tuskastuttavan HIDAS noin 3-vuotias...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä tuntuu olevan menossa todella hermoja raastava vaihe, kun kohta 3-vuotiaamme testaa rajojaan joko

a) sulkemalla korvansa pyynnöiltä/käskyiltä, jotka eivät miellytä.

b) tekemällä (vastenmieliset) tehtävät, kuten pukeminen, vessassa käynti, lelujen kerääminen, joskus syöminen, niin mielettömän hitaasti, että äidiltä palaa hihat!

c) keksimällä aina jotain, mitä pitää muka tehdä ensin, ennen kuin voi tehdä jotain muuta edellä mainittua.



Onko muilla tällaista? Oletteko keksineet keinoja hallita vitkuttelua? Pahinta on aamuisin, kun edes aamupesulle ei pääse ilman, että ensin on saatava leikkiä, lukea kirjoja tai muuta. Jos tyttö saisi päättää, olisi varmaan pyjamassa aamusta iltaan.

Kommentit (3)

Vierailija

meillä tuo jatkuu vieläkin ja poika on jo 5v...

Osittain haaveilua, ositttain varmaan uhmaakin. Päiväkodissa lohduttivat, että eskariin mennessä helpottuu, kun vauhdista tulee taas määrävä tekijä elämässä:)



Ei siinä auta itsensä kun purra hammasta ja kestää: ja mieti, että ruokailuun saa mennä esim. 30 min (joka nyt ei oo edes pitkä aika loppujen lopuksi) niin sullakin helpottaa stressi.

Vierailija

Arkiaamuina kun pitää ehtiä kouluun, parhaiten toimii se etten anna pojan poistua yläkerrasta ennen kuin on pesut tehty ja vaatteet päällä. Sieltä nakitan hänet keittiöön aamiaiselle ja vasta sitten saa tehdä muuta, jos aikaa on. Yleensä aikaa jää, koska halu leikkiä/katsoa telkun aamuohjelmaa on niin suuri, että kaikki muuta asiat hoituu tosi äkkiä.



Jos hän pääsee leikkimään ennen aamutoimia, saa patistaa häntä sen sata kertaa eikä siltikää, tapahdu mitään.



Kun on kyse muualle kuin kouluunlähdöstä, poika on jäänyt pari kertaa kyydistä kun on vaan vitkutellut. Sen jälkeen hän muistaa hyvin muutaman viikon ajan että kyyti lähtee :)

Vierailija

Meillä kohta 4v poika, joka kanssa välillä vitkuttelun mestari. Syö tosi nopeasti kun haluaa, mutta välillä syöminen on niin hidasta, niin hidasta. Silloin olen jättänyt pojan yksin syömään ja muut ovat saaneet nousta pötdästä. Kyllä se ruoka jossain välissä on mennyt alas. Jälkiruoka tai pikkukakkosen alkaminen lisäävät ihmeesti ruokanopeutta. Aamut olivat etenkin syksyllä myös meillä hermoja raastavaa koettelemusta (lähinnä äidille). Lopulta tarhan kanssa yhteistyössä kerroimme pojalle, että aamulla ei todellakaan ole kohtuutomasti aikaa. Sovimme tarhan kanssa, että jos ei sovittuna ja riittävän pitkänä aikana (½ tuntia) saa vaatteita päälle, ne puetaan tarhassa. Asia kerrottiin myös pojalle. Niin sitten yhtenä aamuna, kun pukeminen ei edes alkanut ½ tunnissa, laitoin vaatteet kassiin ja puin pojalle toppapuvun yö-puvun päälle. Seurauksena kunnon raivari, mutta tuskin muuta traumaa. Tarhassa oli sitten pukenut vaatteet kiltisti ja reippaasti päälle. Nyt ei sisävaatteiden kohdalla tarvitse kuin muistuttaa asiasta ja vaatteet menee hyvin (tai ainakin kohtuullisesti) päälle. Ulkovaatteet on vielä ongelma, mutta pakkaseen ei voi lähteä sisävaatteet päällä.



Eli en voi ehdottaa kuin napakkuutta, houkuttelua ja kilpailua sisaren tai itsensä kanssa. Voimia teille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat