Muilla ystävyys kaatunut koulutuseroihin?

Vierailija

Mua alkaa ihan tosissaan jurpia osa mun ystävistä. Opiskelen teknisessä korkeakoulussa aika vaativia jatko-opintoja, minulla on 2 alle 3v lasta.

Muutamat ystäväni eivät tunnu tajuava ettei kyseessä ole mitkään kirjekurssit, joista voi puhumalla päästä läpi tai että arvostelukokouksia ei järjestetä vaan yhden oppilaan myöhästyneen suorituksen vuoksi muutaman päivä kuluttua uudellee. Alkaa todella olla mitta täynnä muutaman kaverin kaikkitietävää asennetta mun opintojen rankkuuden laadusta, ovathan he itse joko iltapäiväohjaajaksi kurssittautuneet, käyneet työkkärin työllistymiskurssin tai oppisopimuksella kokiksi. Olen niin ärsyyntynyt näihin ihmisiin, että alan nähdä heissä muitakin ärsyttäviä ja juntteja piirteitä. Stressiä vai alkua ystävyyden lopulle?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Olen omassa kaveripiirissäni ainoa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, ja vaikeaa on ollut. Ja nimenomaan niinpäin, että alemmin koulutetut ovat muuttaneet suhtautumistaan. Ja odotapas, kun valmistut... Palkkasi tulee olemaan ihan eri tasolla kuin kavereittesi palkat. Palkkakyselyt saavat minut nolostumaan, ja narraan aina palkkani n. 500 euroa pienemmäksi. Ja silti kavereiden mielestä palkkani on ihan hirveän suuri. Itse asiassa kohta pitää narrata se palkka jo 1000 euroa pienemmäksi...

Vierailija

kaatuuko se ystävyys sittenkään siihen koulutukseen vaan johonkin muuhun.



Lainaus:

eli meidän koulutuksessa ja 'elämäntyylissä' on melkoinen ero. Ja kenenkään kanssa ei mene jutut niin hyvin yksiin kun hänen. Miksi ihmeessä ystävyyden pitäisi tämmöisiin asioihin kaatua?

Vierailija

Mä olen akateemisesti kouluttautunut, ja osa ystävistäni myös. Mulla on kuitenkin myös ammattikoulun käyneitä ystäviä, ja yksi parhaista ystävistäni on käynyt vain peruskoulun, on tällä hetkellä kuitenkin esimies ammatissa ja saa jopa parempaa liksaa kuin minä.

Mä en valitse ystäviäni koulutuksen perusteella.

Vierailija

ja alkoi heti opiskelemaan päästyämme viilentyä. alkoivat varmaan jo samana vuonna kysellä milloin valmistun kun ei voineet ymmärtää että yliopistossa ei ihan vuodessa valmistuta... omista opinnoista ei koskaan voinut puhua kun eivät ymmärtäneet. ainoa asia mitä kysyivät oli tuo valmistuminen... no heidän valmistumisiaan juhlittiin sitten suurielkeisesti moneen kertaan kun ehtivät tehdä noita vuoden parin kestäviä opintoja ties kuinka monta samassa ajassa kuin minä korkeakouluopintoja. itse en tainnut valmistumisesta edes onnitteluja saada, tosin en pitänyt juhliakaan...



eli ymmärrän hyvin ap turhautumisesi ja sen etteivät ymmärrä. tulee itselle tylsä fiilis, kun tuntuu siltä että omista opintoon/uraan liittyvistä asioista ei voi keskustella heidän kanssaan. aaltopituudet on ihan erit.



tässä kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että itsekin olisi varmasti kannattanut ammattikoulu käydä ja heti mennä töhiin niin olisi toimeentulo parempi... eivät voi myöskään "ei-akateemiset" ymmärtää että korkeakoulu ei takaa huippupalkkaa kaikilla aloilla ja duunarit tienaa monesti huomattavasti enemmän. nurinkurista on monessakin mielessä...

Vierailija

Minä pidän ystävistäni myös erilaisissa elämäntilanteissa, he ovat ystäviäni. Arvostan siis sisäistä ihmistä, luonnetta, en sitä että hän tekee samoja asioita kuin minä. Sellaisiakin ystäviä minulla on joihin olen tutustunut jonkin kiinnostuksenkohteen kautta -heistä sitten joko tulee hyviä ystäviä tai vain kavereita. Kavereihin yhteydenpito helpommin jää erilaisten elämäntilanteiden vuoksi -tosin hyvin harvoin sekään johtuu koulutuksesta ja silloin kun näin on, se tapahtuu vain ja ainoastaan akateemisen puolelta. Ehkä akateemikon olisi siis syytä todellakin tarkastaa omia arvojaan?



Lainaus:

että onko sinulla ja minulla ehkä (enää) niin samanlaiset kiinnostuksenkohteet tms. kuin ehkä nuorempana, jolloin olimme kuin paita ja peppu. :)

Vierailija

Onko SINULLA todellista käsitystä siitä mitä oppisopimuskoulutus tarkoitaa käytännössä ujos ruikutat oman opiskelusi rankkuudesta?



No, ehkä tuo on tyypillistä itsensä korottamista akateemikolle. Onneksi kaikki eivät ole yhtä puusilmäisiä, minunkin ystäväpiirissäni on yksi kaltaisesti. Olenkin aikuistuttuani (teiniaikojen ystävä) ymmärtänyt antaa hänen olla akateeminen akateemikkojen seurassa -hassua vaan että nykyisistäkin ystävistäni moni on korkeasti koulutettu ja silti tulemme hienosti juttuun.

Vierailija

mutta olen huomannut että aikuisiällä on helpompi saada ystäviä, joilla suunnilleen samantasoinen koulutus ja elintaso. Ikävää, mutta aikoinaan esikoisen äitiyslomalla netistä löytämäni ystävä säikähti kuultuaan koulutukseni/työpaikkani ja nähtyään ("onpa teillä hienoa!") asuntomme. Todellakin arvostan ihmisiä ensisijaisesti aivan muiden asioiden kuin koulutuksen ja rahan perusteella, joten tuollainen tuntuu oikeasti pahalta :( Tiedän kyllä, että on myös ihmisiä, joille on ns. noussut hattuun, mutta älkää nyt hyvä ihme tuomitko korkeasti koulutettuja/ muuten hyväosaisia k***päiksi tutustumatta paremmin!

Vierailija

Entiset ystävät alkavat vaikuttaa junteilta sun hienon koulutuksen rinnalla.



Olin jo otsikosta varma, että ap:n tilanne on näin päin eli hänellä on parempi koulutus kuin ystävillään...

Vierailija

Mitä eroa oppilaalla ja opiskelijalla? Onko tää ero yliopistollakin? Itse en edes tienny mitään, vaikka oon maisteri :D Se kouluttautuneiden fiksuudesta. No, aina oppii uutta. Onks tää joku uusikin sääntö?

Vierailija

Ns. elämän suurten tapahtumien (lasten syntymät, satunnaiset vierailut "tyttöjen kesken", häät jne.) yhteydessä ollaan vielä tekemisissä, mutta ei enää samalla tavoin kuin joskus nuorena. :( On vaan keskustelunaiheet ja kiinnostuksenkohteet niin eri tasoilla, ettei asialle oikein mitään voi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat