Vierailija

Haluaisin hoitaa lapsia kotona, mutta arki on niin tylsää ja pitkäveteistä... samoin viikonloput. Olen niin väsynyt ja kyllästynytkin etten jaksaisi enää mitään. Lapset vievät minulta kaiken energian enkä jaksa huolehtia kodistakaan viimeisen päälle, en edes tyydyttävästi... kaikki tuntuu niin tylsältä. Kavereita ei juuri ole tällä paikkakunnalla ja äitiystäviä ei lainkaan, sellaisia siis joilla olisi pieniä lapsia. Viikonloppuisinkaan ei ole mitään vaihtelua elämässä. Emme edes käy missään kun mies sitten viikonloppuisin remppaa taloa ym mitä ei viikolla ehdi tehdä kun on pitkät päivät töissä. Hän ei jouda lähteä enkä jaksa yksin lasten kanssa...

Tuntuu että pitäisi saada jotain uutta ja mukavaa elämään, mutta mitä??! En jaksa näin, turhaudun aivan kokonaan. Toisaalta, työpaikkaakaan ei ole minne mennä, ja todennäköisesti jos töihin menisin niin päivähoitomaksut olisi niin suuret että taloudellista hyötyä siitä ei varmaan olisi... enkä haluaisi hoitoon viedä.

Osaisiko joku ystävällinen auttaa, valaista minua, kun en itse jaksa.



Kiitos.

Kommentit (4)

Niitä on joka paikassa. Ja käy siellä vaikka väkisin. Niistä ei aina saata heti innostua, mutta kun aikansa sitkeesti käy, niin pääsee paremmin piireihin ja huomaa, että siellä onkin ihan virkistävää käydä.

Vierailija:

Lainaus:


. Ja muuttakaa ihmisten ilmoille, jos asutte jossain korvessa. Hommaa mielialalääkkeet ja mene töihin.




Jos asutte " korvessa" on sinulla oltava käytössäsi auto, jotta pääset ihmisten luo, mutta ei sieltä nyt heti ensimmäiseksi tarvi olla pois muuttamassa. Pääasia, että olet itse asuinpaikkaasi tyytyväinen.



Lääkkeetkin voivat tietysti olla sulle oikea juttu, mutta on myös muita keinoja päästä ongelman ytimeen.



Eikä töihin meno poista niitä ongelmia mitä kotona on. Vaan päinvastoin, se tuo mukanaan kasan lisäongelmia, kuten päivähoitoon viemiset, hoitomaksut, työstressi, poissaolot lasten sairastelujen vuoksi, jne.



Mun mielestä outoja neuvoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos sinä olet nyt lopussa, etkä jaksa, niin ei kannata alkaa opiskella tai mennä töihin, koska se tietää vaan lisää kiireitä, ja luultavasti laiminlöisit kotisi sitten kokonaan.

Ensin selvität mikä mättää ja miski et jaksa. Sitten hankit kotiapulaisen tai sen lääkityksen tai jonkun yhteisön jossa lapsia aina joskus joku hoitaisi tms.

Sen jälkeen kun kykenet pitää kodistasi ja perheestäsi huolta (vaikka jonkun avulla) niin hankit itsellesi harrastukset, tai alat opiskella kotoa käsin tai mitä tahansa.

Perusjutut ensin kuntoon.

esikoisen ollessa pieni ja asuessamme pienehköllä paikkakunnalla

(20 000-30 000 asukasta) tein lenkkejä vauvan kanssa, kävin sukulaisvanhusten luona päiväkahvilla, leivoin kotona, sekä aivojani virkistääkseni opiskelin parina iltana viikossa muutaman tunnin ajan kansalaisopistossa.



Toinen lapsi syntyi Helsingissä, jossa yhä asumme. Täällä on kaikenlaista mammatoimintaa, mutta itse en ole löytänyt miellyttävää seuraa ihmisistä joiden kanssa ainut yhteinen tekijä on äitiys. Mutta meillä oli paljon tekemistä ihan muutenkin. Puistoon vaan, tai Suomenlinnaan, torille käymään ja rupattelemaan samalla kun ostaa jotain, kirppareita kiertämään, lasten tapahtumiin, miniristeilylle, vauvaleffaan jne.



Puhu sen ukkos kanssa ja sano ettei näin voi jatkua. Ja muuttakaa ihmisten ilmoille, jos asutte jossain korvessa. Hommaa mielialalääkkeet ja mene töihin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat