Kun maailma tuntuu kaatuvan kokonaan...kohta kolmekymppinen äiti

Vierailija

täällä romahduksen partaalla...



Masentaa, itkettää, surettaa, harmittaa...tuntuu, et olen epäonnistunut elämässä. Olen jo neljättä vuotta yksin lapseni kanssa ja miestä ei ole ollut rinnalla koko tuona aikana. Enkö mä kelpaa kenellekään? Eikö kukaan kelpaa minulle? On niin paha olla yksi, vaikka päälle päin koitankin olla vahva ja esittääkin sitä muiden nähden. Lapsi aloitti juuri koulun ja musta tuntuu, että hajoan kohta. Ihan kohta. Auttakaa, lohduttakaa, kannustakaa. En vaan jaksa enää. :(

Kommentit (6)

Vierailija

Lapseni koulu on alkanut ihan kiitettävästi. Aika villi tapaus, mutta rauhallisempaan suuntaan menossa. Jonkun verran iltapäivähoidossa on tullut sanomista..Perheeni asuu lähettyvillä, mutta kaikilla omat kiireet jne. joten apua arkeen on tosi vaikea saada.



Ystäviäkin on, mut taidan olla heistä se ainut "sinkku" eli kaikki elävät parisuhteessa ja osa ystävistä perustelee nyt perheitä pienine nyytteineen. Meillä alkaa olla eri jutut kun oma on jo koululainen. Ja lapsettomat kaverit viilettävät aika paljon omissa menoissa, joihin taas yh:na on vaikea päästä mukaan...puuh..niin hankalaa. Koitan olla pirteä ja reipas mut joskus on hyvä purkaa sydäntä. Se aina helpottaa hitusen ja auttaa jaksamaan eteenpäin.

Vierailija

Eikä rakkauteen voi pakottaa, ei itseään eikä muita. Oikeanlainen kumppani tulee vastaan sitten kun on sen aika. Nyt sinulla on aika keskittyä itseesi ja lapseesi, jotta sitten tulevaisuudessa olet valmis olemaan jollekin ihanalle miehelle tasapainoinen ja ihana kumppani.

Vierailija

ja edes jotenkin purat suruasi.



Elämä menee joskus niin eri lailla ku ois halunnut, niin on mennyt mullakin. Aivan omaa tyhmyyttäni ja lapsellisuuttani... joskus se tunne käy yli niinku joku hyökyaalto, joskus menee paremmin. Joskus voi jopa uskoa, että kaikki se vaikuttaa mun parhaaksi.



Täytyy sanoa, että nostan hattua kun olet jaksanut kasvattaa kuitenkin lapsen aivan yksin. Se on jo sinänsä iso saavutus elämässä. Mitä lapselle kuuluu? Onko koulu alkanu hyvin?



Ootko sä pystynyt pitämään itsestäsi yhtään huolta? Onko oma äitisi tai muut sukulaiset tukena? Voitko joskus olla yksin, ilman lasta tietäen että hänestä pitää nyt joku muu huolta?



Kuule, kolmekymppinen on vielä tosi nuori. Niin monet perustaa perheensä vasta yli kolmekymppisenä. Älä menetä toivoa! On hyvä että tunnistaa, mitä sydän kaipaa ja haluaa oikeasti. Ja siitä voi lähteä sitten uskallus ottaa askeleita eteenpäin.



Ajattele itestäsi hyvää, joohan! Et ole epäonnistunut elämässä vaikka oot saanut kokea kovia. Ihan varmasti olet rakkauden arvoinen, ja kelpaat!



Iloa syksyysi, ja toivottavasti pian näyttää taas valosammalta!

Vierailija

tässä ihan hiljattain. Tuntuu vaan yleisesti tosi masentavalta tämä elämä. Päivästä toiseen tarpomista, raha aina loppu tai ihan just loppu. Vapaata aikaa ei ole itselläni kuin erittäin harvoin. On vaan niin hemmetin yksinäistä ja ahdistavaa tämä elämä. En tiedä, mistä saisin iloa ja energiaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat