Saako 2.5-vuotiasta " uhkailla" ?

Vierailija

- Kun ei halua pestä hampaita --> " sitten täytyy mennä hammaslääkäriin kun tulee reikiä hampaisiin ja sitten hammaslääkäri poraa"



- Kun ei halua pukea ulkovaatteita --> " Jäätkö sitten yksin kotiin kun muut lähtevät?"





Saako näin uhkailla ???

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Meillä uhkauksia paremmin toimii asian kieltäminen ja käänteinen psykologia yleensäkin.



Jos lapsi kieltäytyy tekemästä jotain, minä (joskus) kiellän lasta tekemästä asiaa. Ja liioitellusti: " Älä VAAN nyt syö sitä vitamiinia, eiiii..." . Eli ero oikeaan kieltämiseen pitää tehdä selväksi, ettei lapsi luule saavansa rikkoa kieltoa ihan noin vaan.



Vierailija

kouluikäisellä on negatiivinen minäkuva. Juuri nämä varhaiset ihmissuhteet (äiti, isä) määrittävät pitkälti lapsen perusturvallisuuden tunteen ja käsityksen itsestä, jos se on negatiivinen tarkoittaa se että lapsi tuntee itsensä huonoksi, arvottomaksi ja/ tai jotenkin epäkelvoksi ihmiseksi, joka ei ansaitse vilpitöntä rakkautta. Surullista.



Vierailija

2,5-vuotiaat on HYVIN erilaisia. Meillä esim. ei ole koskaan, siis koskaan, toiminut käänteinen psykologia. Lapsi on niin suoraviivainen persoona, että jos hänelle sanoo edes leikillään, että älä vaan mene syömään sitä porkkanaa, niin ottaa kyllä neuvosta vaarin! :)



Myöskään jatkuva leikittely ja hupailu ei toimi meidän lapseen, saa hänet vaan villiintymään ja unohtamaan pääasian. Pienemmissä, ei niin tärkeissä asioissa toimii kyllä, mutta jos joku asia, kuten hampaiden pesu, on joka tapauksessa tehtävä, se on tehtävä auktoriteetillä. Ja tuon ikäiselle auktoriteetti saavutetaan vain raa' asti komentamalla. :/ Mummonsa jaksaa aina yrittää tuota hupailua, mutta loppupeleissä se on kova komento, joka meidän jukuripäähän toimii.



Huom! Mustakaan uhkailu ei ole kuitenkaan kestävä kasvatuskeino, mutta tässä tilanteessa ja tähän 2,5-v lapseen se on usein _ainoa_ keino. Itse en uhkaile kohtuuttomilla asioilla, enkä sellaisilla, mitä en voi toteuttaa. Uhkailun ei myöskään pitäisi luoda pelkoa jotain asiaa kohtaan (niin kuin hammaslääkäriä), vaan seurauksen pitää olla välitön. Eli jos et tee näin, tapahtuu näin. Heti.



Mua kyllä jurppii, että joku kasvatusalan ammattilaiseksi itseään tituleeraava (mistä sen tietää?) ihminen tulee tänne morkkaamaan toisten kasvatustapoja tyyliin " enhän minä täällä oikeasti edes käy, mutta kyllä av-laisten lapset on järjestään sossumateriaalia" (snob snob)... Musta on vain hyvä, että täällä keskustellaan juuri tämän tapaisista asioista. Kaikilla vähänkin haastavampien lasten vanhemmilla on varmasti ongelmia juuri kurinpidon kanssa, mikä on riittävää, tarpeellista tai liiallista. Missä tekee oikein ja missä menee metsään. On hyvä saada perspektiiviä muilta samassa tilanteessa olevilta, eikä vaan omassa päässään miettiä, että olenko nyt hyvä, huono vai surkea vanhempi.

Vierailija

eli jos lapsi ei suostu pukemaan, en uhkaile ettän jätän hänet yksin, koska näin en tekisi. En muutenkaan hyväksy uhkailua jossa lapselle sanotaan että jätän sut johonkin.



esim. meidän puistossa käy äiti, joka huutaa usein lapsilleen että jos ette nyt tule niin jätän teidän tänne ja saatte sitten etsiä uuden äidin.. tää on musta aivan sairasta.



Vierailija

Monet eivät näytä yhtään tajuavan, mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi ja henkisesti terveeksi. Ikävä kyllä turvaton kiintymyssuhde usein periytyy sukupolvelta toiselle, ja ketjun katkaiseminen vaatii ponnisteluja ja tietoista yritystä korvata haitalliset toimintatavat paremmilla.



Vierailija

Monet asiat onnistuvat huumorilla tai mielikuvituksella. Jos lasta pelottelee hammaslääkärillä, tulee ensimmäisestä lääkärikäynnistä tosi ikävä ja lapselle voi tulla tuon seurauksena hammaslääkäripelko. Meillä hampaiden pesu onnistuu leikin varjolla: suussa on erivärisiä pöpöjä tai ties mitä, mitä pitää jahdata harjalla ja sitten kun ne on saatu kiinni, ne heitetään pois roskiin. Hauskaa on kaikilla.



Millä ajattelin uhkailla ja pelotella lastasi, kun tämä on murrosikäinen ja sinua suurikokoisempi? Poliiseilla?



Minusta pelottelu ja uhkailu tekee yhdessäolosta kurjaa ja vie vuorovaikutuksen ihan väärille urille. Onneksi minulla onkin huumorintajuinen lapsi, jonka kanssa selviää ilmankin. Kokeile sinäkin!



Vierailija

Mulla menee kans välillä överiks noi uhkailut :)

esim:

- Rikkoo/paiskoo leluja : " äiti antaa kaikki sun lelut naapurin lapsille ja soittaa joulupukille ettei anna sulle enää leluja lahjaksi kun vaan rikot ne "

- Ei syö/sotkee ruoalla tahalteen : " äiti antaa sun ruuat kissalle jos et syö nätisti "

yms. huvittavaa :D

Vierailija

Olen palstaillut nyt puolisen vuotta sillon tällöin. Lähinnä tuolla koululaiset ja taaperot&leikki-ikäiset palstoilla, mutta joskus kun tänne av:lle eksyy niin.. huhhuh.



Kasavatusalan ammattilaisena kyllä välillä tekis mieli sanoa ihmisille, että mitänköhän niidenkin lapsista tulee. Ja tosiaan, en enää ihmettele miksi nykyajan lapset voivat huonosti. (en toki tarkoita yleistää)



Esim. tämäkin aihe.. en ymmärrä miten joku voi sanoa lapselleen että jos et nyt tule niin mä JÄTÄN sut...

Vierailija

jos lapsi vedättää pukemisensa kanssa, niin monesti kysyn, että mitäs aijot tehdä, jäädä siihen istuskelemaan kun me muut mennään ulos?



jos lapsi on väsynyt tai häslää jotakin muuta mikä vie huomion, niin pistän hänet pukemaan eri huoneeseen, niin pysyy asiassa



Mun mielestä mitään tollasia yksittäisiä lauseita ei voi käydä analysoimaan ilman kontekstia, tulee vähän valmiiksi tilattuja vastauksia

Vierailija

Se on uhkailua joka kohdistuu lapsen kiintymyssuhteeseen vanhempaansa, eikä sitä saisi koskaan, missään tilanteessa kyseenalaistaa. Se vaikuttaa lapsen perusluottamuksen tunteeseen ja on siten haitallista lapsen kehitykselle. Kannattaa siis keksiä jotain muuta ettei lapsen tasapainoinen tunne-elämän kehitys vaarannu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat