Vierailija

Siis vihan vimmoissaan " kieltää" lapsensa?



Kuolisin, jos äitini tai isäni sanoisi minulle niin!

Kommentit (20)

siis avioeron jälkeen, tosin aiemmin oli sanonut että pikkuveljeni oli ainoa hyvä asia koko avioliitossa

viis siis minusta ja sisarestani

en voi kieltää tämän vaikuttaneen äitisuhteeseeni

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En voisi kuvitellakkaan että sanoisin noin.



Sehän olis viimeinen naula arkkuun, jos äitikin hylkäisi lapsensa esim. jos tämä töppäis suhteissaan tai vaikka sen murhan tekisi?



Mieheni voisin kyllä kuvitella noin sanovan jos poika alkais homostelemaan mutta hänhän ei olekaan " hyvä isä"

Mä olin ihan järkyttynyt, kun tapauksesta kuulin, enpä voisi ikinä omalta äidiltäni moista odottaa. Vaikea nyt koittaa tukea miestä, kun haluaa parantaa välejään äitiinsä (ovat pitkään olleet etäiset), kun se ihminen kuulostaa niin hankalalta.

Olen sanonut suurinpiirtein nuo sanat kolmevuotiaalleni. Takana rankka päivä, ja joka välissä poika jaksoi muistuttaa, että ei tykkää minusta, tykkää vain isistä. Niinpä sitten jossain vaiheessa, kun kirkui, että ei, ei, ei, ei saa pukea, isi pukee, mene pois äiti... tokaisin jotain tyyliin: " Hyvä on, menen. Kun et kerran halua äitiä niin en ole enää sun äiti!" Itse järkytyin sanoistani varmasti enemmän kuin poika ja pyysin tilanteen rauhoituttua anteeksi, loppupäivä meni paremmin.



Minkälainen äiti olen? Kamala? Vai inhimillinen, tavallinen ihminen?

kyllä torumisen sijaan kannattaisi kääntää katse itseen. Varhainen äitisuhde on varmasti suurin yksittäinen syy seksuaalialueen neurooseihin. Siinä ei paljon auttaisi lasta torua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat