Onko tällä suhteella toivoa? Pariterapia ei onnistu, tahto puuttuu.

Vierailija


15 vuotta yhteistä taivalta takana ja lapsiakin on. Olen kotiäitinä ollut jo vuosia, mies töissä. Suhteessa ei ole väkivaltaa eikä alkoholiongelmaa. Miehen kanssa emme ole samalla tasolla enää missään asiassa. Jatkuvaa pientä kinaa, jokapäiväistä. Lapsetkin vaistoavat omituisen kireyden joka meillä on.



Mies ei tee kotitöitä. Minä teen kaiken kotona ja otan myös vastuun lapsista. Hän kantaa taloudellisen vastuun mutta ei osallistu mihinkään. Nyt on aika työllistetty töidensäkin kanssa, mutta ei ole mikään koti-ihminen muutenkaan ollut koskaan. Televisio on kaikkein tärkein. Sen volyymiä säädellään lasten äänten yli (joita ei saisi kuulua kun häiritsee telkan katsomista).

Kun pyydän tekemään jotain, vaikka tyhjentämään tiskikoneen, saattaa sen vielä tehdä, mutta jos pyydän päivän aikana vielä jonkun toisen asian, seuraa kivahdus ja ärähdys/räjähdys. Yritän kuulemma haastaa riitaa teettämällä HÄNELLÄ kotitöitä.



Mies ei ole valmis muuttamaan asioita mihinkään suuntaan, haluaa vain olla rauhassa ja hänellä on hyvä näin.

Annanko siis miehen olla omissa oloissaan, siihen saakka että lapset lähtevät maailmalle? Kykeneekö tuolla tavalla elämään? Vai muuttaisinko lasten kanssa muualle.



Tiedän kyllä ettei yksinhuoltajana ole helppoa ja joutuisin yksin vastuuseen. Vaikka ei siinä tietysti paljon eroa ole nykytilanteeseen. Hoidan kaikki kotiasiat muutenkin yksin. Parin sukulaisen avun turvin tässä nytkin olen omia asioitani hoidellut. Lapset ovat vielä niin pieniä ettei niitä kotiinkaan voi keskenään jättää ja asioiminen muutaman aika pienen kanssa on hankalaa.



Olen näiden pienten lasteni kanssa tosi ylityöllistetty ja kaipaisin myös henkistä tukea joskus. Tänäänkin ärähti kun yritin saada mielipidettä erästä lastamme koskevasta asiasta että " mitä vittua sä sitä multa kyselet en mä niihin osaa mitään sanoa" .

Tunteeni ovat kadonneet, haluaisin jatkaa yksin, mutta taloudellinen puoli pelottaa.

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

voisitko mennä töihin jo? saisit omaa rahaa ja voisit täysin perustellusti vaatia mieheltä 50% kotitöistä. (ei niin ettet voisi nytkin vaatia paljon enemmän, mutta eipä näytä menevän perille)



myös omilleen muuttaminen olisi helpompaa, jos olisi työpaikka.

Vierailija

tai siis noin joka 7 vuosi jonkin asteinen kriisi.



..tain näin väittävät asiantuntijat joten kai siinä jotain perää on.

Tuo teidän 15v siis sopii kuvaan eli teillä oli viime vuonna se seitsemäs vuosi taas.

Vierailija

ap:n pitäisi miettiä mitä hän tekee väärin.... Siis mies saa olla millainen ääliö tahansa vaikka maailman tappiin asti mutta naisen täytyy sitten vääntyä tuhannelle mutkalle ja koittaa jotenkin vaan selvitä ja uhrautua että pysyisi perhe kasassa. Paskat, sanon minä! Kun toinen ei kerran suostu mihinkään, ei tee mitään, ei ilmeisesti edes ymmärrä että jossakin mättää niin miksi ap:n pitäisi jäädä tollaseen suhteeseen??? Hyvänen aika sentään, ei yksi tunnin harrastus yhtenä arki-iltana tota suhdetta pelasta, varsinkin jos ap:n pitäisi tyyliin palkata lapsenvahtikin siksi aikaa. Ei hyvänen aika teitä naisia, kunnioitatteko te edes itseänne vai elättekö samanlaisessa suhteessa ja olette jo niin alistuneet tilanteeseen ettette tajua sen olevan törkeää hyväksikäyttöä. Miksi miehen pitäisi saada kaikki ja naisen tyytyä olemaan se joka miehelle sen kaiken tarjoaa....

Vierailija

t. ap.



Vierailija:

Lainaus:


Jos haluat lapsillesi ja itsellesi jotain muuta, ehdotat vakavasti pariterapiaan, hankit siivoojan ja palkkaat muutamaksi tunniksi viikossa lasten" plikan" niin pääset yksin ja yhdessä harrastamaan.

Vierailija

Hassua, että tuhahdit noin. Jotkut asiat ON vaikeita, ne on sitä ilman, että niistä väkisin väännetään vaikeita.

Jos ei malta yhtään asettua toisen tilanteeseen ja tukalaan oloon, niin ei kai sitä sitten muuta voi kuin tuhahtaa noin.



Tsempit ap:lle. Me ollaan miehen kanssa oltu naimisissa 7 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Nyt viimesen vuoden on tilanne menny HIUKAN tuohon suuntaan kuin ap kuvaili omaansa. Meillä mies kyllä osallistuu tosipaljon kotitöihin, mutta se keskinäinen lämpö on vähentynyt huomattavasti. Tuntuu, että arki ja asioiden hoitamiset vie liikaa voimia ja pinna on tiukalla. Katsookohan kumpikin meistä liikaa omaa napaansa..



t. naimisissa vajaat 10v

Vierailija

Turhaa te sanotte että valtaa tilaa itsellesi. Miten ap tekee sen sellaisen miehen kanssa joka ei välitä lapsia hoitaa. Lastenko kanssa ap. harrastaa?? Eiköhän se nyt töissä käynnistä huolimatta olisi ap:n miehen otettava lusikka kauniiseen käteen ja alettava kantamaan myös henkistä vastuuta?

Vierailija

Rahalla vaan ratkoisit kaiken? Entäs jos ap:n mies on sitä mieltä että siivousta ei osteta kodin ulkopuolelta. Niin sinä tulet kiukuttelemaan tähän ketjuun että ap on läpimätä?? Huh huh.

Vierailija

Jos haluat lapsillesi ja itsellesi jotain muuta, ehdotat vakavasti pariterapiaan, hankit siivoojan ja palkkaat muutamaksi tunniksi viikossa lasten" plikan" niin pääset yksin ja yhdessä harrastamaan.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat