G:Kuinka usein " räjähdätte" lapselle/-ille?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itse pysyn yleensä rauhallisena, mutta silloin tällöin menee yli ja syyllistyn itsekin räyhäämään. Tästä tulee aina kauhea morkkis ja tietää, ettei se auta yhtään tilannetta, mutta aina ei vaan jaksa.



Itellä hermot menee noin kerran kuussa, niin että tulee huudettua takaisin ja mentyä lapsen tasolle.



Miten muilla? Onko oikeesti mahdollista, ettei koskaan suutu lapsilleen ja jaksaa aina olla rauhallinen tuki ja turva...?

Kommentit (9)

Vierailija

Eli siis lähes joka päivä. Harmittaa aina ihan heti, kun tuolle 4-vuotiaalle olen ärähtänyt...

Meillä tilanne se, että 7kk vauva itkee lähes päivittäin todella paljon (allergioita ja kovaa mahakipua) ja kun siihen väsyn, niin tuo isompihan siitä kärsii. Kovasti olen miettinyt noinkohan sille jotain traumoja jää...

Viimeiset 2vkoa ollut ihan kauheita, kun pienemmälle ei mikään ruoka tunnu sopivan ja flunssa on ollut molemmilla tytöillä (pienemmällä jatkuu vieläkin) ja unet ja voimat käyneet todella vähiin itsellä.

Yritän sitten aina korvata ärähtelyjäni viemällä isomman uimaan, mennään yhdessä kauppaan tai tehdään jotain isojen tyttöjen juttuja ihan vaan kahdestaan.

Nyt toivotaan, että saataisiin pienempi pimu kuntoon ettei tuo isompi joutuisi niin kärsimään. Parempia päiviä odotellen.

Vierailija

hylkäämistä. sen ikäinen jo ymmärtää että olet oven toisella puolella ja osaa varmasti its etulla huoneesta uloskin.



meillä jäähyjä ei juurikaan ole jouduttu käyttämään, mutta jos käyttäisin niin itse laittaisin jäähypenkin näkyvälle paikalle, jotta pystyisin valvomaan lapsen istumista siinä.



Itsekään en muuten ole koskaan ymmärtänyt äitejä, jotka uhkaa esim kaupassa että jos etnyt tulee niin minä lähden. Ensinnäkin lapselle ei kannata koskaan antaa uhkauksia joita ei voi toteuttaa ja toisekseen lasta ei saisi koskaan uhata jättämisellä. Mutta lähes päivittäinhän tätä kuulee.... ei nyt siis liittyny sun kysymykseen, mutta kommentoin vaan kun joku toinen täsät mainitsi.



Minusta kuulostat oikein hyvältä kasvattajalta, yritä päästä eroon siitä ajatuksesta että teet jotakin väärää jos silloin tällöin rajähdät lapselle. Itse olen ajatellut että se on ihan tervettä että olen oppinut silloin tällöin rähähtämään ja riitelemään isomman kanssa, kotona ei koskaan tapahtunut sellaista ja aina vaan hyssyteltiin tai jos vähänkin yritti sanoa äidille vastaan niin hän alkoi itkeä, siitä seurasi etten isompanakaan osaa kunnolla riidellä vaan heti jos joku suuttuu minulle olen pyytelemässä anteeksi ja lepyttelemässä vaikka syy ei olisi lainkaan minun.

Vierailija

Eli olen niin kaukana ihanneäidistä ja toimivista kasvatusmetodeista, että en tosiaan ole asiantuntija - tulee meinaan pimahdettua säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä on täysin riippuvaista omista voimista ja jaksamisesta (olen kolmen pojan yh). Mutta, kun muita on aina niin pal helpompi neuvoa, niin tarjoan mielipidettäni kuitenkin (olen sentäns lukenut kosolti kasvatusohjeita *krhm* ja perheneuvolankn penkkejä kuluttanut ja kuulemma olen tehnyt kuitenkin erinomaista kasvatustyötä, vaikkei enimmäkseen siltä tunnukaan...;))



Lähinnä ajattelin kommentoida tuohon hylkäämiseen, että minusta ainakaan ei ole luettavissa lapsen hylkäämiseksi hänen lähettämisensä jäähylle huutamisesta. Riippuu tietenkin niin kovin paljon tilanteesta, huudon syistä ja siitä, miten toimitaan, mutta pääsääntöisesti sanoisin, että jos on kyse silkasta kiukuttelusta ja tahtojen taistelusta (huutamalla luulee saavansa tahtonsa perille), niin ei se ole hylkäämistä. Toinen asia sitten lienee se, että lapsen pitää tietää, MIKSI hän saa rangaistuksen. Eli tehdä selväksi, ettei tyhjästä huutaminen käy päinsä, ainakaan järjettömässä mittakaavassa. Pointtina tässäkin kun on se, että onhan lapsella oikeus mielipiteeseensä... Saapi olla eri mieltä kuin äiti, ei siinä mitään, mutta joku roti pitää olla ja viime kädessä äiti kuitenkin päättää. Mutta siis, kun on pelisäännöt tehty selviksi ja huuto sitten jälleen kerran alkaa ja kiellosta huolimatta jatkuu, pysyt itse rauhallisena kuin viilipytty (haasteellista, tiedän!! Siihen auttaa tieto siitä, että huutaja päätyy omaan huoneeseensa, jos huuto jatkuu...) ja toistat kiellon. Jos se ei tehoa, niin minusta silloin jäähy omassa huoneessa (tms.) ei ole maailman kamalin asia... Etkä millään muotoa ole hylännyt lasta, hän tietää sinun olevan paikalla ja valmis neuvotteluun tarpeen tullen.



Eri asia sitten on, kannattaako huudosta ainakaan kovin helposti rangaista... Erään kasvatusoppaan mukaan suositeltavinta huudon ja marinan kannalta on yksinkertaisesti jättää ne huomiotta. Siirtyä itse tarvittaessa pois huutajan ulottuvilta (lapsen pitää tietty olla turvassa, joten ikä ja ympäristö huomioiden). Itse olen pyrkinyt soveltamaan juuri tätä etenkin kuopukseen, joka on nyt 4v, ja se todellakin toimii vähintään 8 kertaa 10stä! Jäähyt pyrin säästämään sitten " vakavampiin rikkomuksiin" . Tosin viime aikoina on uhma lisääntynyt ja äidin voimat samassa suhteessa vähentyneet, joten on tullut lähetettyä omaan huoneeseen huutamaan ääritapauksissa. Rauhottuu siellä kyllä aika piankin - eikä ihan varmasti koe oloansa hylätyksi!



Aivan eri asia sitten on se, ettei lasta IKINÄ, KOSKAAN saa uhata hylkäämisellä. Ei ylipäänsä, mutta etenkään rangaistuksena tuhmista teoista. Itsessäni on tosiaan paljon vikoja ja olen kaukana täydellisestä äidistä, mutta tuohon suhtaudun kuolemanvakavasti. Minusta on käsittämätöntä, että jotkut voivat niin tehdä... Huom., eri asia on olla tuskastunut ylipäänsä ja joskus tiuskaista, että tekisipä mieleni painua kävelylle tai lähteä yksin lomalle...! ;) Se ei tosiaankaan minusta ole sama asia. Tiedän tuttavapiirissä yhden äidin, joka on jo vuosia pinnan palaessa aina uhannut lähteä " pois" - tai on aina " lähtemässä" , jos eivät lapset ole kiltisti. Yksi tämän äidin lapsista vaati saada vielä melko isonakin nukkua makuuhuoneensa ovi auki ja pää jalkopäässä, jotta paremmin näki vanhempien makuuhuoneeseen... :-(( Vahti, onko äiti varmasti paikalla. Sanomattakin selvää, ettei lapsi ollut niitä parhaita nukkujia. Toinen hänen lapsistaan on itse uhkaillut lähtemisellä - ja onpa pienempänä karannutkin kerran, pari ja löytynyt harhailemasta jossain maantiellä. Huhhuh...



Mitä sitten " normaaliin" omaan kiukkuun tulee, niin rajat pitää toki olla ja pitäisi tosiaan muistaa pysyä aina sinä aikuisena osapuolena. Mutta elävä elämähän ei oikein mene siten, vaikka kuinka haluaisi, ja itse ainakin olen sitä mieltä, ettei omien tunteiden näyttäminen ole automaattisesti pahasta. Saattaa jopa olla joskus hyväksikin. Siis oli se tunne surua, iloa, suuttumusta, pettymystä, mitä vain. Jippo lienee siinä, että antaa parhaan mahdollisen mallin niiden tunteiden käsittelyyn ja hallitsemiseen...Ollapa se pullantuoksuinen superäiti...;-) Mutta onneksi osaan olla sentään " riittävän hyvä äiti" !



Tsemppiä arjen pyöritykseen!



Vierailija

joka päivä kiitos lyhyen pinnani...



koitan sinnitellä ja kestää aikani mutta en pysty.



olisinpa pitkäpinnaisempi ja rauhallisempi vaan minkä mä luonteelle mahdan.



kuitenkin aina sovitaan anteeksi pyydellään kun on oltu ilkeitä tai huudettu.



äityliini ja villiviikarit 5,6v ja 1,2v

Vierailija

joo eli minun pinnani on tässä talven aikana lyhentynyt huimasti.meille syntyi vauva joka on ihana(kuten vauvat aina)MUTTA tämä 4v esikoinen!!!hänen takiaan olen repinyt hiuksiani päivittäin ja räjähdellyt hälle päivittäin,kun ei tahdo käyttäytyä vaan koko ajan ilkeilee, ja koettelee!

mutta toissapäivänä sain täältä hyviä ideoita kasvatukseen=)eli eilen aamulla aloitettiin sellainen kiltteyskalenteri esikon kanssa.(merkataan 3krt.päivässä jos kiltti ja illalla saa laitaa tarran omaan kalenteriin jos kerännyt ne 3 merkkiä.sekä kirjoitettiin meidän perheen säännöt(koskee myös minua=))siispä eilinen ja tämä päivä on ollut sellaisia etten ole räjähtänyt.tämä siis on minullekkin opettelua,mutta kyllä sen huomaa että lapsikin alkaa käyttäytyä paremmin kun itse pitää pinnan.tämän olen tietty tiennyt jo,mutta ei se ole väsyneenä aina niin helppoa muistaa näyttää hyvää esimerkkiä.

ai että oli kivamennä illalla nukkumaan kun ei oltu huudettu ja riidelty kokopäivänä.

poika kyllä kokeili eilenkin useasti,mutta sit muisteltiin säntöjä ja päästiin pahimman yli.no tuli aika sekavaa tekstiä ehkä..

Vierailija

Ja pari kommenttia...



Itse suhtaudun myös tuohon lähtemisellä/hylkäämisellä uhkailuun täysin kiletävästi. Muutenkin vierastan sitä, että lapsia kiristetään pelottelulla tyyliin, jos et ole kunnolla " möröt vie sut" tai " paha täti tulee" tai " lääkärisetä suuttuu" . Siis ihan käsittämättömiä uhkailuja olen sivusta kuunnellut. Käytetään hyväksi lapsen pelkotiloja ja ruokitaan samalla pelon kierrettä.



Tarkoitinkin juuri sitä, että ei kai sitä lasketa hylkäämiseksi, jos laittaa rauhoittumaan toiseen huoneeseentai jäähylle.

Vierailija

kyllä itseään ja meitä muita.. :) kerran kuukaudessa mäkin ehkä ärähdän... ja yleensä on kyseessä joku iltaviivyttely ja sitten tosiaan harmittaa... ja sitten luen pari ylimääräistä satua.. korvauksena lapsille.. tai kai itseni vuoksi, ettei ole enää huono omatunto.. :)



luulenpa että on ihan tervettä että lapsi sillon tällön näkee, että äitikin hermostuu!!!

Vierailija

Luen MLL:n nettisivuja ja siellä uhmäiästä yms. tosi hyviä juttuja ja vinkkejä. Nyt pohdin vaan kahta kauheammin, miten se vaikuttaa lapseeni, kun välillä teen, niin kun ei saisi tehdä.



Mikä esim. on lapsen hylkäämistä? Sekö jo, että laittaa lapsen hetkeksi toiseen huoneeseen (ei suljettuun) huutamaan, jos mikään rauhoittelu ei tepsi ja tärykalvot meinaa puhjeta.



Vai onko se vasta hylkäämistä, että uhkailee tyyliin: Jos teet noin tai et tee näin, äiti jättää sut tms.



Sitä myös mietin, mikä normaalia omassa kiukussa? Saako pimahtaa sen kerran kuussa, niin että raivoaa ja kiukkuaa ja polkee jalkaa? Tai saako ottaa lapsen pois kielletystä paikasta " lujin ottein" . Vai pitääkö tälläisestä huolestua ja hakeutua tyyliin vihanhallinnan terapiaan? Missä mahtaa mennä se hiuksenhieno raja normaalin ja huolestuttavan käytöksen välillä vanhempana?



Ihanaa lukea aiheesta ja koittaa petrata kasvattajana, mutta kyllä tieto myös lisää tuskaa omista epäonnistumisistaan ;)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat