Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tämä lause erään tunnetun kasvatusalan ammattilaisen suusta, satutti minua, tuoretta äitiä, kovin. Olen alkoholistiperheen laiminlyöty, pahoinpidelty ja koulukiusattu lapsi. Enkö siis kykenekään antamaan omalle lapselleni onnellista lapseuutta?

Kommentit (4)

Mulla on samat lähtökohdat (alkoholismia yms.) ja täytyy sanoa, että vaikka se on aiheuttanut ihan helvetisti hallaa mulle henkisesti niin jotain hyvääkin...

Itse olen päättänyt antaa omalle lapselleni paremman elämän, suojelen häntä kaikelta siltä mitä olen itse nähnyt. Osoitan lapselleni rakkautta ja välittämistä, haluan luoda hänelle turvallisuuden tunteen ja sen, että vanhempiin voi luottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pitää paikkansa niin on meillä kovat ajat edessä.



Olen siis eri mieltä. Meillä on perheessä muutenkin aivan eri lähtökohdat (paremmat), kuin omassa lapsuuden kodissani.

Itse myös alkoholistiperheen laiminlyötynä ja pahoinpideltynä lapsena olen saanut oppia, että lapsen rakastaminen, tunteiden näyttäminen ja todellinen läsnäolo vaatii minulta enemmän " työtä" tai valppautta, kuin mieheltäni, joka on kasvanut rakastavassa, turvallisessa kodissa. Jos ei ole saanut rakkautta lapsena, ei sitä välttämättä osaa antaa itse äitinä, niin kovasti kuin haluaisikin ja rakastaisikin.



Kuitenkaan en ole sitä mieltä, ettei tälle lähtökohdalle voisi tehdä mitään. Tilanteen tiedostaminen ja jatkuva valppaus, huomion kiinnittäminen siihen, kuinka tunteitaan osoittaa, rakastamisen " opettelu" vaikka mieheltä tai muita äitejä tarkkailemalla, asiasta keskustelu ym. voivat auttaa. Itse tarvitsin terapeutin apua, kun koin, etten osannut osoittaa lapselle kaikkea sitä rakkautta, mitä oli sisälläni. Varmaan jotkut lapsuuden kokemuksista huolimatta osaavat ihan luonnostaan, meidän toisten täytyy opetella.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat