Hoidon/koulun aloittaminen vieraskielisessä ympäristössä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kaipaisin kokemuksia siitä, miten noin 3-vuotiaat, miksei muunkin ikäiset, ovat sopeutuneet hoitopaikkaan tai esikouluun täysin kieliummikkoina. Oma lapseni on aina ollut reipas suomalaisessa päivähoidossa, mutta nyt ottaa lujille täysin vieras kieliympäristö ja uusi hoitopaikka. Olemme toki opettaneet välttämättömiä sanoja, jotta vessat ja muut edes hoituisivat. Lapsemme puhuu suomea hyvin sujuvasti ikäisekseen ja on tottunut kommunikoimaan paljon puheen välityksellä. Nyt on tilanteessa, että joutuu opettelemaan uuden kielen, jotta tulisi ymmärretyksi hoitopaikassa.

Olisiko kokemuksia, kauanko lapsella kestää oppia uusi kieli? Vinkkejä, neuvoja..?

Kommentit (9)

Vierailija

Me muutimme Englantiin vain 10 kk sitten, joten kokemukset tuoreessa muistissa. Vanhempi poika oli tuolloin 3v ja aloitti melko pian täysin ummikkona play groupin, joka päivä 2,5 tuntia. Poika meni play groupiin aina mielellään, koska on sosiaalinen ja rohkea ja tykkäsi leikkiä, ajella pihalla pyörällä, askarrella jne. Play Group aikana (kävi 3 kk) poika oppi muutamia sanoja, hoitajien mukaan ymmärtämään jonkun verran sekä poika kiinnostui kyselemään meiltä mikä mikäkin on englanniksi. Suomen kieli oli jo tuolloin värikäs ja poika puhui paljon ja hyvin ikäisekseen.

Nyt viime lokakuussa poika aloitti Nurseryssa 5 tuntia päivässä hoidon ja kielitaito on kehittynyt huimaa kyytiä. Ymmärtää hyvin, puhuu lauseita ja sanavarasto on jo aika iso. Kaukana silti vielä mistään natiivitason puhujasta ...

Minulla ei ole oikein mitään hyviä vinkkejä valitettavasti. Sanojen opetteleminen yhdessä leikin varjolla toimi meillä alkuun, Nurseryyn lähtee vieläkin mukaan aina rakas pehmolelu, poika pitää hoitajista tosi paljon, kehumme kielitaitoa ja reippauta Nurseryssa ja käymme iltapäivällä läpi mitä poika on puuhaillut Nurseryssa ja muistamme aina miettiä kuinka mukavaa siellä on. Kotona poika katsoo joskus lempi lastenohjelmiaan englanniksi.

Vierailija

Meidän esikoinen oli vajaa 4v kun muutimme Suomesta Saksaan. Hän alotti hoidon heti (päiväkoti) ja alottaessaan osasi sanoa saksaksi oman nimensä, siis minä olen..... ja kiitos ja katso. Tyttö alotti syyskuussa ja jouluna puhui jo perusasioita saksaksi. Siitä oppi huimaa vauhtia ja vuoden päästä kukaan ei enää erottanut ettei hän ole saksalainen.



Keskimmäisemme alotti tarhassa elokuussa, täytettyään 3v. Hänkin oli oikeastaan alottaessaan ummikko koska oli kotihoidossa tuohon asti, eikä siis kuullut saksaa muulloin kun sillon kun esikoisella oli kavereita kotona. Toki tuokin auttoi jonkin verran, ettei kieli ollut ihan tuikituntematon. Ei kuitenkaan alottessaan osaanut sanoa edes jotain " minulla on jano" -tyylistä. Alku olikin vähän hankalaa tarhassa (esikoinen oli ainakin tottunut jo tarhaympäristöön niin oli vain yksi muutos, toisin kun keskimmäisellä). Nyt poika viihtyy valtavan hyvin ja on siis ollut tarhassa puoli vuotta. Puhuin juuri hoitajien kanssa pojan kielenkehityksestä ja sanoivat että on ruvennut puhumaan tosi hyvin. Tämä kuitenkin tarkoittaa (mitä itse salakuuntelen) että poika osaa sanoa kaikki perusasiat mitä haluaa, mutta ei ole vielä läheskään ikäsitensä saksalaisten kielen tasolla.



Eroja on varmasti paljon, ja meillä asiaa on luultavasti paljon auttanut (eikä haitannut, niin kun jotkut kuvittelisivat), että lapset ovat jo alunperin kaksikielisiä (suomi-ruotsi), joten varmaan tuo ruotsi on auttanut paljon, ja ylipäätään se, että lapset ovat tottuneet että on olemassa eri kieliä ja että eri kielissä asioilla on eri nimet. Heille tämä uusi kieli ei ole koskaan ollut mikään ihmeellinen juttu.

Vierailija

Tyttaremme aloitti 2,5 v Brysselissa Maternellessa. Merkkaamme tarkeita saavutuksia ylos, joten muistan, etta jo 2 kk jalkeen han pystyi muodostamaan yksinkertaisia ranskankielisia lauseita. Asiaa auttoi se, etta han oli koko paivan hoidossa ja sai alkuvaiheessa yhden hyvan paikallisen kaverin. Nyt han on 3 v maternellessa oltuaan kasittaakseni aika lailla paikallisten lasten tasolla. Han ei valttamatta osaa kaikkea kaantaa suomeksi, mutta ymmartaa asiayhteydet ja parjaa moitteettomasti. Aantaminen on mielestani hieno juttu - nasaalit ym osuvat kohdalleen aivan eri lailla kuin meikalaisella, joka vasta aikuisialla on kielta opetellut.

Vierailija

miljoona:

Lainaus:


en olisi arvannut kirjoitustesi perusteella, että suomen kielesi on ruostunutta, kuten itse asian ilmaisit. Kirjoitat virheettömämmin kuin moni muu :-)




Kiitos, kirjoittaessa ehtii (onneksi) miettiä mitä " sanoo" ;-)

Nyt 1,5v jälkeen suomi sujuu minulla puhuessakin jo ihan hyvin, joskus vain esim. " r" tulee sanottua " saksaksi" ja käsillä kun huidon vanhaan malliin, huomio ei niin kiinnity sanavalintoihin:-D

Vierailija

Lokakuussa oli tällainen ketju ummikkona kerhoon menosta: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8505522&t=8477018&appid=&p...



Meillä on siis kaksi lasta joista ensimmäinen meni ummikkona kerhoon 3v4kk ikäisenä puolitoista vuotta sitten (oli ollut kerhossa 2x vkossa jo reilu 2-vuotiaasta). Hän tuli siellä loistavasti toimeen ja oppi mielestäni nopeasti ainakin ymmärtämään kieltä. Ainoa joitakin viikkoja kestänyt huonompi vaihe oli n. 3,5kk jälkeen, silloin tyttö oli hyvin turhautunut kun ei osannut vielä niin paljoa ja toisaalta kaipasti vanhoja ystäviään.

Puoli vuotta sitten, syyskuussa, hän aloitti puolipäiväisesti tarhassa ja kieli on parantunut entisestään, hän tulee toimeen uudella kielellä ihan yhtä hyvin kuin äidinkielellään.



Nuorempi aloitti kerhon nyt syyskuussa 2v3kk ikäisenä ja hänen kanssaan alku, ensimmäiset 3,5kk olivat tosi vaikeita. Hän ei tuntunut tulevan ollenkaan toimeen tilanteessa jossa hän oli vieraassa paikassa [u]ja[/u] vieras kieli ainoana kielenä, häntä tuntui pelottavan. Kuopuksemme ei ollut ollut tätä ennen hoidossa.

Mutta jo nyt tilanne on paljon parempi, poika menee mielellään kerhoon ja tuntuu ymmärtävän uutta kieltä jo tosi hyvin, periaatteessa kaiken mitä kuulee ja vaikka puhe ei ole vielä lähelläkään äidinkielen tasoa, hän saa kuitenkin asiansa selviksi:-)



Joka tapauksessa on ollut kiehtovaa seurata kuinka lapset oppivat kielen vain kuuntelemalla ja käyttämällä sitä!

Vierailija

Meillä poika aloittaa hoidon vasta puolen vuoden päästä (nyt 2,5-vuotias), mutta nyt jo murehdin, miten sopeutuminen sujuu. Onko kenelläkään kokemusta ranskankieliseen tarhaan laitosta?

Vierailija

Meillä tilanne on edennyt siten, että kohta 3-vuotiaamme on päässyt alkushokin yli ja suhtautuu uuteen kieleen kiinnostuneena. Puhumme hänelle kotonakin jonkinverran englantia ja opettelemme yhdessä uusia sanoja ja sanontoja. Se on tuntunut auttavan kovasti. Ymmärtää jo perusasioita aika hyvin. Ja tunnetusti lapset eivät tarvitse yhteistä kieltä leikkiäkseen yhdessä, ainakaan näin nuorina. Odotan mielenkiinnolla, miten homma etenee.



SannaSaksasta: en olisi arvannut kirjoitustesi perusteella, että suomen kielesi on ruostunutta, kuten itse asian ilmaisit. Kirjoitat virheettömämmin kuin moni muu :-)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat