Vierailija

Enkä tiedä miksi. Olen kai lapsena ollut paha?



En muista koskaan jutelleeni äitini kanssa. Puhumista esiintyy mutta lähinnä " ojennatko suolaa" tai " sinua kysytään puhelimessa" -tyylisiä.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa yhdeksänvuotiaasta asti. En ole tehnyt mitään äitini kanssa yhdessä. Ainoa kommunikaatio häneltä on ollut huutaminen joko siivoamisesta tai iltaisin valojen sammuttamisesta. En ole löytänyt vanhemmiltani enkä sukulaisiltani yhtään valokuvaa jossa olisin edes vauvana äidin sylissä.

En ole ainoa lapsi, sisarukseni ovat saaneet huomiota sillä he ovat kaikki sairaita ja heitä on kuljetettu lääkäreillä.



Kun ilmoitin muuttavani kotoa heti kun täytän 18, äitini kommentti oli " tervemenoa, takaisin ei ole tulemista" . Hän ei koskaan käynyt kahdessa ensimmäisessä asunnossani vaikka muu perhe kävi kylässä.

Nyt minulla on lapsi, ristiäisiin äitini tuli.



Olen tullut tulokseen että äitini ei pidä eikä välitä minusta. Se ei enää edes satu. Olen niin monta vuotta asiaa itkenyt ja nyt olen siinä pisteessä että en usko tuntevani mitään sen suurempaa jos äitini kuolisi.

Kommentit (1)

Äitisi on jotenkin psyykkisesti sairas tunneköyhä. Ehkä isäsi on välittänyt sinusta. Yritä saada terveyskeskuksesta aika mielenterveystoimistoon, jotta voisit jutella tuosta sinua ahdistavasta asiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat