Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Inhoan sitä, että se istuu haisevana sohvalla. Pitää kotona 2 viikkoa samoja kuteita, sisällä ja pihatöissä. Pesee tosi harvoin hampaita ja usein ei "jaksa" hikisen päivän jälkeen pestä itseään. Hiukset on aina suttuiset ja ylipitkät, 2-3 katson harvaa, harittavaa parransänkeä. Kunnes joku miehen ystävä on tulossa kylään, jolloin mies ajaa parran pois. Sitten se menee haisevilla ryysyillä sängynpohjalle makaamaan ja huutelee sieltä "ala tulla jo", "meillä ei ole koskaan seksiä", "et koskaan halua just kun minä haluan".



Inhoan sitä, että se työpäivän päätteeksi tulee iltapäivällä kotiin. Juuri kun lapset heräävät päiväunilta, saan kuunnella valitusta kun ei ruoka ole valmis. Sitten se alkaa HETI vääntämään sitä ruokaa, vaikka tietää että laittaisin kuitenkin ruoan, lasten rytmissä. Ja sitten alkaa moukuminen, kun väsyttää. Tuota kuuntelen iltaan asti, kunnes lapset saamme nukkumaan. Sitten miestä ei enää väsytäkään vaan katselee televisiota vaikka aamuyöhön saakka.



Inhoan sitä, että se kyseenalaistaa haluni laittaa asuntoamme tai asunto on miehen nimissä. Mitään en voi ostaa tänne tai yrittää laittaa. Kaikkiin ehdotukseen tuijottaa ensin suu auki 5 minsaa, sitten kysyy miten niin lähdet ostamaan. no et ainakaan tuollaiseen rahojasi laita, mihin lapset laitat, ei sitä kaappia tarvitse kun sain naapurilta hyvän kaapin. Kaappi on kyllä maannut jo 2 vuotta kesät talvet ulkona, rikki ja vaikka mitä. Mutta kyllä mies sen aikoo kunnostaa. Ei just nyt, mutta sitten kun ehtii.



Inhoan sitä, että se kyseenalaistaa normaalin siivouksen. Meillä ei saa imuroida illalla eikä tarvitse siivota, ainakaan silloin kun mies on kotona. Miestä ärsyttää, kun se ei silloin kuule television ääntä. Joudun aina tekemään kaiken mahdollisen miehen työpäivän aikana, ettei vain häiriinny. Inhoan sitä, että se ei edes pidä siitä että pidän itseni kunnossa. Pukeudun sieviin vaatteisiin, käyn kampaajalla, laitan hiukka meikkiä kun lähden vaikka kauppaan. Miehen mielestä se on vain tyhjää itsensä sotkemista.



Inhoan sitä, kun se korjaa jollekin jotain pihalla. Monta kuukautta työkalut sitten on levällään pitkin poikin, kunnes tarvitsee johonkin jotain ja alkaa valitus "mihin olet taas laittanut sen ja sen". Enää en laita tavaroita paikalleen. Katson vain supertarkasti lasten perään, etteivät ota sahaa, kirvestä, puukkoja, meisseleitä, etteivät koske öljyasioihin, polttoaineastioihin yms. Ja inhoan sitä, että metsästys alkoi ja nyt joudun vahtimaan sisälläkin lapsia extrahyvin. Mies kun haluaa jättää aseet ja panokset siihen, mistä hän ne helpoiten saa. Eli kaikki roikkuu kuukausia esillä, eteisen nurkassa, lattioilla yms.



Inhoan, inhoan, inhoan.....

Sivut

Kommentit (31)

ja sitten valittaa siitä, kuin se olisi joku heidän kohtalonsa tai jonkun muun vika.



Kerropa, ap, MIKSI vietät enää päivääkään tuon miehen kanssa? Ja vaikka jälkiviisaus ei auta mitään, voisit kyllä vähän valottaa, miksi olet hänen kanssaan yhteisen kodin ja perheen perustanut?



Minä en näe MITÄÄN muuta järkevää ja ihmisarvoista syytä olla parisuhteessa kuin sen, että rakastaa ja kunnioittaa kumppaniaan. Ihailee häntä ja haluaa olla hänen kanssaan, koska parisuhde TUO JOTAIN POSITIIVISTA ja hyvää molempien elämään; siis rikastuttaa, ei kuormita, sitä.



Totta kai pitkissä parisuhteissa on ongelmia joskus ja vaikeita kausia, mutta kokonaisuudessaan mittarin pitäisi pysyä aina plussan puolella. Jos tunteet omaa kumppania kohtaan ovat etupäässä INHON (!) tunteita, niin miksi helvetissä kukaan on niin tyhmä, että jakaa elämäänsä inhoamansa ihmisen kanssa?



terveisin: Miestään rakastava, ihaileva, kunnioittava ja haluava nainen, jonka arki on aika kivaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

eikä alko-ongelmia, ovat pahimpia kynnysmattoja. Sitten itketään vanhana kuinka elettiin huonossa suhteessa vuosia lapsien takia, syyllistetään ehkä juuri lapset. Ja ne lapset oikeesti toivoivat että vanhemmat olisivat eronneet. Että ei olisi ollut riitoja, ja äiti ja isä olisivat olleet iloisia ja onnellisia.

Lainaus:

suhteessa ja mieti nyt millaisen kuvan lapset saavat parisuhteesta ja toisen kunnioittamisesta. Parisuhde on lasten koti ja eo lovin hyvältä vaikuta teidän tilanteessa. Tuo"lasten takia yhdessä" on musta vähän huono selitys sille, ettää itse on epävarma ratkaisustaan.




perustein eroja otetaan. Että kun mies ei enää miellytä kun se huomauttelee siivouksesta ja metelistä ja pitää työkaluja levällään pihalla, niin sitten on lastenkin kannalta parempi erota?? Voi apua!!

Mä teksin sinuna niin että laittaisin lapset hoitoon heti kun mahdollista ja menisin töihin. Saisi uutta ajateltavaa ja OMAA rahaa. Itsenäisyyttä.



Sitten puhuisin miehelle että näin ei voi jatkua. Että ero tulee jos ei sen vertaa puolisostaan tai itsestään välitä että kävisi säännöllisesti pesulla. Ja että sinunkin on saatava tilaa yhteisessä kodissanne.

Parransänki on ja valitus alkaa heti koti ovella. MUTTA minä ostan meidän yhteiseen kotiin uutta tavaraa ja VAADIN, että meiltä häipyy joku vanha romu. Vaihdan kotini järjestystä, vaikka mies narisee ja valittaa, että tosi tyhmä järjestys. Annan mennä valitukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. KOSKA onhan tämä minunkin koti ja mies joutuu välillä joustamaan! Ja minä joudun joustamaan mieheni tavoissa ja päätöksissä joskus. Lapsillekin jo sanoin, että älkää isän kommenteista välittäkö, koska minä päätän nyt tämän asian. Tietysti minulla on omat tulot ja sitä kautta omat rahat, joilla voin päättää.

Mies säästäköön ja rikastukooon, kun on niin pihi.

Anna sen lukea kirjoittamasi viesti.

Jos ei muutosta tule, pakkaa kamasi ja aloita elämä.

Totako sä sun elämältäsi olet halunnut? Onnellisuus? Tasa-arvoisuus? Puolison kunnioitus?

Hyvin kuvailtu. Mutta ehkä ap kuitenkin pohjimmiltaan rakastaa vielä miestään? Monet suomipojat muuttuvat tuollaisiksi pitkässä parisuhteessa, ja osa naisistakin.

Lainaus:

Toihan voi olla jo henkistä välivaltaa, mihinkään ei ole tyytyväinen. Muistaako koskaa antaa kiitosta tai sanoa mitään nättiä.



En minä ainakaan eläisi loppuelämääni tollaisen hirvityksen kanssa. Myönnän kyllä että ei mulla ole edes kokemusta tollaisesta, mutta niin mä kuvittelisin että en sellaista jaksaisi, enkä sietäisi.




kertoisi vaimostaan, jos häneltä kysyttäisiin?

eroamaan.. luuleteko ihan oikeasti että ap. löytäisi lapsilleen parempaa isää kuin heidän oikea, biologinen isänsä on.

Teidän tulee saada keskusteluyhteys pelaamaan ja sinun tulee sanoa hänelle että mitkä asiat painaa jne.

Ero ei ole ratkaisu. Pahimmassa tapauksessa löydät itsesi vielä huonommasta suhteesta.

En usko että näillä kommetoijilla on itselläänkään yhtään parempi suhde, se nyt on vaan niin kiva arvostella toisia.

Haluatko tosiaan kasvattaa lapset perheessä, jossa vanhemmat INHOAVAT toisiaan?

Mietipä hetki, millaisen perheen ja parisuhteen mallin opetat lapsillesi. Äiti inhoaa isää ja joutuu kerjäämään tältä rahaa yhteisten lasten hankintoihin. Ei hellyyttä, ei yhteen hiileen puhallusta, ei keskinäistä kunnioitusta. Elämäänssä turtunut ja parisuhteeseensa kyllästynyt äiti joka päivä kotona, haiseva isä sohvalla. Teillä on varmaan kuule joo toooosi iloinen ja rakentava ilmapiiri siellä kotona, jossa lasten on onnellinen kasvaa. Eihän sellaista kotia nyt kannata vaihtoon laittaa.



Ja minä puhun muuten ihan omasta kokemuksestani. Usein liittoihinsa tyytymättömät naiset hokevat juuri tuota "lasten takia" ja "tuskin se vaihtamalla paranee". Itse voin sanoa lähteneeni huonosta suhteesta (onneksi kun lapsi oli vielä pieni!) paitsi itseni myös lapsen takia ja kyllä, se todellakin parani vaihtamalla!

Nyt lapsi on saanut jo monta vuotta elää kodissa, jossa vanhempien välillä arjessa on romantiikaa, hellyyttä, yhteistyötä ja kunnioitusta. Isäpuoli huomioi äitiä ja hoitaa lapsen kasvatusta yhdessä tämän kanssa. Perhearjessa on paljon hassuttelua, tunteiden osoitusta ja iloa! Ja tuosta taloudellisesta puolesta, meillä isäpuoli itse hoitaa lapsen hankinnat, kun huomaa, että jotain puuttuu...Eikä tosiaan nurise lapseen satsattavista rahoista. Yhtä perhettähän tässä ollaan. Minä ainakin olen todella onnellinen, että lapseni saa elää tällaisessa rakkauden ja kunnioituksen täytteisessä kodissa. Ikävää toki on, ettei se koti voinut olla todellisuutta hänen bioisänsä kanssa, mutta jossain vaiheessa tosiasiat piti tunnustaa.



JOS liittonne miehen kanssa on vielä realistisesti elvytettävissä ja parannettavissa, toki se on aina ideaali. Sen eteen täytyy kyllä sitten molempien tehdä töitä ja molempien pitää sitä aidosti haluta. Mutta jos peli on jo menetty, et tee lapsillesi mitään palvelusta kasvattamalla heitä tuollaisessa kodissa.

Toihan voi olla jo henkistä välivaltaa, mihinkään ei ole tyytyväinen. Muistaako koskaa antaa kiitosta tai sanoa mitään nättiä.



En minä ainakaan eläisi loppuelämääni tollaisen hirvityksen kanssa. Myönnän kyllä että ei mulla ole edes kokemusta tollaisesta, mutta niin mä kuvittelisin että en sellaista jaksaisi, enkä sietäisi.

suhteessa ja mieti nyt millaisen kuvan lapset saavat parisuhteesta ja toisen kunnioittamisesta. Parisuhde on lasten koti ja eo lovin hyvältä vaikuta teidän tilanteessa. Tuo"lasten takia yhdessä" on musta vähän huono selitys sille, ettää itse on epävarma ratkaisustaan.

vaikuttaa omalla käytöksellään toiseen osapuoleen. Kukaan ei saa riitaa syntymään yksin, vaan aina siihen tarvitaan se toinenkin osapuoli.

isoja 8et kai kertonut minkä ikäiset?). Miehesi ehkä alkaisi taas kunnioittaa sinua ja jos vaikka tulisi ero, sinulla olisi jotain minkä päälle rakentaa uutta elämää.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat