Mä en halua naimisiin - ukko suuttui!

Vierailija

Mä en ole koskaan ymmärtänyt koko naimisiinmeno juttua. Mä en halua häitä, en sormusta, en kermakakkua, en morsiamenryöstöä, enkä mitään muutakaan. En valkoista hääpukua ja itkeviä äitejä.



Olemme olleet yhdessä 4-vuotta ja meillä on pieni lapsi. Olen niin sitoutunut koko hommaan kuin olla voi. Toisen lapsen haluaisin piakkoin. Kaikki on minusta ihan ok näinkin.



Ukko otti ja kosi, hermostuin kauheasti kun minua näin painostetaan. Ukko suuttui, nyt ystävänpäivän kunniaksi. Oli suunnitellut, että tänään käydään valitsemassa mulle sormus, kun tietää, että minulla on vähän rajoittunut maku...



Mua suututtaa ja ukkoa suututtaa. Apua!? Mutta kun mä en vaan halua yhtään.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Esim. kuka on lähin omainen. Ja vaikka pahimpia tilanteita ei halua maalailla, perinnönjako on selkeämpää. Siinä tilanteessa lastesi ja sinun asema on turvattu. Sehän on vain muodollisuus, allekirjoitettu paperi, jonka voitte tehdä hissukseen maistraatissa. Miehellesi saattaa merkitä paljonkin...

Vierailija

hänen tunteensa ja toiveensa ovat sinulle arvokkaita, menisit naimisiin jos se on hänelle tärkeää. Häitä ei ole pakko pitää, tai ne voivat olla millaiset haluat, mutta aidosti sitoutunut ihminen ei menetä mitään mennessään naimisiin, ja lakiasiat ovat todella selkeämmät.

Vierailija

Itselläni hääshow ei ollut mitenkään mahdollinen vaihtoehto, inhoan kaikenlaista pynttäystä ja keskipisteenä olemista. Menimme naimisiin maistraatissa emmekä viettäneet lainkaan hääjuhlaa. Se sopi meille ja oli mielestäni paikallaa, sillä halusin mieheni ja koko maailman tietävän, että tämä on se etsitty, minun ihmiseni.



Miehesi saattaa tuntea, että annoit lemput hänelle, siis ettet halua häntä. Kerropa hänelle, mistä todellisuudessa on kyse. Ehkä avioliitto on sittenkin mahdollinen - sormustakaan ei ole pakko käyttää.



Mieti asiaa vielä, näin ystävänpäivän kunniaksi.

Vierailija

Häitä ei ole pakko pitää, sormusta kantaa tai nimeä ottaa, jos ei niin halua. Mutta avioliitto on se asia, mikä turvaa naisenkin selän kriisitilanteessa. Moni asia on meidän yhteiskunnassamme helpompaa, jos on naimisissa, kuin jos olisi avoliitossa. Ja mun henkkoht mielipiteeni on myös, että kun sen " naimapaperin" on allekirjoittanut, suhteesta on vaikeampi lähteä ovet paukkuen.



Mutta eihän se tietenkään pakko ole, kyllä mä tunnen ihmisiä, jotka elää oikein onnellisina avoliitossa. Mutta sitten taas, jos asia on yks ja sama itselle, miksei sitten voi tehdä rakastamalleen ihmiselle sitä uhrausta, että menee naimisiin, vain koska tämä haluaa? Jos siis on itsekin suhteeseen ja ihmiseen sitoutunut?

Vierailija

En ole siis ainoa! Tämän huipputieteellisen tutkimuksen mukaan muutkin ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Suorastaan 5 % ainakin!

Vierailija

Kummasti on pää kaikilla kääntynyt kun lapset ovat jo niin isoja, että asioista ymmärtäneet ja ihmetelleet miksi omat vanhemmat eivät halua olla naimisissa keskenään..

Vierailija

me mentiin mun miehen kanssa naimisiin vähän ennen esikoisen syntymää. mentiin maistraatissa, koko homma kesti noin 10 min. vain 2 ystävää tiesi asiasta ja he olivat todistajina.



minä halusin, että olemme lain mukaan naimisissa ennen lapsen syntymää ja että jos jommalle kummalle sattuu jotain, saamme leskeneläkkeen ym. " hyötyjä" joita ei avoparit puolison kuollessa saa. lähinnä siis tulevaisuuden turvaamiseksi. niin kun otetaan henkivakuutukset... laki pykälien takia siis menimme naimisiin.



pidin oman nimeni, eikä sukulaisille kerrottu. tutut huomasivat omia aikojaan sormukseni... sormus minulla on merkkinä avioliitostamme ja sitä pidän mielelläni.

Vierailija

Entäs sitten kun jommasta kummasta teistä aika jättää? Entäs jos tulee ero? Avioliitossa on kuitenkin taloudellinen asema turvatumpi, kuin susiparina elellessä. Näin ainakin olen ymmärtänyt...?

Vierailija

Todentotta. Ehkä ne on ne häät, jotka mua enempi ällöttää! Pienet pitsiset hääkarkit, vaaleansiniseksi värjätty riisi ja kermakakkuhääpuku.



Mutta kun mä en oikein ymmärrä koko juttua muutenkaan. Mä en halua olla omistettu tai merkattu sormuksella. Mä en kuulu kirkkoon, joten jumalan siunaus on mulle ihan yksi hailee...



Mä haluan olla ja asua ja rakentaa mun perhettä, en olla rouva. Koko rouva sanakin vääntää mun masua... Ehkä mun ympärillä on liikaa ns. Burberry-rouvia, jotka pröystäilee Burberryn lisäksi siviilisäädyllä?



Mä voisin siis mennä ukon kanssa naimisiin, jos mä saan pitää sukunimen, ei tarvitse pitää häitä saati sormusta...



Täytyy miettiä ja jutella ukon kanssa.



Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat