Lähes/yli 5-kiloisen lapsen synnyttäneet!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Rv 32 mennään ja taas aamulla neuvolassa keskusteltiin vauvan koosta. Esikoinen oli syntyessään (rv 40+1) 4610g ja 55 cm ja tämä kakkonen näyttäisi np- ja rakenneultrien mukaan olevan vähän isompi. Kokoultraan olen menossa vissiinkin joskus rv 38, mutta paikkakunnan politiikka on se, että mahdollinen käynnistys tehdään vasta lasketun päivän tietämillä. Pelkään kovasti, että tämä vauva ehtii kasvaa viisikiloiseksi tuohon päivämäärään mennessä. Sokerit mulla on ok, joten lapsi on ilmeisesti vaan geneettisesti iso, mikä sinällään on tietty hyvä asia. Iso oon itsekin, mutta en usko pystyväni yli 5-kiloista synnyttämään.



Mitenkäs teillä muilla, jotka olette synnyttäneet lähes tai yli 5-kiloisen vauvan? Onnistuiko alakautta? Käynnistettiinkö vai lähtikö synnytys spontaanisti? Missä vaiheessa suuri koko huomattiin? Ja jos koko oli tiedossa esim.pari viikkoa ennen synnytystä, millä perusteilla vielä odoteltiin?



A.A. ja lähestyvä paniikki

Kommentit (4)

Vierailija

Kiva kuulla, että isonkin lapsen synnytys voi mennä hyvin, kuten esim. 3xäippä74 kertoi. Mulla ei ole lantiota koskaan kuvattu, joten en tiedä kuinka iso sieltä mahtuisi. Esikoisen synnytyksessä olleen kätilön mukaan esikoista isompi vauva mahtuisi kyllä tulemaan, mutta tiedä hänestä sitten. Esikon synnytys kesti vain seitsemisen tuntia, mutta sitä ponnistusvaihetta siitä oli 56 minuuttia ja siinä kyllä meinasi voimat (ja usko) loppua.



Tuota päänympärystä oon kans miettinyt, kun esikoisella mitta oli muistaakseni 36 cm, mutta oli vähän väärässä tarjonnassa, joten tuohon tulee ainakin pari-kolme senttiä lisää vinossa olleen pään vuoksi. Mulle tehtiin eppari, jota ilman vauva ei kyllä olis ikään mahtunut tulemaan. Yli kymmenen tikkiä sain siihen, kun eppari repesi sisäänpäin aika ronskisti. Parantui kyllä ihan ok. Uskonkin, että lantion puolesta viisikiloisenkin synnytys onnistuu, mutta muut kudokset ei kyllä anna tarpeeksi periksi varsinkin, jos tarjonta on taas vino. Tuohon vinoon tarjontaan ilmeisesti vaikutti myös vauvan pituus eli ei ollut mahtunut olemaan " suorassa" kohdussa enää vähään aikaan (vaikka oon itse 178 cm ja kohtuu pitkäselkäinen). Sitten kun sen pään sai syntymään, niin enää ei supistuksia tarvittukaan vaan loput vauvasta putkahti pihalle siinä samassa.



Painoarvio mulla heitti pari päivää ennen synnytystä tehtynä yli 500g alakanttiin eli nelikiloista povailivat, mutta 4,6 kg oli.



Muilla vielä kokemuksia?



A.A.

Vierailija

mulla vaan lapset kuuluu tuohon yli 5-kiloa sarjaan. :)



Eli: Esikko oli syntyessään 4525g, joten kakkosen aikana painoon ei niin kiinnitetty huomiota odotusaikana. Rv 38+ olin ultrassa ja tulokseksi saatiin 4100g, joten ei mitään toimenpiteitä. Poika syntyi spontaanisti alakautta rv 39+5, paino 5150g ja pituus 53,5. Synnytys kesti 4h 40 min + ponnistus 1 min. Tikkejä tuli jonkin verran, mutta epparia ei tarvinnut tehdä. Koko huomattiin vasta, kun poika syntyi/punnituksessa.



No sitten tapaus kolme... Koska kakkonen oli niin iso, annettiin neuvolasta ' takarajaksi' laskettu aika, eli silloin käynti äitipolilla, kun en suostunut siellä ' ramppaamaan turhan takia' , oli lastenhoito-ongelmia. Ultra antoi suurimmaksi tulokseksi 4600g, mutta käsiarvio 5kg, joten olisivat käynnistäneet ylihuomisin, mutta sain siirrettyä päivällä (perjantaiksi), niin oli vanhemmille lapsille hoitaja päiväksi. Tyttö syntyi alakautta käynnistyksellä rv 40+3, paino ja pituus samat kuin kakkosellakin. Synnytyksen kesto 5h + ponnistus 3 min. Ei tikkejä.



Nyt on tulossa neljäs ja samaan tyyliin mennään kuin kolmosenkin aikana. Sokereiden kanssa oli ongelmia vain rasituksessa, ei muulloin, joten osittain geenien piikkiin laitetaan meidänkin suuret lapset. Itse olien 174 cm, paino on vaihdellut esikon odotuksen 57kg:sta neljännen 80 kg:n. Lantio arvioitiin jo esikon aikana rv 25+, että kyllä 5 kg mahtuu helposti.



Tämmönen käytäntö siis Seinäjoella, osittain mun ' jääräpäisyyden' vuoksi. Ehkä olisivat käynnistäneet aikaisemminkin, jos olisin polilla käynyt useammin.



Äippä rv 27+3

Vierailija

...sitä, että vauvan pituuskin merkitsee paljon.



Esikoinen syntyi päivälleen laskettuna aikana ollen 3950g/52cm, synnytys oli helppo.



Toinen syntyi viikolla 41+2, painoa 4800g, pituutta 55cm. Synnytys oli rankempi, mutta hyvin poika mahtui tulemaan siitä huolimatta, että päänympärys oli 39cm. Repesin pahasti ja laskeumiakin syntyi, mutta niiden kanssa kykenee kyllä elämään.



Kolmas syntyi käynnistettynä ison koon vuoksi jo viikolla 39+6. Painoa neitokaisella oli tuossa vaiheessa jo 4305g, mutta pituutta vain 50cm. Päänympäryskin oli 37cm. Tuon vauvan lyhyyden vuoksi koin synnytyksen aivan kamalan rankkana. Oli kuin olisin yrittänyt saada ponnistettua ulos jättikokoista lihapulllaa. Ei helpottanut, ennen kuin tyttö oli kokonaan ulkona. Repesin ihan omituisista paikoista huonon tarjonnan vuoksi. Lisäksi synnytys oli hurjan nopea (3h 20min), enkä missään vaiheeessa päässyt siihen mukaan.



Minulla ei ollut raskausaikana kuin ihan lievä ongelma paastoverensokerin kanssa, enkä usko sen olleen syynä isokokoisiin lapsiin, varsinkin kun katsoin todella tarkasti, mitä suuhuni laitoin. Itselläni on pituutta 171cm. Pelastukseni on tainnut olla " ihanteellinen synnyttäjän lantio" , mitä kaikki kätilöt minulle ovat joka kerta sanoneet.



Neljännen kanssa en halua enää käynnistämistä, vaikka sitten olisi tulossa minkä kokoinen lapsi tahansa. On hirveätä synnyttää isoa lasta jos synnytys menee viuhuen ohi...



Kanelisokeri

Vierailija

Meillä esikoinen oli 4750 g ja 56 senttiä (tyttö) ja toista täälläkin odotellaan -tosin ihan alkumetreillä 9+. Samansuuntaiset ajatukset on täälläkin. Tyttö syntyi 40+5 päivänä, joka tosin oli vain päivä yli sen jota itse pidin laskettuna aikana. Ison koon vuoksi mielestäni turhaan aikaistivat päivää. Kiertoni on muutenkin lyhyt 25-26 päivää eikä mielestäni ole mahdollista että lapsi saisi alkunsa jonkun 20 kierron mukaan.

Kävin viimeksi 38 viikolla lisäultrassa kun neuvolassa epäilivät että olisi väärinpäin. Likka oli ihan oikein päin mutta sen verran syvällä jo ettei päätä tuntunut. Kokoarvio oli silloin 3930 g.

Olen ihan vakuuttunut että pitkä pituusmitta " pelasti" meikäläisen. Olen 168 senttinen ja reilu 60 kiloinen eli ihan tuollainen normaali tallaaja. Ja painoa ei raskausaikana tullut kuin alta 8 kiloa eli kaikki mitä tuli oli lasta.

Toisesta tulee kuulemma helposti isompi ja varsinkin pojasta. Olen menossa jos homma tästä etenee niin 4d-ultraan katsomaan tarkempaa kokoa ja sukupuolta ajoissa. Sokerirasitukseen kuulemma myös joutuu tällä kerralla kun esikoinen oli noin iso. Viimeksi en käynyt kun meidän vanhempien syntymämitat olivat myös isot 4400 ja 4600 -eli emme mitään keijukaista toki odottaneetkaan tulevaksi.

Alateitse tyttö syntyi ja synntyksen kesto 15 tuntia, ponnistuvaihe muistaakseni 19 minuuttia. Tikkejä tuli aika lailla mutta seuraavana päivänä istuin kyllä jo sujuvasti ja hiippailin käytävillä kuin kärppä :)

Mutta mieli ei tee testata kyllä yhtään isompaa lasta sieltä ulos. Saas nähdä mikä on Jorvin taktiikka näiden asioiden kanssa sitten syyskuussa.

Tsemppiä ison lapsen odotukseen. Toisaalta mehän pääsemme sitten helpolla kun isoja lapsia on helpompi käsitellä. Ja meillä ainakin tyttö on edelleen kehitystä edellä kovasti (täyttää kolme) eli jotain hyötyäkin siitä äidin isosta urakasta ilmeisesti on.

T: Typykkä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat