Anoreksia tappavin psykiatrisista sairauksista - puhuttaisko tästä välillä eikä aina läskeistä

Vierailija


13.2.2007 15:47



- Syömishäiriöihin liitetään usein pinnallisuus ja väitetään, ettei kyse ole vakavasta sairaudesta. Asia on päinvastoin, esimerkiksi anoreksia on hengenvaarallinen tila, professori Hasse Karlsson sanoo.



Syömishäiriöt ovat länsimaisten yhteiskuntien sairauksia, jotka ovat naisilla tavallisempia kuin miehillä.



Oletko sinä tai läheisesi kärsinyt syömishäiriöstä?



MIKÄ SAA SAIRASTUMAAN?

Syömishäiriöt ovat länsimaisten yhteiskuntien sairauksia, jotka ovat naisilla tavallisempia kuin miehillä. Tarkkoja lukuja ei tiedä kukaan, mutta naisista noin 4-5 prosentin arvioidaan kärsivän syömishäiriöstä jossakin vaiheessa.



Välimeren maissa syömishäiriöitä on havaittu vähemmän, ja niissä maissa ulkonäköpaineet eivät ole niin suuret kuin Keski-Euroopassa.



Perimä vaikuttaa sairastumisalttiuteen, samoin matala itsetunto, täydellisyyden tavoittelu, kaltoinkohtelu ja muut psyykkiset sairaudet.



Sairaalalääkäri Veera Pohjolainen huomasi tutkimuksessaan, että anorektikot ovat sairastaneet keskimäärin viisi, buliimikot kahdeksan ja lihavien ahmimishäiriötä eli BEDiä sairastavat vielä pidempään ennen kuin hakeutuvat hoitoon.



BED on syömishäiriö, jossa ihminen lihoo reippaasti, koska hän ahmii muttei oksenna.



Bulimiasta kärsivät piilottelevat sairauttaan yleensä pitkäänkin, koska häpeävät sitä.



Anorektikot taas usein sairastavat vuosia ennen kuin myöntävät, että kyse on sairaudesta. Professori Hasse Karlssonin mukaan buliimikoista suurin osa ei hakeudu lainkaan hoitoon.



Ylipainon taustalla voi olla ahmimishäiriö



Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia. Anoreksiaan kuolee enemmän ihmisiä kuin muihin psykiatrisiin sairauksiin. Professori Hasse Karlsson sanoo, että kymmenen vuotta anoreksiaan sairastumisen jälkeen viidestä kymmeneen prosenttia potilaista on kuollut. 20 vuotta sairastumisen jälkeen potilaista on kuollut jopa viidennes. Noin puolet potilaista menehtyy esimerkiksi sydämen tai munuaisten pettämiseen, puolet tekee itsemurhan.



Psykiatrisista sairauksista suurimmat tappajat ovat syömishäiriöiden ohella päihderiippuvuus ja depressio.



- Syömishäiriöihin liitetään usein pinnallisuus ja väitetään, ettei kyse ole vakavasta sairaudesta. Asia on päinvastoin, esimerkiksi anoreksia on hengenvaarallinen tila, Karlsson sanoo.



Vain puolet paranee



Anoreksiaan sairastuvista puolet paranee kokonaan, neljänneksen oireilu jatkuu vaihtelevasti ja joka viidennen sairaus kroonistuu.



Ruotsalaistutkimuksen mukaan nuorten anoreksiapotilaiden kuolleisuutta on saatu hiljalleen laskemaan. Yhtenä syynä on erityisten syömishäiriöyksiköiden perustaminen.



- Erikoistuneissa yksiköissä saadaan parempia hoitotuloksia. 20 vuoden seurannassa kuolleisuus on ei-erikoistuneissa yksiköissä kolme kertaa suurempi kuin erikoistuneissa, Karlsson kuvailee.



Jonossa 150 ihmistä



Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Hyks) on meneillään kolmatta kertaa Valtakunnallinen syömishäiriösymposiumi. Hyksin Syömishäiriöyksikkö Lapinlahden sairaalassa on maan ainoa syömishäiriöiden hoitoon erikoistunut julkisen terveydenhuollon yksikkö, jossa on osasto, päiväosasto ja poliklinikka.



Potilaat ovat aikuisia, keskimäärin 24-vuotiaita. Hoidossa käy myös yli 60-vuotiaita. Poliklinikalle on jonossa 150 ihmistä.



Sairaalalääkäri Veera Pohjolainen kertoo, että potilaat voivat todella huonosti, kun tulevat hoitoon. Jo puolen vuoden hoidon aikana elämänlaatu kohenee reilusti.



Ystävyyssuhteetkin kärsivät



- Syömishäiriöitä sairastavilla psyykkiset ongelmat ovat fyysisten ohella vaikeita. Ihminen eristäytyy sosiaalisesti, jos hän ei pysty syömään muiden seurassa tai ei kykene syömään, jos ei tiedä mitä ruoka täsmälleen sisältää. Ruokailutilanteet voivat olla hyvinkin vaikeita, samoin ystävyyssuhteiden ylläpito, Oxfordin yliopiston professori Christopher Fairburn sanoo. Alan johtava auktoriteetti osallistui symposiumiin Helsingissä.



Fairburn painottaa, että sairastuneet pitäisi saada kerättyä hoitoon mahdollisimman pian, mielellään jo teineinä.



STT



Kommentit (10)

Vierailija

Koulussa monet laistaa aterian murrosiässä. Muotitauti joka tarttuu, lapset on laumasieluja ja tekevät mitä johtajat käskevät. Koulussa kaverit voi arvostella esimerkiksi sitä kun toinen syö makkaraa niin joku laiheliini tulee sanomaan että siinä on paljon rasvaa ja hän ei ainakaan syö.

Tällaista on sanottu minun normaalipainoiselle hoikalle tytölle, onneksi kertoi kotona ja asiasta keskusteltiin. Lapseni oli kuitenkin syönyt ja hyvä niin, kaikki ei kuitenkaan ottaneet niitä makkaroita.



Tällainen ronklaaminen tarttuu muihinkin, varsinkin sellaisiin jotka ei uskalla laittaa hanttiin niille päsmäreille.



Kyselkää syövätkö lapset koulussa ja mitä ja minkä verran.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


että lihavan ihmisen syömishäiriö on pelkästään tämän oma syy, ja kaikki muu on vain selittelyä. Itse en näin ajattele, mutta jos tämä pätee lihavalle, kyllä se pätee myös anorektikollekin.




Vierailija

Anoreksia on sairaalloisen liikalihavuuden toinen ääripää, sairaus jossa ihminen on menettänyt terveen minäkuvan ja suhde ruokaan on sekaisin.



Ihan samat jutut sopisivat tähän kuin lihavuuteenkin, eli itse aiheutettuna oireet itse maksettaviksi, laihuusvero kun ihmisellä on suurempi sairastumisriski..



Jostakin syystä ihmisten on helpompi olla empaattisia sairaanloisen laihoille ihmisille kuin sairaalloisen lihaville, vaikka samasta ilmiöstä on kysymys.

Vierailija

Järkytyn aina kauheasti kun näen itseni valokuvasta. Peilistä en näe itseäni samalla tavalla, ero on suuri! Ennen olin normaalipainoinen ja kärsin bulimiasta. Ahmiminen jäi, muuta oksentelusta olen päässyt eroon (tiedä sitten olisko tää tilanne sen parempi, jos olisin oksentelua jatkanut - ainakin olisin hoikempi). Tiedän että kärsin ongelmasta, mutta en tiedä mitä tehdä. Moni lääkäri on jo kehottanut minua laihduttamaan, mutta en siihen ole pystynyt ja lääkärille en kehtaa myöntää ongelmaani (niinkuin en kellekään muullekaan).

Vierailija

Itsellä bulimia-masennus -historia, johon onneksi sain aikoinaan hyvän hoidon. Hoidon ripeyteen ja perusteellisuuteen vaikutti se, että mulla on myös nuoruusiän sokeritauti ja lienee selvää, että tämä tautiyhdistelmä on myös hengenvaarallinen. Nyt onneksi on kaikki hyvin.



Tytöt varsinkin oirehtivat pahaa oloaan ja ympäristön paineita kääntymällä sisäänpäin ja manipuloimalla suhdeltta itseensä ja elämään. Kätevimmin se käy syömisen kautta, usein myös viiltelemällä. LUonteesta on sitten kiinni, onko syömishäiriö anoreksia, bulimia, bed vai anoreksia-ortoreksia.



Ilman muuta anoreksia on vaarallisin, sillä siihen sairasutuien mieleen on vaikeinta vaikuttaa terapialla.

Vierailija

Se jos ei hahmota kehoaan oikein on neurologinen häiriö eikä itse aiheutettu tila! Sittenhän voitaisiin alkaa rankaisemaan masentuneita, vammaisia,oppimishäiriöisiä..

Vierailija

olin 57kg/175cm. Pukeuduin mahdollisimman löysiin vaatteisiin että valtava mahani ei olisi näkynyt. Harmi kun silloin ei ollut internettiä. Olisi varmasti selvinnyt helpommalla kun olisi saanut enemmän tietoa asioista ja päässyt esim tekemään kehonkuva testin.



Nyt ongelmani on päinvastainen olen yli 100kg ja pidän itseäni hoikempana kuin olen. Vain valokuvat kertoo totuuden, mutta peilistä en sitä näe. En hahmota vieläkään mikä on normaali määrä ruokaa ja oikeastaan ainut tapa hahmottaa normaali ruoka-annos on saada kuva normaalista annoksesta ja koota samanlainen itselleen.

Vierailija

että lihavan ihmisen syömishäiriö on pelkästään tämän oma syy, ja kaikki muu on vain selittelyä. Itse en näin ajattele, mutta jos tämä pätee lihavalle, kyllä se pätee myös anorektikollekin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat