Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Missä vaiheessa te olette kertoneet duunissa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mulla on nyt vähän moraalinen ongelma tän asian suhteen.. Tiedän kyllä, että ei tarvitse kertoa kun muistaakseni vasta tyyliin 2 kk ennen äitiyslomalle jäämistä, mutta jotenkin tuntuu että näinkin alussa (siis 8+5) pitäisi ehkä kertoa..

Mulla on siis vastuullani 20 alaista sekä sitten sellainen työ, että tällä hetkellä tämän firman palveluksessa olevista ei kukaan pysty sitä korvaamaan. Nämä mun alaiseni kaiken lisäksi ovat lähes kaikki toisessa toimistossa kuin minä, siis meidän sivukonttorilla joka sijaitsee maalla. Yksikään heistä ei ole kykenevä nousemaan edes vastaavaksi esimieheksi. (Tämä ei valitettavasti ole mitään itsekehua, vaan täysin totta) Ja kyseiselle paikkakunnalle on muutenkin todella hankala löytää osaavaa väkeä. Väimatkat ovat pitkät ja liksa ei ainakaan rivityöntekijällä ole missään tapauksessa sellainen että se houkuttaisi. Olen suunnitellut niin, että pidän äitiyslomallakin tämän kioskin langat käsissäni, pysyn kyllä puhelimitse ja sähköpostilla hoitamaan asiat ilman sen isompaa ponnistusta. Eli nämä esimieshommat kyllä sujuvat silloinkin. Mutta kai mä itselleni sitten sijaisen tarvin näihin toimituspäällikön duuneihin..

Ylipäätään meidän firma on siltä osin erikoinen että meillä on erittäin hyvä työyhteisö, sellainen ns perhe tyyppinen, vaikka meitä lähes 35 onkin. Ja itse kun olen sitten toimitusjohtajasta seuraava niin on tää nyt hankala tilanne.. Tulee huono omatunto siitä kun hän suunnittelee asioita mitä hän siirtää minulle jatkossa jne. Ja toki mä ne haluankin hoitaa.. Tässä on vaan yksi pieni äippäloma välissä.. Eli siis tavallaan nyt mulla on sellainen petkuttaja tunne..

Kertoisin mä varmasti silti jos kaikki ei menisikään hyvin, mutta nyt en saa suutani auki..

Ja tietenkin vielä se, että kyllähän täällä ihmiset näkee kuin mun ryntäät kasvaa ja mahakin sitten pikkuhiljaa, eikä ehkä niin hiljaakaan kasvaa myös.



Eli miten teillä? Onko kukaan muu niin ääliö että ottaa tälläisistä(kin) asioista stressiä??







Kommentit (15)

Vierailija

Olen aina ihmetellyt miten sinunkin kirjoittamia mielipiteitä voi jonkun naisen päässä liikkua. En usko että kellään on oikeutta jaella lastensaanti oikeuksia ura- tai sen paremmin kotiäideillekään. Uraäiti ei ansaitse lasta jne. on niin uskomaton väite etten voi olla vihastumatta.



Vaikka en olekaan yltänyt yhtä aikuiseen ikään (jota ilmeisesti pidät meriittinä) kuin sinä, esimiesasemassa arvostan todella sen kaltaisia ihmisiä, jotka kantavat vastuun ja pohtivat myös työyhteisön/työpaikan ja töiden jatkumista ja sujumista äitiysvapaiden ajan. Heillä on varmasti yrityksessämme paikka odottamassa kun palaavat äitiyslomaltaan, kuinka pitkäksi se sitten venyykään.



Joillekin äitiys on uraa tärkeämpi, toiselle äitiys ei ole tärkeää ilman uraakaan.



Rouvaii

Vierailija

Työkavereille kerroin lähes heti plussattuani.

Pomolle kerroin rv 14.

Kerroin koska voin niin huonosti. Oksentelin ja olin kalpea kuin lakana :)

Vierailija

Hei Colafoffee!



Luin viestisi ja oli pakko ihan rekisteröityä, jotta voin vastailla sinulle. Ensinnäkin tähän melkein 40 vuoden ikään mennessä olen ainakin jo minä oppinut, ettei " korvaamatonta" työntekijää ole. Itse toimin toimistusjohtajaa omistamassani (+mieheni omistamassa) yrityksessä. Työntekijöitä meillä on 32 itsemme lisäksi ja olen ainakin itse jakanut päätäntävaltaa useammallekin työntekijällemme (alaisille, kuten sinä heitä nimität). Näin olen tehnyt siksi, että reilun 15-vuoden yrittäjäkokemuksella olen oppinut luottamaan työntekijöihini ja siten myös kannustamaan työntekijöitäni sillä, että he todellakin saavat päätäntävaltaa sekä reilusti kertoa ideansa ja ajatuksensa. Ehkä juuri tuon syyn vuoksi työntekijöidemme vaihtuvuus on ollut hyvin vähäistä. Ja onhan se sanontakin olemassa, joka mielestäni myös pitää paikkansa, että hautuumaa on täynnä " korvaamattomia" ihmisiä.



Mitä sitten tuohon lastenhankintaan tulee, niin jäi kirjoituksestasi kyllä sellainen maku suuhun, että tuleva vauvalomasi tulee " häiritsemään" työntekoasi. Ja että sinulla jää " paha maku" suuhun, kun jälkikasvusi vuoksi työt " kärsivät" . Mieluusti toivoisinkin, että sinun " kaltaiset uraäidit ja -isät" jättäisivätkin sen perheen perustamisen ja jatkaisivatkin tuota heille niin tärkeätä työtään eivätkä hankkisi lapsia, joille heillä ei todelisuudessa ole antaa tarpeeksi aikaa ja rakkautta. En näe sitä rakkautena, että tehdään töitä 12 tuntia päivässä ja viestintä lasten kanssa tapahtuu puhelimen tai jääkaapin oven välityksellä. Nyky-yhteiskunnassa näitä laiminlyötyjä lapsia on jo liikaakiin.



Mutta ehkä lapsen saanti aukaiseeksin silmäsi ja näet, mitkä asiat todella ovat tärkeitä. Näin toivon. Kaikesta huolimatta hyvää odotusta sinulle korvaamaton työtekijä.

Vierailija

Itselläni nyt vko 15 menossa enkä aio kertoa ennen kuin maha alkaa todella kasvaa, eli voi olla että menee jopa viikolle 20-21. Jokaisen oma asia tietenkin, milloin kertoo, (yks tuttava oli kailottanu jo tutuille ja tuntemattomillekin viikolla 4), mutta omasta mielestäni kannattaa odottaa sille vkolle 12 ainakin, jonka jälkeen keskenmenon mahdollisuudet vähenevät huomattavasti. Onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa etsiä sijaista.

Vierailija

Mä kerroin aika nopsaa n.7-8 viikolla. Ja syy tähän oli että olin niin pahoinvoiva, et oksentelin töissä ja sit olin sen takia saikulla.



-nanna- rv37

Vierailija

itse varmaan kertoisin mahdollisimman pian, jos olisin työelämässä samanlaisessa asemassa kuin sinä. Pääsisitte sitten tj:n kanssa jo varhaisessa vaiheessa suunnittelemaan, kuinka järjestätte sun työt äitiyslomasi ajan.



Omalla kohdalla edellisestä raskaudesta kerroin rv 12 jälkeen, kun olin käynyt ultrassa toteamassa, että mahassa oikeesti kasvaa joku. Tässä raskaudessa ajattelin toimia samoin.



Onnellista odotusta, äläkä liikaa stressaa työasioita ! :)



-S-

Vierailija

Nyt sinä olet ymmärtänyt asian täysin väärin! =D En minä koe missään tapauksessa vauvan tulon häiritsevän työtäni enkä myöskään itseäni lähde uraäidiksi luokittelemaan. En taatusti! Toki työni on minulle tärkeää (syystä että minulla on työssäni hauskaa), mutta elämässä on huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin työ. Kysymys onkin vain siitä, että tällä ns maaseudun toimistolla EI ole ketään kuka voisi sitä toimistoa alkaa vetämään, edes sijaistamaan minua. Olisin jo aikaa sitten mielelläni luopunut sen toimiston vetämisestä, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista koska tilalleni ei ole löytynyt ketään sopivaa. Kaikki ko. toimistolla tekevät suorittavaa työtä ja eivät valitettavasti ole kykeneviä ottamaan vastuuta asioista. Lisäksi pikkupaikkakunnalla kateus ym. asiat ovat jatkuvana ongelmana. Ikävä tosiasia eikä millään muotoa minusta riippuvainen. Mikäli sellainen " hullu" löytyy joka minun saappaisiini on valmis hyppäämään niin ilosta kiljuen luovutan ne hänelle.

Myöskään vastuun jakaminen ei ole minulle mikään ongelma. Toki jaan vastuuta työntekijöillemme, se on aivan luonnollinen asia. Mutta tietyt työt ovat sellaisia, joista en delegoimalla selviä.

Suurin ja sinänsä samalla ainoa " ongelma" kohdallani onkin se, että firman omistaja pitää minua korvaamattomana, ja tästä syystä hänelle kertominen on vaikeaa.

Lapsi tulee olemaan (ja on jo nyt) elämäni tärkein asia. Joten tuo sinun sepustuksesi uraäideistä ja -isistä tuli nyt aivan väärään osoitteeseen!!

Vierailija

Mä päätin että kerron tänään. Se on kumminkin asia mitä vatvon ja vatvon niin kauan kunnes kerron. Enkä mä haluaisi siitä ottaa lisää stressiä.. Jännittää jännittää jännittää, mutta kohta se on tehty...

Iik! =D

Vierailija

... odotan tällähetkellä sopivaa paikkaa/aikaa kertoa pomolle!

Tein raskauden alussa sopimuksen itseni kanssa, että rakenneultran jälkeen kerron asian " virallisesti" . Toki kahdelle työkaverille paljastin uutiseni jo aikaisemmin, koska molempien hommat on tavallaan kiinni mun töistä.

Tässäpä nyt ootellaan audiennsia pomon kanssa, koska mun mielestä kuitenkin hänen tulee tietää asia ennen muita. Mahaa ei vielä näy (jollei osaa kattoo!), mutta muutoin rupeaa mulla olemaan jo pikku paniikki, koska kaksi kuukautta ennen äippälomaa on viimeistään kerrottava - ja sehän on mulla jo maaliskuun puolivälin tienoilla!

Mutta minkäs teet, kun rouvaa ei kiireiltään tavoita - en nyt oikeen viittiis meililläkään heittää...

Vierailija

Koska esimieheni sattuu olemaan myös kaverini niin kerroin melkein heti. Muille työ kavereille kerroin " vasta" vk9. Sanoin silloin esimiehelleni että enhän edes tiedä meneekö tämä loppuún asti, mutta näin on ja jos ei mene niin itketään sitten yhdessä.



Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, minusta ei ollut salaamaan kun meilläkin on tiivis työ yhteisö...

Vierailija

Mun oli kanssa kerrottava heti raskauden alkumetreillä.Oli töissä niin huono olo,että piti käydä oksentamassa,ja napsia koko ajan syötävää.

Kerroin,jotteivat luule,että olen kaameessa kankkusessa=)

Huiskutin viikolla 32+1

Vierailija

Minä kerroin esimiehelleni ja projektipäälikölle heti kun tiesin, oisko silloin ollut vko 4-5 menossa. Kerroin siksi, että minulle suunniteltiin uutta hommaa (olin juuri palannut hoitovapaalta töihin) yhden lähtijän tilalle ja minusta ei olisi ollut siihen, että olisin opetellut homman ja sitten ilmoittanut jääväni pois töistä, jolloin siihen olisi pitänyt taas opettaa uusi. Nyt siinä on uusi ihminen ja minulle tuli muita töitä. Minusta oli reilua työnantajaani kohtaan toimia näin. Jos jotain sattuisi (keskenmeno) niin sitten eletään sen tilanteen mukaan, mutta se on todennäköisesti aika pieni mahdollisuus.

Työkavereille en kerro, huomaavat sitten aikanaan.

Vierailija

Kerron oman kokemukseni, vaikka alkuperäinen kirjoittaja on jo päätöksensä tehnyt ja kertonut töissä. Jos jotain muutakin vielä asia mietityttää.



Minä kerroin myös töissä hyvin aikaisin raskaudestani eli jo rv 6. Tämä sen vuoksi, että edellinen raskauteni ei sujunut ongelmitta ja tiesin, että saatan joutua jäämään aikaisin sairaslomalle. Ajattelin, että olen reilu työntekijä, kun kerron pienessä yrityksessämme ajoissa tästä tilanteesta ja siitä, että kannattaa varautua ajoissa pois jäämiseeni.



Ongelmia seurasi. Jo viikon kuluttua minulle alettiin vihjailla, että työtehtäväni saatetaan lopettaa. Luullakseni syy näihin vihjailuihin oli juuri raskauteni. Raskauden aiheuttaman stressin lisäksi (johtuen edellisen raskauden vaikeuksista) jouduin nyt myös murehtimaan miten selviän, jos työnantaja keksii jonkin keinon irtisanoa minut raskausaikana. Valvoin yöt ja lopulta jouduin jäämään sairaslomalle viikoksi henkisen stressireaktion takia.



Ehdin palata hetkeksi töihin, kunnes minulla alkoi tässä raskaudessa ne ongelmat joita olin pelännytkin. Jäin taas sairaslomalle ja lopulta olen ollut rv 10 jälkeen töissä vain 3,5 viikkoa. Niiden viikkojen aikana sainkin sitten melkoisen henkisen taakan, kun minua syyllistettiin mm. yrityksen rahojen kulumisesta minun sairaslomiini. Esimerkiksi muille työntekijöille annettiin olennaisten hankintojen puuttumisen syyksi minun sairaslomani. Nyt olen ollut rv 17 lähtien jatkuvalla sairaslomalla, joten työnantajani ei ole ensimmäisten 10 päivän jälkeen enää joutunut maksumieheksi. Töihin en enää palaa tämän raskauden aikana, jos koskaan.



Joten minulle on jäänyt aika ristiriitainen kuva siitä milloin olisi pitänyt kertoa työpaikalla. Mielestäni toimin reilusti kun kerroin ajoissa, mutta painostus ja syyttely alkoivat siitä hetkestä. Toisaalta olisin kuitenkin joutunut kertomaan jo muutaman viikon kuluttua syyn sairaslomiini. Toivon, että muut saavat parempaa kohtelua työpaikoillaan.



Laru (rv 25+0)

Vierailija

Kerrottu on. Huh! Sovittiin alustavasti että tosiaan pidän tän meidän sivukonttorin langat käsissäni sen verran mitä tarvii. Eli puhelimessa ja sähköpostilla pystyn nämä " hallinnolliset" hoiteleen. Eikä niistäkään muita kun ne ns ongelmatilanteet. Muut menevät sitten pomon vaimon kautta. Nyt on maailman helpottunein olo!!!

Uusimmat

Suosituimmat