MAALIS-05 YstävänPäiväKuulumiset

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Huomenta kaikille! Kirjoitelkaas lukemista sairaslomalaiselle.

Kommentit (10)

Vierailija


Ennen kupillista muutama sananen. Nyt taitaa käydä niin, että ainakin tämän päivän minä terrorisoin palstaa jatkuvalla läsnäolollani.



Marjulle ja Nasulinalle pahoitteluni negoista. Marjun viestejä luin ennen sairaalakeikkaa ja silloin kirjoittelitkin adoptiomahdollisuuksista. Minulle on välittynyt sellainen kuva, että olette miehesi kanssa pohtineet asioita pitkälti ja tiedätte, mikä on tilanteessanne parasta. Voimia päätöksiin.



Mahtavaa olisi lukea teidän kaikkien plussaa toivovien onnistumisista! Tärppionnea!



Monissä perheissä on muuten taidettu jo vesirokko sairastaa. Meillä nuo jätkät ovat olleet terveitä kuin pukit (mistähän tämäkin sanonta?), joten eipä vesirokkoakaan ole sairastettu. Toivon, että sitten kun tulee, niin tulisi molempiin samalla kertaa.



Tuulia kyseli syöttötuolista. Meillä ei ole ollut kotona pitkään aikaan syöttistä, mutta hoidossa jäppinen istuu vielä ruokailujen ajat siinä. Olisihan toki siistimpää, mutta me kyllästyttiin tuoliin, kun oli koko ajan tiellä.



Olisi hirmuinen tarve kirjoittaa kaikenmoista mitä mielessä liikkuu, mutta ihan tyssää alkuunsa.. En osaa jäsentää ajatuksiani olleskaan. Kunhan siis näpyttelen joutavia ;)) Niin ja tilasin sitten puhelinmyyjältä lapsille muutamia kirjoja - pitipähän taas.



Nyt sitä kahvia...

Vierailija

Pitkästä aikaa pääsin palstailemaan, töissä on ollut hirveä hässäkkä ja muutenkin olo on ollut niin sekava, ettei varmaan mitään järkevää olisi saanut tuotettuakaan...



Mukava kuulla että Pippandiin sairaalareissu meni hyvin!



Terveys on kyllä sellainen asia, että sitä oppii arvostamaan vasta, kun huolestuu kunnolla. Siis ainahan sanotaan, että arvostaa sitä että on terve jne. mutta itsellä se on ainakin ollut pääasiassa sanahelinää. Vieläkään ei ole selvinnyt, mikä pahoinvointini on aiheuttanut sydänfilmin ja muutamien labrojen tuloksia odottelen... Katson sitten, maksanko itse magneettikuvan ja EEG:n vai menenkö jonoon julkiselle puolelle. Voi olla että on kyse vaan yhdistetystä työuupumuksesta ja niskajumiutumasta, pahoinvointeja ei ole ollut reiluun viikkoon. Mutta joka ilta nukkumaan mennessä pyörii mielessä kaikki kamalat vaihtoehdot. Kun saisi jonkun selvyyden asiaan...



No niin, vähän valoisampiin asioihin... Topilla on tarhassa vesirokkoa ja nyt olen peukut pystyssä, josko tärppäisi. He menevät tänään sinne osastolle, jossa rokkoa on ollut, ystävänpäiväjuhliin. Annoin ohjeita, että jos näkyy pilkullisia lapsia, niin mene halaamaan! No joo, olisi se vaan hyvä saada sairastettua tässä vaiheessa.



Topi on ilmoittanut tarhassa, ettei enää nuku päiväunia, ja nyt muutamana päivänä ovat nukuttaneet häntä 1½ tuntia!! Sitten illalla ollaan tosi väsyneitä, eli unet tulisivat tarpeeseen. Viikonloppuna nukahtaa samantien unilleen, että en tiedä mikä älli on tullut. Varsinkin kun kaikki muutkin nukkuvat ja yleensä esimerkin voimalla tekee mitä vaan... No ehkä on vaan joku vaihe menossa.



Topi lauloi eilen kaksi säkeistöä laulusta " lumiukot lumiukot ketjussa kulkee..." He olivat sitä laulaneet eilen ekaa kertaa tarhassa ja Topi oppi sen heti. Olin vähän ällikällä lyöty. Ja melodiakin menee varsin oikean kuuloisesti! Sanat eivät aina ole ihan oikein, kun tuo puhe vielä on vähän harjoitteluasteella, mutta riimit ja rytmi kyllä toteutuvat hienosti :) Ja puheessakin on tapahtunut hirveää edistystä. Nyt tulee jo pitkiä kokonaisia lauseita. Esim " Isi kysyy Topilta onko Topilla nälkä" Topilla on hauska tyyli laittaa sana Ei aina lauseen viimeiseksi tyyliin " Topi leikkii nallen kanssa ei." Hauskaa kyllä seurata puheen kehittymistä. Ja Topi on paljon hyväntuulisempi, kun saa viestin heti perille eikä tarvi vaan vinkua ja osoitella juttuja.



No siinäpä taas meidän kuulumisia. Raksalle pitäisi taas mennä viikonloppuna, viimeviikonloppunakin oltiin molemmat päivät ja sunnuntaina Topi jo ilmoitti, että Topi menee mamman luo ei, Topi on isin ja äidin kanssa! Arvaa meinasiko itku tulla! No positiivisia puolia on se, että talossa on jo seinät ja katto ja ikkunat, kohta saadaan lämmöt päälle ja pian päästäänkin sitten sisähommiin. Sinne Topikin voi tulla mukaan!



Eipä muuta kuin mukavaa ystävänpäivää kaikille!



T:Popi ja äiti

Vierailija

Insinööriäiti heittikin niin hyvän kyssärin että pitikin heti vastata. Että mitäs meilla mammoille sit kuuluukaan =)

Noh, työelämässä kun olen niin päiväni menee töissä matkoineen klo 7-17. Viiteen mennessä siis pitää hakea likka hoidosta, iskä on hänet hakenut jos sattuu olemaan aamuvuoro. Omia harrastuksia ei juurikaan ole, kerran viikossa yritän käydä vesijumpalla. Ja yritän myös lukea kirjoja :) Usein sitä on vaan niin väsy kun neiti nukahtaa illalla että hetken jaksaa keikkua valveilla ja sit väsy ajaa nukkumaan. Noin kerran kuussa käydään miehen kanssa kaksin jossakin...ulkona syömässä, baarissa, kylpylässä tms....tai sit vietetään siskoni luona saunailtaa nelistään. Kavereihin pyrin pitämään yhteyksiä mutta valitettavan harvoin heitä ehtii näkemään, hyvä kun näkee edes omaa miestään :)

Kiitoksia kaikille sympatiaviesteistä, eihän tässä ole kuin noin 4 kuukautta " yritystä" takanapäin, pikkusisko tai -veli olisi kyllä todella toivottu!

Syöttötuolista ilmeisesti ollut myös puhetta. Meillä on kyllä se vielä tiiviissä käytössä. Hoidossa istuu aika usein tavallisella tuolilla tyyny pepun alla. Syöttötuoli toimii meillä myös esim. piirrustusalustana. Kova tyttö muuten piirtelemään. Ja se titi-nalle on nyt todella pop! Huoh, osaan kohta kaikki rallatukset ulkoa :/

Puhetta tulee täälläkin aina vain enempi, usein siis ihan matkii mitä itse sanomme, osaa nyt nimeltä ihmisiä jne. Lauseita ei kyllä kovin usein kuulla, tai ei ainakaan sellaisia mitä myö ymmärrettäis :) Likka puhuu edelleen paljon omaa mongoliaansa.

No nyt lähden kotiin! Heipat!

Vierailija


Kivat kuulumiset Pippandiin leikkauksesta:) Ja pahoittelut Marjulle ja Nasulinalle noista negoista :( Mutta teillä on jo yhdet lapset, varmasti tärppi tulee uudelleenkin!!!



Ja mitäs meille? Näpsä on vähä räkäinen edelleen. Ja yskää on myös. Lähinnä yskää pukkaa nukkuessa kun kurkku kuivaa. Pakkaset ja kuiva huoneilma ei auta asiaa yhtään. Mulla on myös samainen yöyskä ja oonkin nukkunut kohta 3 viikkoa Näpsän huoneessa (ja Näpsä siis isin viekussa) etten herätä tyttöä silloin kun saa omalta yskältään nukutuksi. Muutenkin saas nähä miten menee Näpsän totuttaminen omaan sänkyynsä nukkumaan kun on joululomasta asti nukkunut meidän keskellä... No, kun päästään näistä viruksista niin sitten alkaa " koulutus" .



Muuten kuuluu hyvää. Tyttö pulputtaa puhetta ihan hurjana, pitkiä lauseita tulee ja on äänessä kokoajan. Puhuu myös unissaan nykyään hirmusesti. Jutut on kyllä välillä ihan ufoja. Esim eilen ruokapöydässä tuulesta temmaten Näpsä sanoi isille: " Isi tarvii vauvan." Oli siinä naurussa pitelemistä. Mies sitten kysyi: " Jaa pitäsiskö meille hankkia vauva?" Ja Näpsä: " Joo-o, isin ykkyyn (sykkyyn) vauva, kaupasta ostetaan" . Ja siinä vaiheessa tylsä äiti puuttui peliin sanoen että ei meille nyt vielä mitään vauvaa hankita. Ja Näpsä siihen: " Nii-i, isi."



Meilläkin tänään päiväkodissa ystävänpäiväpileet ja piti tietty laittaa mekko päälle. Näpsä peilaili itseään aamulla peilistä ja sanoi ihailevalla äänenpainolla : " oiiiii, kaunis, kaunis" .



Jaahas ruokatunti kutsuu, kivaa kun on kerrankin vähän rauhallinen päivä:)



-miuqu ja päiväkotilainen nti näpsä-



Vierailija

Oikein iloista ja reipasta Ystävänpäivää kaikille.



Hienoa, että Pippandiin sairaalareissu meni hyvin. Nyt vain otat rauhallisesti ja toivut kuntoon. Kohta olet taas täydessä iskussa.



Jennalla on tänään päiväkodissa ystävänpäivädisco! Vau! Aamulla piti laittaa hippapuku päälle ja hiukset kauniisti (saparot), jotta voi mennä discoileen. Että silleen =)



Minä tein taas epätoivoissani sen raskaustestin ja negahan se sitten oli. Joopa joo. Taidan olla pikkuhiljaa valmis luopumaan tästä projektista ja kääntymään tuonne Pelastakaa Lapset ry:n puoleen. Kuitenkin se adoptio on aina ollut lähellä meikäläisen sydäntä.



Nyt työn touhuun.



Marju ja Jennukka

Vierailija

Pippandiille kiva kun olet taas maisemissa:)



Marjulle ja Nasulinalle pahoittelut ja jaksamista vauvan metsästykseen.



Monella hoidossa olevalla lapsella onkin ystävänpäiväpippalot. Meillä kotilapsilla ei tälläisiä ole:(. Illalla ollaan kuitenkin menossa seurakunnan järjestämään mäenlaskuun ja makkaranpaistoon, siellä on sitten kavereita ja yhdessäoloa.



Aamupäivälläkin valitsin mäenlaskun tyttöjen kanssa seurakunnan perhekerhon tilalla. Oli väärä valinta, mäessä ei ollut ketään. Yhdelle kaverille sanoin eilen että olisin mäessä aamupäivästä, mutta ei ollut varma tuleeko tyttöjen kanssa- ei tullut, heillä kun mies vapaapäivällä kotona niin taisivat mennä kaupungille. Ja eilen oli mäessä keskimmäisen kaverikin isänsä kanssa ennen hoitoon menoa, mutta tänään ei heitäkään näkynyt. Jopa perhepäivähoitajat oli juhlissa päiväkodissa. Meillä tytöt kuitenkin laskivat tyytyväisenä keskenään. -Saisi siis olla kotona oleville lapsillekin jotain juhlia.



Eikä auta vaikka itse yrittäisin järjestää jotain kun ei kovin monelle koskaan sovi. Ne ketkä tunnen ja joita näen on näitä 4lapsen kotiäitejä, joilla miehet enimmäkseen päivisin kotona (siis tekevät vuorotyötä). Heillä yleensä aika kortilla ja näkeminen on vaikeata. Tosin yksi äiti oli meillä maanantaina kylässä, ihan uusi tuttavuus, mutta en oikein tykännyt lapsesta kun pisti maaliskuistamme ulos leikeistä (suoraan sanottuna), on keskimmäisen kerhokaveri, mutta 1,5v nuorempi, eli tulevat varmaan olemaan aika vähän keskenään tekemisissä myöhemmin. Kahdelle tälläiselle 4lapsen äidille ehdottelin näkemistä tällä viikolla, toinen ei ole vastannutkaan (heillä kai huono kausi menossa, välillä erityisesti miehen kanssa) ja toisella mies kotosalla ja ajat ei oikein sovi, nähdään tosin seurakunnan tapahtumassa ja perhekerhossa. Yhdelle uudelle äidille ajattelin ehdotella tapaamista, hänelläkin 4lasta (tosin osa jo isompia) ja mies vuorotöissä. Mistäköhän löydänkin tälläistä seuraa? Siis kivoja naisia ja lapsetkin ok, mutta ei kovin paljon seuraa heistä ei ole.



No loppuu meilläkin lapsilla kotona olo syksyllä. Eilen kävin ilmoittamassa keskimmäisen eskariin ja hain samalla maaliskuiselle hoitopaikkaa. Muuten meidän aika rauhalliset tytöt antoivat hyvän kuvan itsestään kun mesosivat siinä pienessä päiväkodin johtajan huoneessa. -No luuleepa heistä että ovat reippaampia ja valmiimpia päiväkotiin kuin oikeasti ovat. Nyt siis saan jännittää miten tuo maaliskuisen päivähoitopaikan käy, tieto tulee toukokuussa. Kuitenkin päiväkodin johtaja ymmärsi että tytöt haluaisin samaan paikkaan hoitoon, mutta se riippuu vapautuvien paikkojen määrästä. Eskarilaisten määrän jälkeen tietää paikoista paremmin. Nyt olen kuullut kaikkien tällä alueella paikkaa hakeneiden vanhempien hakeneen lapsensa (iät alle vuodesta neljään vuoteen välillä) tuohon päiväkotiin, yksikään ei ole hakenut perhepäivähoitajalle. Eli tunkua varmaan riittää, mutta alle eskarien/viskarien ryhmä on sisarusryhmä eli jokin etulyöntiasema näillä eskarilaisten sisaruksilla sentään on (eskarit kun on ainoat varmat lapset jotka päiväkotiin pääsevät).



Mitenköhän tämä mun itseni ilmaisu menee aina tälläiseksi jaaritteluksi. Ajattelen että paremmin ymmärtää kun kirjoitan enemmän. Taitaa pikemminkin pointti vaan kadota.



Maaliskuinen on ihana, mutta turhauttava kun haluaa jotain ja kiukkuaa. Puhe auttaisi asiaa, mutta nihkeästi käyttää sanoja, joita kyllä osaa, mutta lauseita ei puhu. Muutenkin tuo tyttö liikkuu paljon ja puuhailee, viihtyy hyvin touhuissaan ja menee toisten lasten perässä. Kiukkua tulee kun haluaa jotain mitä isommilla on tai pitää jotain omana lelunaan. Käsityskykyä on, mutta on se hieman rajallinen. Kahdestaan ollessamme maaliskuinen on aivan ihana. Jotenkin tuntuisi olevan sellainen lapsi joka viihtyisi hyvin kotonakin, ei tarvitse aktivitointia aikuisten/muiden taholta, on sen verran aktiivinen ja puuhakas tyttö itse. Eipä meillä esikoinenkaan koskaan valita että on tylsää ja haluaa kotoa johonkin, hän pikemminkin valittaa että haluaa olla joskus kotonakin! Keskimmäinen meillä on sitten rauhallisin ja puuhailee tosi paljon itsekseen, mutta hänellä on tylsääkin ja kaipaisi enemmän aktivointia. Hänelle eskari on kyllä varmasti tarpeen. Ei siis meillä kaikkien lasten tarpeet oikein osu yhteen.



Omien tarpeiden osalta tuntuu että menee noiden lasten tarpeiden mukaan. Keksinhän taas itsellekin lisää tekemistä kun keskimmäinen valitti huoneensa seinien olevan tylsän valkoiset. Lupasin maalata niihin kuvia ja nyt tyttö on miettinyt mitä haluaa, listalla on mahdollisesti aurinko, perhosia, ruohoa, kukkia, kissa, delfiini, poni yms. Lisäksi pitäisi pojan huoneeseen etsiä naulakkoa, kun harrastuskamat senkun lisääntyvät ja ne säilytetään lapsen omassa huoneessa. Kotonakin siis saisi tehdä jotain. Täytyisi vaan saada itseänsä niskasta kiinni ja aloittaa noita projekteja.



Mitä muilla kuuluu omaan elämäänsä? Ei siis pelkästään lasten. Viekö töissäkäynti kaikkien ajan ja onko paljon harrastuksia päälle?

Vierailija


Vajaa viikko vierähti sairaalaympyröissä. Kotiuduin eilen ja nyt kotona nautin rauhassa aamukahvista.



Kaikki meni ihan ok. Löysivät ne löydökset, mitä pitikin löytää ja poistaa. Lisäksi löytyi sitten muutakin poistettavaa eli multa vietiin toinen kilpparilohko noin niin kuin kaupanpäällisiksi. Oli kasvanut ihan kamalan kokoiseksi. Maaliskuussa sitten tiedän, mitä " lajia" löydös on. Ihan hyvillä mielin siis kuitenkin. Mitäpä tässä muutakaan voi.



Tuntui siltä, että jätkät olivat taas kasvaneet sillä aikaa hurjasti. Tänään oli hieman hankaluuksia aamulähdössä, esikoinen jo itki koti-ikävää. Voi miten mukavaa olisikaan olla täällä kotona porukalla, mutta on vain odotettava viikonloppua.



Pikaisesti silmäilin kuulumisianne. Luen tarkemmin vielä, tässä kun on aikaa... Nyt kahvia lisää! Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille ja mukavaa keskiviikkoa!







Vierailija


Tel ja Kua ymmärtääkseni työreissuilla, missäs muut luuraatte!?!



Korvapuustin viestiä oli mukava lukea, Kalamamin Henrin pottailut taitavat sujua pian kuin vanhalta tekijältä, Tuulan rv:t käyvät vähiin.. Iiks!



Löysitkö Suohomppeli messuilta häihinne ideoita? Niin ja olisiko jollain kivoja vinkkejä, miten minä saisin lopultakin hääkuvat albumeihin... Pari kesää sitten oli siis häät, ja kuvat yhä sekaisin. Näin ne hommat toimivat täällä meillä. Ehkä jossain vaiheessa nyt helmikuussa.



Jatkan musan kuuntelua ja seinille tuijottamista. Oikeastaan Kiannon Punainen viiva odottaa lukijaansa, mutta ajattelin pistää nenuni ensin hetkeksi ulos. Ainakin että raahaudun roskalaatikoille ja vien paperiroskat.



Vierailija

reissusta palauduttu ja väsyttää vietävästi. Miten musta tuntuu, että mua väsyttää nykyään ihan taukoamatta. Oli silti aika rankat päivät, eikä hotellissa saa oikein nukuttua, joten ihmekös tuo.



Kaisa oli pärjännyt hienosti, vaikka olinkin pois kotoa. Ekana iltana oli viimeisenä sananaan ennen nukahtamista kaivannut vielä äitiä, ja muutenkin oli muistanut isälleen kertoa, että äiti on töissä. Aamulla jäi ihan mieluusti hoitoon, vaikka ensin syliin takertuikin.



Omista menoista insinööriäiti kyseli. Mä käyn kerran viikossa kuntonyrkkeilyssä, mutta se on vasta klo 20 alkaen ja maalisneiti on aina silloin jo nukkumassa. Viikonloppuisin tulee enimmäkseen vietettyä aikaa perheen kesken. Mutta kun on päivät töissä, niin sitä vähemmän kaipaakaan muuta omaa aikaa.



Mulla on työ, joka vaatii ajoittain matkustamista ja ilta-ja viikonloppukeikkoja, mutta kun mies pystyy junailemaan omat työreissunsa oman mielensä mukaan, niin ollaan saatu aikataulut osumaan kohdilleen. Perjantait mulla on periaatteessa töistä vapaita ja kun varsinaista koulua on vain kerran/kaksi kertaa kuussa, niin useimmiten saan hoidettua kaikki juoksevat asiat perjantaisin. Hyvin tässä on pärjäilty ja mun mielestä me vietetäänkin aika paljon aikaa koko perheen kesken.



Lueskelin viestejänne ja tuli mieleeni, että oliskohan meillä ollut päiväkodissa jotain ystävänpäiväjuhlaa. Unohdin tietenkin koko päivän olemassaolon (mä en koskaan muista mitään merkkipäiviä, paitsi Suomen liputuspäivät osaan ulkoa, naurettavaa..) eikä mies ainakaan sanonut mitään. Onneksi Kaisa on vielä niin pieni, ettei tajua harmitella omia vaatteitaan tms.



Ei muuta kuin kuulumisiin taas!

kua ja Kaisa

Vierailija

heippa!

Ja kiva kuulla Pippandii että olet jo kotona ja kaikki meni hyvin =) Pian olet taas kunnossa!

Marju: Täällä kohtalotoveri. jos yhtään lohduttaa. Aina mukamas " varmat" raskausoireet ja sit alkaakin mensut :/ No, ehkäpä aikanaan sitten.

Meillä on likalla tänään hoidossa ystävänpäivä juhlat. Sinne kokoontuu pari-kolme hoitajaa hoitolapsineen. Ohjelmasta en tiedä mutta varmasti heillä on kivaa! Herkkuja ainakin tarjolla =)

Nyt jatkan taas töitäni, ensi viikko kun on lomaa niin nyt saa puurtaa. Heippa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat