Vierailija

Olin lapsena avoin ja iloinen. Yläasteella minua kuitenkin kiusattiin ja muutuin sulkeutuneeksi, varautuneeksi ja araksi. Tunnen kuitenkin sisälläni, että olen sellainen kuin lapseni - ja läheisteni seurassa olenkin.



Aloitin syksyllä opiskelut ja huomaan taas jääneeni syrjään. En osaa olla iloinen ja avoin itseni isossa porukassa. Suurin osa opiskelijakavereistani on ikäisiäni, mutta siltikään minua ei kutsuta esim. bileisiin. Tuntuu todella kurjalta ja kauheat yläastemuistot seuraavat taas...



Uskon, että jos olisin iloisempi, avoimempi ja positiivisempi, minun olisi helpompi tutustua muihin ja siten saada kavereita ja ystäviä.



Antakaa siis vinkkejä, kuinka voisin muuttaa suhtautumistani! En halua enää valittaa ja olla aina se yksi hiljainen murjottaja - koska en OIKEASTI sellainen ole!

Kommentit (16)

Olen vain hyväksynyt, että minulle elämä on enemmän vakava asia, ja että iloisuuteni ei ole sitä laatua, jota iloisuudeksi yleensä kutsutaan. En siis koe räiskyviä onnen hetkiä vaan tasaista tyytyväisyyttä elämääni, johon kuuluu myös syvämietteisyys ja alakulokin, joka on vain osa minua ja rikkaus.

Siis että todellisuudessa olen vilkkaampi ja avoimempi kuin mitä käytännössä olen. Kouluaika kouli myös minusta sulkeutuneen.



Minä olen kyllä ajan myötä muuttunut avoimemmaksi - mutta olenkin jo 38-vuotias ja tie on ollut pitkä. Huomaan usein, että muutun sulkeutuneeksi kun huomaan jääväni porukan ulkopuolelle. Tosiasiassa tämä on korvien välissä: minä TUNNEN jääväni porukan ulkopuolelle. Toiset eivät välttämättä tarkoita minua sulkea pois, mutta vanha kouluaikainen tunne herää - ja minä väistyn vapaaehtoisesti syrjään - ja he sitten jättävätkin minut syrjään koska luulevat minun sitä haluavan.

Olen siis huomannut, että pitäisi vain ylläpitää sitä positiivista käytöstä. Jatkaa itse käyttäytymistä siten, että on mukana porukassa, on hyväksytty ja on kaikkien kaveri. Tämä oma käytös heijastuu muiden toimintaan.



Pysytköhän vielä perässä... Tarkoitan sitä, että se oma huono mieli kun alkaa nostaa päätään, niin siitä pitäisi päästä yli. Uskoa, että minusta tykätään ja minä olen kiva. Itsesuggestiotahan se on, aivopesua.



Muuten, yksi hyvä tapa koulia itseään on tämä nettikirjottelu. Ala kirjoittamaan sillä tavalla, jota pelkäät. Siis hylkääminenhän on se mitä pelkäät, eli ala karaisemaan itseäsi ja ota täällä haukut vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Älä lannistu vastoinkäymisistä, juttele ihmisille ja vaikka eivät heti susta innostuisikaan, älä anna periksi. Sano huomenta, moi, yms. aina kun näette, vaikka toinen ei alkuun sanoisi sitä takaisin. SITKEYS PALKITAAN.

Amen: sitä suojelee itseään pettymyksiltä ja siksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Näin minä olen koko elämäni tehnyt.



Kyllä se siitä, ap! Olet hyvässä vauhdissa menossa parempaan kohti! Tutustu itseesi, tutustu tunteisiisi, mieti miksi toimit kuin toimit. Kaikki kun on vain ja ainoastaan omien korviesi välissä, niin sinä olet ainoa, joka voit auttaa itseäsi.



Ja muista, ettei ihmiset eivät tule sinun lähellesi, ellet päästä niitä lähellesi.



Tsemppiä!

Mä tosiaan yritän uskaltaa olla oma itseni. Ja meen huomenna kirjastoon lainamaan joitain itsetuntokirjoja. Toi Havahtuminen oli lainassa, mutta onhan niitä muitakin.



terkuin Ap

Sitä rupeaa liikaa miettimään onko nyt ulkopuolinen jne. Eli pitäis vaan lakata ajattelemasta itsekseen ja keskittyä vaan mitä ympärillä tapahtuu,mitä muut puhuvat jne. Vaan ei ole helppoa kun tuommoista käytöskaavaa toistanut vuosia ja vuosia. .

Ja kun uskallat olla rennosti oma itsesi, se kannattaa. Sillä ihmiset eivät pidä teeskentelystä.



Rennosti vaan, ne jotka tykkää, tykkäävät oikeasti. Ja ne jotka eivät tykkää, heistä ei ole niin väliäkään. Yksi kaksi tosiystävää pesee suuret laumat.



Tommy Helstenillä on hyviä juttuja. Mutta en pidä kaikesta hänen kirjoittamastaan. No, kaikkea selfhelp kirjallisuutta pitänee lukea tietyllä suodattimella ja poimia itselleen tärkeät ja sopivat osat. Lue monenlaista, se kannattaa.

Olen koettanut juuri tuota, että tervehdin ihmisiä, hymyilen ja menen mukaan keskusteluun. Siltikin olen koko ajan kauhean epävarma ja yritän hillittömästi miellyttää muita. Tuntuu, että koko aika menee itseni ja oman käytökseni tarkkailuun. Iltaisin sitten mietin kotona, että miksi sanoin niin ja niin, miksen sanonut noin... Raivostuttavaa!



Kutonen: Sun teksti vaikutti tutulta. Ehkä tää tunne onkin tosiaan vaan mun pääni sisällä. Toisinaan " esitän kovaa" , siis niin, etten edes tarvitse muita. Siksi mua ei kai sitten edes kutsuta niihin illanistujaisiin, kun muut luulevat, ettei mua kiinnosta. Vaikka oikeasti mua kiinnostaa... Mutta esitän, ettei kiinnosta, ettei tarvitse pettyä, kun kutsua ei tulekaan. Ymmärsittekö ;-)



Olen välillä ajatellut meneväni jonnekin psykologille tms. Ehkä joku tuollainen kirja olisi hyvä... Osaisitteko suositella tuon Havahtumisen lisäksi jotain toista? Mieluiten kotimaista.



Mä muuten harrastan juoksua aktiivisesti. Olen yhdistänyt siihen eräänlaista itsesuggestiota: puhun aina askelten tahtiin: mi nä o len kau nis mi nä o len i ha na mi nä o len hy vä mi nä o len ah ke ra mi nu a ra kas te taan mi nä o len ar vo kas jne. Ja olen huomannut sen auttavan!



Tänään taas päätin, että huomenna menen hymyilevänä, avoimena ja iloisena luennolle :-) Toivottavasti onnistuu!



ap

mä en kertakaikkisesti pysty tutustumaan uusiin ihmisiin koska mä pelkään että ne ei pidä musta tai pitää mua tyhmänä tms. joten luovutan ennenkun kukaan on edes ehtinyt sanoa pöö. mä en kehtaa yrittää tutustua keneenkään saatikka nyt sitten ystävystyä kenenkään kanssa koska mä oletan että uudet ihmiset ei pidä musta kuitenkaan. mä oon viime vuosien aikana tavannut montakin ihmistä jonka kanssa mä haluaisin olla edes kaveri, mutta kun mä edelleen näen itseni tyhmänä, rumana, läskinä paskana niin eihän kukaan muhun halua tutustua. tarvinneeko mainita että olin koulukiusattu. ja näin 15v myöhemmin mun itsetunto on edelleen miinuksen puolella sen takia.



iloista ja positiivista ihmistä musta ei saa enää ikinä, ei niin millään. ja sen takia mä olen vailla ystäviä, ja tulen varmaan aina olemaan. mikä aina välillä tekee mut kovin surulliseksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat