: isommissa firmoissa ollaan ehkä enemmän varpaillaan mm. hoitovapaalta " samoihin töihin" palaamisen suhteen jne?



Minua muuten kaivattiin poissa ollessani, ihan ammatillisessa mielessä. Olen ilmeisesti sitten ollut kohtuu onnekas?

Vierailija

Suurimmat syyt varmaan ko. ammattien edustajilla töihin paluuseen ovat ihan ne tutut:

a) on vakipaikka odottamassa toisin kuin monilla humanisteilla

b) palkka on sen verran hyvä, että punnus painuu töihinpaluun suuntaan

c) ovat useimmiten töissä yksityisellä sektorilla, johon ei niin vaan kävellä takaisin töihin 3 vuoden jälkeen. Mulla jo pelkkä äitiysloma oli näköjään liikaa, kun esimieheni sai tehdä hartiavoimin töitä paluuni eteen ja todistella, että mua vielä tarvitaan. Laista viis. Markkinatalous jyrää.



Ja kohdat a ja b on ihan tutkimuksilla todistettukin: KESKINMÄÄRIN töihin nopeiten palaavat hyväpalkkaiset, koulutetut ja vakityössä olevat naiset kuin sellaiset, joilla ei ole työtä ja palkkakin heikko.

Vierailija

sekä molemmista vanhempainvapaista ja hoitovapaista että täyspitkät isyyslomat sekä virkavapaata ollakseen lasten kanssa. Molemmat kotihoidossa 3-vuotiaiksi.



Eikä ole duunipaikallaan edes mitenkään poikkeus.

Vierailija

Humanisti-ystäväni sen sijaan tuntuvat paremmin hahmottavan, mistä lapsen hyvinvointi rakentuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Eikä kyse ole pelkästään päivähoidosta, vaan ylipäätään siitä, miten lasta kohdellaan, miten hänelle puhutaan, miten hänen tunteitaan otetaan huomioon yms.

Vierailija

Itsellä alku oli hankalaa, mutta jo puolen vuoden kuluttua homma alkoi luistaa, ja sain nopeasti hyviä töitä. Helpoksi tämän tietysti teki se, että vakityöpaikka oli odottamassa. Kaikki mahdollinen oli muuttunut 3.5 vuoden poissaolon aikana, mutta silti töihin pääsi kiinni ihan siedettävästi.



Kyllä siis vaativista töistä voi olla kolmekin vuotta poissa, jos ei sure tuona aikana menetetyn palkkakehityksen perään!

Vierailija

Olin hoitovapaalla siihen saakka, kun lapsi oli kaksivuotias. Tämän jälkeen hän on ollut lähisukulaisella hoidossa.



Mutta et ap ihan väärässäkään ole, kyllä kyseisten alojen edustajilla monesti hoitovapaat jää lyhyeksi. Toisaalta sikäli ymmärrettävää, että ura on heille tärkeä, tuskin muuten olisivatkaan kouluttautuneet KTM:ksi tai insinööriksi. Kolmessa vuodessa ehtii jo melkoisesti tippua junasta.

Vierailija


Just nyt palaamassa takaisin hyvään hommaan. (tulin tänne ekaa kertaa 3 vuoteen, koska piti kysyä päiväkotien aukioloajoista)



Haluan töihin, koska nyt kotona liian helppoa. Että olen aina tiennyt jatkavani kohta työntekoa on ollut tosi hyvä juttu. Olen ottanut kotiäitiydestä kaiken irti, antanut lapsilleni enemmän, kuin jos tämä olisi pysyvää. Jos olisin kotiäiti toistaiseksi, keskittyisin varmasti enemmän omaan jaksamiseen. Nyt tämä on jotain ainutlaatuista ja väliaikaista.



Mitä lähemmäs työ tulee, sitä enemmän paneudun kohtaamaan esim. tyttäreni uhmakohtaukset. Mietin todella tarkasti, miten ne ratkotaan ja otan ne tärkeinä projekteina!



Koska kohta en enää ole läsnä.



Olen myös jatko-opiskellut, sen verran " jotain muutakin" olen kaivannut. Vaikka toisaalta, pystyy sitä aika hyvin äitiyttäkin suorittamaan :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat