Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Haluaako joku oikeasti lapsia vuoden ikäerolla???

Vierailija

Jos lapsilla on ikäeroa 11 kk - reilu vuosi, niin onko se ihan suunniteltu juttu? Mä en oikein ymmärrä, miksi joku haluaa lapsille noin pienen ikäeron!



Meidän nuorin lapsi on pari viikkoa yli 1-v ja musta tuntuis aika kurjalta, jos hänestä olisi tullut isoveli jo nyt. Mun pieni vauva! Musta on aika epäreilua, jos 1-v joutuu siirtymään kakkospaikalle jo noin pienenä. Ja niinhän se menee, kun uusi vauva syntyy, että vauva on se numero ykkönen. Vauvan tarpeet menee 1-vuotiaan isoveljen tai isosiskon edelle. Monet perustelee noin pientä ikäeroa sillä, että lapsilla on pian toisistaan seuraa. Niin on meidänkin lapsista, vaikka isoveli on jo 3-v. Pojat touhuavat paljonkin keskenään ja heistä todellakin näkee, miten tärkeitä ovat toisilleen! Vanhempi lapsi on kuitenkin saanut olla rauhassa vauva ja kun pikkuveli syntyi, hän oli jo tarpeeksi vanha ymmärtämään, että hän on ISOveli. Miten 1-vuotias voi olla ISOveli?



Se on tietenkin eri asia, jos raskaus saa alkunsa vahingossa, mutta sitä en voi ymmärtää, että joku haluaa tulla raskaaksi heti, kun edellinen vauva on syntynyt. Tarkoitan tässä nyt alle 1,5 v ikäeroja, jolloin vanhempi lapsi on niin pieni vielä itsekin, kun hänestä tulee se ISOveli tai ISOsisko. Sääliksi käy heitä :(

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Minua ei taas lakkaa hämmästyttämästä miksi jotkut äidit jaksaa taivastella kaikkien muiden perheiden valintoja.



Eläkää ja antakaa elää :)

Vierailija

Olen ajatellut, että minimi- ikäero olisi kaksi vuotta, mieluummin lähemmäs 2,5 vuotta. Kyllä vanhempienkin jaksaminen on tärkeää, aina vaan painotetaan sitä että pienellä ikäerolla lapsista on seuraa toisilleen aiemmin.



Sen sijaan yli 3 v:n ikäero ei ole lasten yhdessä leikkimisen kannalta järkevää. Tosin paljon vaikuttavat myös lasten luonteet.



Minulla on puolitoista vuotta vanhempi isosisko, ja olemme vielä aikuisiälläkin tosi läheiset. Äitini kuitenkin on kertonut olleensa tosi tiukoilla meidän kahden kanssa, isä teki pitkää päivää töissä meidän ollessa pieniä. Isosiskoni oli ollut alusta asti mustasukkainen ja ' taantunut' minun synnyttyäni, mm. roikkui äitini lahkeessa päivät pitkät ja seurasi häntä kaikkialle :/. no, siitä selvittiin mutta itse en moiseen ryhtyisi.

Vierailija

Pian kuitenkin tulin uudelleen raskaaksi ja ikäeroa on 1 v 7 kk.



Jos lapsenhoito sujuu ongelmitta ja vanhemmilla on tähän halua niin ihmettelen miksi se muille kuuluisi. Jokainen tehkööt lapsensa siihen tahtiin kun omat resurssit riittävät heidän hoitoon ja kasvatukseen.



Pieni ikäero takaa sen että samanlaiset leikit kiinnostavat ja lapsista on toisilleen seuraa. Rakkautta riittää jaettavaksi useammallekin kuin yhdelle. Tällä logiikalla mitä ap. omaa monikkoraskaudet olisi katastrofi, vai teettäisikö ap. abortin.



Pieni ei edes ymmärrä menettävänsä mitään erityistä asemaa vaan perheenjäsen hitsautuu luontevasti kuvioon. Suurimmat raivarit ja mustasukkaisuuskohtaukset on noin 3 vuoden ikäerolla syntyneillä, osuu sopivasti uhmakauteen. Olen nähnyt ja kuullut tapauksista joissa isompi käy mukiloimassa vauvaa, saa raivokohtausia yms.



3-4 vuoden ikäero lienee se pahin mahdollinen.

Vierailija

meille ei suinkaan ollut yllätys että lapsissa riittää työtä noiden ensimmäisten vauvakuukausienkin jälkeen. Kaikenlaiseen oli varauduttu ja lähinnä yllätyttiin sitä kuinka mukavasti kaikki on mennyt, kai meille vaan sitten sattui niin helpot lapset.



Kuopus on vasta 8kk joten paljon on tietenkin edessä, siihenkin suhtaudutaan päivä kerrallaan. Meille tämä oli hyvä ikäero. Jos sitä olisi enemmän ruvennut ruotimaan ja pohtimaan, emme varmaan olisi koskaan uskaltaneet toista hankkia.

Vierailija

... eivät tietenkään toisetkaan av-mammat saa haluta tai edes ymmärtää, et miks joku haluaa lapsia pienemmällä ikäerolla kuin sää haluat saada sun lapsia.



Ja muuten munkin sukulainen on naimisissa tsekin kanssa ja sen tsekin sukunimi on Pasha.

Vierailija

Ihan omasta halusta oltiin ilman ehkäisyä ja sitten tärppäsi.



Toki pieni oli esikoinen, mutta vallan hyvin suhtautui tulokkaaseen. Ja on totta että vanhemmilta vie ensimmäinen vuosi paljon voimia ja on raskasta, mutta esim. meidän tilanteessa lapset on nyt tehty ja voimme kaiken energian käyttää näiden kahden ihanan pojan kasvattamiseen.



Onhan esikoinen joutunut " kasvamaan" isoksi ja vauvaa pitää vauvana vaikka on jo iso hänkin.



Mutta meille tämä oli paras ratkaisu tehdä lapset kerralla

Vierailija

mikä siinä on niin kovin säälittävää ja surkuteltavaa... Hmm, kai jotkut kuvittelevat tilanteen superrankaksi tai jotain.



Itse olen saanut lapset 1v ja 2 kk ikäerolla. Ekaa odotimme pitkään, ja kun tulin niin helposti ja pikaisesti raskaaksi hänen jälkeensä olin pakahtua ilosta. Mikä onni! Ihanaa, että lapsilla on myös toisensa!



Mulla on ollut hienoa, että saan päivät olla tiiviisti lasten kanssa (eipä ole tässä kiirettä takas töihin!). Kakkosen syntymän jälkeen olin itse asiassa hyvin tiiviisti vanhemman eli taaperoisen kanssa, vauva kun nukkui paljon ja välilä haukkasi vähän maitoa. Aamupäivisin taapero ulkoili mummin tai isän kanssa, muuten sitten leikittiin kotona.



Sittemmin rytmiksi muodostui ulkoilla aamupäivät (vauvelilla silloin pitkät nokoset) ja loppupäivä sitten leikitään, istuskelllaan, oleillaan lähinnä lastenhuoneessa. Kaikki on mennyt rauhallisesti ja helposti ja musta on nimenomaan ihanaa, että saan nyt olla näin paljon kummankin kanssa (sillä moni vanhemman ikäinen lapsihan on jo päiväkodissa, noin pienenä!).



Monet kaverit ovat tuskailleet vanhemman mustasukkaisuutta ja vaikeutta suhteutua uuteen tulokkaaseen; meillä ei mitään tällaista ole nähty. Taapero näyttää lelujaan vauvalle ja vauva kikattaa vanhemman touhuille. Mun sydämeni särkyisi, jos pitäisi katsoa vanhemman ahdistusta, kun hän ei olekaan yksin keskipiste.



Noh, kyllähän tätä juttua riittäisi... Oli siis tarkoitukseni vaan kertoa, että tämä se vasta onnea on, kaksi kullanmurua!



Vierailija

Siinä ajassa esim. äidin kehon rautapitoisuus ehtii palautua entiselleen. Sinänsä ei ehkä ole kauhean fiksua tehdä lapsia ihan pikapikaa peräkkäin, vaikka kyllähän siitä monet selviävät kunnialla ja terveinä.

Vierailija

Kiva kun jotkut näköjään pystyy suunnitteleen noi raskaaksi tulemisensa ihan kuukausien tarkkuudella ja sitten arvosteleen muita, joille käy toisin.

Jos jollakulla on ollut ykkösen tekeminen vaikeeta, ei luultavasti halua odottaa vuosia seuraavan tekemisen aloittamista. Jos sitten nalli napsahtaakin odotettua nopeammin, mitäs sitten, pitäiskö tehdä abortti et saa " hyvien äitien" mielestä sopivan ikäeron lapsilleen?



Ennenkin tuli lapsia lähes vuosittain, kun ei ollut ehkäisyä. Ihan hyvin ne pärjäsi sillonkin ilman, että piti miettiä että mikä nyt on nicopetterin henkisen kasvun kannalta paras ikäero seuraavaan sisarukseen.



Ja turha sääliä niitä vanhempia, joiden lasten ikäero on pieni. Ainakin mä olen nähnyt lähipiirissä tosi hyviä esimerkkejä pienistä sisaruksista, jotka pitävät toisilleen tosi hyvää seuraa. Eipähän tarvii heti kärrätä tarhaan jotta saisivat leikkikaverita.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Helpompaa minulla on kuin jollakin uhmiksen ja vauvan äidillä.

Nyt lapset 1v5kk ja 5kk.




Nimimerkillä äiti, uhmis ja vauva... Olispa itekin tajunnut tehdä vähän pienemmällä ikäerolla.

Vierailija

Helpompaa minulla on kuin jollakin uhmiksen ja vauvan äidillä.

Nyt lapset 1v5kk ja 5kk.



Ja täällä istun palstailemassa kun toinen nukkuu ja toinen leikkii kiltisti tuossa vieressä :)

Vierailija

Meidän lapsillamme on - suunnitellusti - ikäeroa vain vuosi ja kymmenen kuukautta, melkein kaksi vuotta siis. Silti joskus väsyttää ihan hurjasti.

Vierailija

Ja jotenkin tuntuu, että usein sitä toista lasta aletaan toivoa jo silloin kun ei ole lastenhoidosta vielä ihan hirveästi kokemusta, eli kun esikoinen on n. puolivuotias. Sitten jätetään ehkäisy pois ja ollaan raskaana piankin. Ensimmäinen ikävuosi on työtä täynnä ja se, kuinka paljon esim 1-vuotiaassa on työtä, tulee monille yllätyksenä...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat