Vierailija

sen joskus ottanut? Tai oletko itse edelleen sama kuin vaikka 10 vuotta sitten.



Olen tuon "inhoan miestäni" -ketjun ap. Ja kun siellä käsketään katsoa peiliin, niin katsoinpa tarkkaan. Ja en todellakaan ole enää sama kuin joskus nuorena. On ryppyä, vähän rengasta vyötäröllä, nyrpeän näköinen, itseensä ja elämäänsä kyllästynyt ämmä. Ja mieskin on täysin muuttunut. Enkä usko paskan vertaa, että jolla kulla teistä olisi samanlaisena pysynyt kumppani vuodesta toiseen. Jos siellä puhuu joku parin vuoden suhteen omaava, niin kyllä se herätys tulee sitten vuosien kuluttua. Toisilla hyvä herätys ja toisilla valitettavasti huono!

Kommentit (10)

On sillä edelleen jotain pinttyneitä tapoja mistä en tykkään, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Ne on niin pieniä juttuja että en viitsi ruveta niitä edes listaamaan, eikä se lista olis edes pitkä.

Lainaus:

näiden 17 vuoden ajan, kun olemme yhdessä olleet. Ulkomuoto toki muuttunut, luonnekin jonkin verran, mutta kyllä hänen perusminänsä on pysynyt samana. Vaikka välillä minäkin olen häneen ärtynyt ja kyllästynyt ja työlääntynyt ja v-tuuntunut, sama ihminen, maailman rakkain hän kuitenkin on vikoineen ja puutteineen. Ja olen huomannut, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa - ehkä miehesikin mielessään inhoaa tympeää ja hapanta nalkuttavaa akkaansa yhtä lailla?




Yhteistä taivalta takana 16 vuotta. Rakastan yhä miehessäni niitä piirteitä, joihin silloin nuorempana ihastuin ja uskon hänenkin tuntevan samoin minun kohdallani. Kunnioitamme toisiamme ja haluamme toiselle hyvää. Mieheni on ihana isä lapsillemme ja ihana aviomies minulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän oli nuorena epävarmempi itsestään. Nyt hän omaa luontaista auktoriteettiä.



Nuorena hän oli enempi vähempi tossuni alla, eli ei mennyt ennenkuin kysyi lupaa moneen kertaan. Nyt hän tekee itsenäisempiä päätöksiä.



Ulkonäöllisesti hänellä on hiukset harvenneet ja pieni kumpu tullut vatsan ympärille. Mutta nyt hänellä on naururypyt, joita ei nuoren ollut.



Mutta niin taidan minäkin olla muuttunut. Olin nuorena ihan lässy ja tossu, oikea 50-luvun pikkuvaimo. Nykyään tavoittelen oman urani suhteen kuuta taivaalta. Ja selluliittiä ja ryppyjä löytyy.



So??? That's life.

Yhdessä 19 vuotta.

Viisi vuotta sitten kovin narsistinen, ilkeä ja lähes väkivaltainen mies on vihdoin osoittanut kyspyttää ja aikuisuutta. Ulkonäkö on muuttunut huomattavasti vanhemmaksi (tukka ohenee ja maha sekä parta kasvaa), mutta se ei haittaa kun sisältä alkaa olla täyttä kultaa. Ehkä me sittenkin ollaan loppuelämä yhdessä <3

ja hyvä niin. Elämähän olisi tylsää jos emme ollenkaan kehittyisi.



Pointti on kai kuitenki nsiinä, että vaikka me kaikki muutumme, pariskuntien olisi hyvä yrittää muuttua yhdessä ja tietoisina toistensa muutoksesta. Ettei sitten muutaman vuoden päästä tulisi yllätyksenä, että kumppani onkin inhottava. Tuskinpa hän tahallaan on inhottavaksi muuttunut, mutta jostain syystä häneltä on jäänyt huomaamatta, ettet sinä halunnutkaan tuota...

Ja kyllä se on sama mies, paitsi hienoisesti parannettuna versiona. Lapsen syntymän myötä molempien meno rauhoittui, mutta persoonallisuus on sama. Molemmat ollaan positiivisia ihmisiä ja jaetaan sama huumorintaju, jos joku asia toisessa ärsyttää niin sitten puhutaan ennenkuin tulee riita. Me ylipäänsä keskustellaan paljon, päivänpolitiikasta, unelmista, käytännön asioista, mistä vaan. Välittämistä osoitetaan päivittäin monin tavoin, sanoilla ja teoilla. Puhuminen ja toisen huomioon ottaminen on meillä suhteen kulmakivet.



Mitä ulkonäköön tulee, niin aika samoissa ollaan kuin ennenkin. Toki ikä tuo muutoksia, joillekin ei voi mitään ja joillekin voi. Liikunta ja kohtuullisuuteen perustuva ruokavalio (meillä mieluummin vähän ja hyvää, panostamme laatuun ihan tosissaan) pitävät kropan kunnossa, ja mielikin on parempi kun on peilikuvaansa tyytyväinen. Tyyli, siis pukeutuminen on tietysti muuttunut, mutta nuoruuden hapuilujen jälkeen vain parempaan suuntaan, kummallakin ;)



Kyllä meillä on edelleen ihan oikeasti onnelline parisuhde (harvinaistako?).

Siis onhan se oikeasti se sama ihminen, mutta ei kukaan elä elämäänsä muuttumattomana. Ne asiat, joihin toisessa rakastuu, eivät välttämätt enää 10 vuoden päästä ole niitä asioita, mitä toisessa rakastaa.

Elämä ja vuodet tuo tullessaan niin paljon kaikenlaista, siinä menossa muuttuu väkisinkin. Eikä toisen ihmisen suuntaa voi tietää vaikka kuinka elää yhteistä elämää.

Ja pari lasta tehty yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.



Mies on ehkä vielä komeampi kuin silloin parikymppisenä. Pysynyt hoikkana ja hyvässä kunnossa. Urheilee ja pitää itsensä kuosissa. Juhlivasta ja dokaavasta pojankoltiaisesta on kasvanut vastuullinen yritysjohtaja ja perheenisä.



Minulla sen sijaan on yli kymmenen kiloa enemmän kannettavaa kropassani kuin tavatessamme. Maha on kamalan näköinen ja ryppyjäkin alkaa olla. En tosin kulje hapsottavana vaan jo työnikin takia laittaudun ihan ihmisen näköiseksi joka päivä.

näiden 17 vuoden ajan, kun olemme yhdessä olleet. Ulkomuoto toki muuttunut, luonnekin jonkin verran, mutta kyllä hänen perusminänsä on pysynyt samana. Vaikka välillä minäkin olen häneen ärtynyt ja kyllästynyt ja työlääntynyt ja v-tuuntunut, sama ihminen, maailman rakkain hän kuitenkin on vikoineen ja puutteineen. Ja olen huomannut, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa - ehkä miehesikin mielessään inhoaa tympeää ja hapanta nalkuttavaa akkaansa yhtä lailla?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat