Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mieheni ilmoitti perheenlisäyksestä, niin äitinsä töksäytti heti, että onko tämä suunniteltu homma.? Tulossa siis toinen muksu. Mitäs tykkäisitte kommentista omalla kohdallanne?

Sivut

Kommentit (25)

Ihmettelin hiukan, mutta koska äidilläni ei ole tapana kettuilla, niin en ajatellut sitä sen enempää.



Hiljattain äitini ilmoitti, että veljelleni on tulossa vauva. Kertoi kysyneensä, että oliko suunniteltu. Silloin sanoin hänelle että tuo on aika loukkaava kysymys sellaiselle, joka ilmoittaa elämänsä ehkä tärkeimmästä tapahtumasta. Hän ihan hämmentyi, ja sanoi, että kyllä hän onnitteli myös.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ehkä mietti vaan, miten asiaan pitäisi suhtautua, teidän kannaltanne. Kyllä tuo asia varmaan kiinnostaa ihmisiä monesti, minäkin mietin joistakin ihmisistä samaa asiaa, ihan mielenkiinnosta. Mutta en kyllä kysy ääneen...

" hankalia" , aiemmin niistä ei kai ole paljon puhuttu. Minä olen perinyt tuon oudon asenteen heiltä ja suvultani ja minulle on ollut vaikea kertoa vanhemmilleni, että odotan vauvaa. Vaikka lapset ovat olleet toivottuja ja esikoisen sain vasta 30-vuotiaana. Esikoisen kohdalla hankaluutta toi se että emme olleet naimisissa (lapsiahan ei voi saada jos ei ole naimisissa, tai sitten on tehnyt syntiä...vanhempani eivät ole edes uskovaisia...)

kun menimme kihloihin ja päätimme hääpäivän ja ilmoitimme sen äidilleni, tämä totesi suu mutrussa, että kestääköhän teidän liitto. Jipii, kiitti vaan.

kyl ne anopit osaa, meillä oli ainoo kommentti et ollaanko varauduttu siihen et vauva valvottaa? Ollaan oltu naimisissa useampi vuos, vakityöt ja ikääkin enemmän ku 20. Juu ei me sellasta tiedetty...

seuraavana päivänä anopin kanssa juttelin puhelimessa, niin oli ääni kovasti muuttunut kellossa, oltiin niin onnellisia ja hengessä mukana...

ja anoppi kysyä töksäytti,että oliko vahinko?! Lasta oli 2v. yritetty,niin että tuli tippa linssiin. Sai anoppi odottaa vastausta jonkin aikaa.. Eka kerralla äitini kysyi, että kenen lapsi se on? Ja asuin lapsen isän kanssa avoliitossa, joten mistä lie saanut aiheen kysyä,kenen..

Anoppi oli ollut samoilla linjoilla ja todennut miehelleni että " Voi paska" . Eli aika iloisia mummeleita meillä... Nyt kun tää murheenkryyni on jo 7v, ei kummallekaan mummolle tulis mieleen kirota lapsen syntymää.

Etenkin jos ne on kovin läheisiä, ymmärrettävää.



Mullakin on välillä ollut vaikeaa kavereiden kohdalla tietää, pitäisikö niitä onnitella vai osallistua lapsi vai abortti -pohdintoihin. Etenkin jos on pieni, vaikea lapsi kotona, ei toisen toivominen ole kaikissa perheissä itsestään selvää.



Te ilmeisesti kuitenkin odotatte onnellisesti toivottua lasta, eli onnittelut ovat paikallaan: onnea!

Vierailija:

Lainaus:


Anoppi oli ollut samoilla linjoilla ja todennut miehelleni että " Voi paska" . Eli aika iloisia mummeleita meillä... Nyt kun tää murheenkryyni on jo 7v, ei kummallekaan mummolle tulis mieleen kirota lapsen syntymää.

Sitten vain kysyivät eikö meillä ole mitään muita uutisia. Emme siis olleet silloin vielä kihloissa ja heidän mielestään olisi pitänyt olla naimisissakin.. Eikä anoppi edes suostunut minua edes onnittelemaan sitten kun kihlauduimme ennen kuin kihlaus oli joka ikisessä pitäjälehdessä kuulutettu..:/

Kaikki ei vain osaa käytöstapoja olivat sitten mitä ikäluokkaa tahansa..:(

kun ilmoitin odottavani esikoista, tokaisi että hän oli aivan varma ettei tehdä lapsia kun mieheni on niin sairas!! Joopa joo.. Isän mielestä mieheni allergisuus on suurikin sairaus!!!!

Siinä tilanteessa meinasin käydä itkemään, mutta unohdin asian äkkiä. Tosin vieläkin alitajunnassa se kolkuttelee..

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat