Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla oli äitini kanssa todella hyvät, lämpimät ja rennot välit ennen raskautta. Heti kun ilmoitin saavani aviomieheni kanssa lapsen, asenne meni oudoksi. Hän ei keksi mitään puhuttavaa aiheesta ja katse menee välinpitämättömäksi, jopa tyhjäksi. Jos pakosti on puhuttava vauvasta, niin kommentit ovat outoja.



Säpsähdin kovasta vauvanpotkusta jo rv 19 lähtien - " ei se kauan potki, ei kannata välittää"



Automme penkillä oli lastenvaunu- ja itkuhälytinesitteitä - " mihin te niitä tarvitsette, kyllä sen sitten kuulee kun vauva itkee ja vaunuthan on nyt niiiiin turhia, ellei joksikin sporttimammaksi ala" Äiti tietää, että asumme kolmekerroksisessa ok-talossa ja ulkoilemme usein kahden koiran kanssa.



Olimme kaupassa ja suuntasin imetysliivihyllyä kohti - " ei kai sun nyt tollaisia tarvi vielä katsella, ihan turhaa touhotusta" Mulla oli rv 35 menossa...



Pahinta oli se, että äiti ei edes jaksanut muistaa laskettua aikaa oikein! Ei sillä päivämäärällä ole väliä, vaan sillä, että äiti sanoi, ettei jaksanut painaa muistiin. Ja oli luullut sen syntyvän noin puolitoista KUUKAUTTA aiemmin.



Äitini ei ole lapsirakas, mutta silti tämä kaikki on nyt outoa. Omat raskaudet ovat menneet aikoinaan niin hyvin. Ei kuulemma mitään oksentamista, liitoskipua, turvotusta. Vaikka minullakin on mennyt hyvin ja yhtään en ole valittanut, ei edes liitoskipukommentteihini tullut sympatioita. Tämä on toinen lapsenlapsi. En tiedä miten on suhtautunut aiemmin syntyneeseen, koska asuimme eri paikkakunnilla.



Onko äitini jotenkin katkera raskaudesta? Vaihdevuodet?

On niin yksinäinen olo, kun ei edes aiemmankaltaista suhdetta ole enää olemassa, saati sitten äiti-raskaana oleva tytär -suhdetta.

Sivut

Kommentit (47)

Mulla on tosin äitiini aika etäiset ja " kliiniset" välit. Joskus oikein olisi kaivannut kommentteja tai että olisi kertonut asioita omasta raskaudestaan/ synnytyksestään. :(

Mutta nyt lapsi on 2v. ja hyvät välit on mummolla ja tytöllä. Mun ja äitini välitkin vähän parantuneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauvan synnyttyä soitin ja kerroin ensimmäisestä lapsenlapsesta. vastaus oli " ai jaa "

Ei tullut edes kastajaisiin. Nyt lapsi 2 v eikä edes muista sen nimeä, koskaan ei ole kylässä ollut eikä kuulumisia kysellyt.

Alkuun yritimme kyläillä, laitoin valokuvia yms.. vatinetta tullut millään lailla ja nyt välit ovat poikki.

Voin sanoa suoraan, että tuollaisessa tyylissä on kaikesta karmeudestaan huolimatta jotain tuttua. Meillä se ei ole ilmennyt ihan samalla tavalla, mutta monen monituista kertaa olen saanut pettyä jonkinlaiseen outoon tunnekylmyyteen äitini taholta.



Olen tulkinnut asian niin, että kyse on hänen omista ongelmistaan. Kun odotin, hän jollain lailla kävi läpi omia odotuksiaan ja kenties muitankin asioita. Jotain karmeaahan siinä on, että ns. laittaa vahingon kietämään (" kun mua ei kukaan aikoinani hellitellyt, enpä minkäkään hellittele omia lapsiani" ), mutta uskon, että tuollainen käytös ei ole tietoista eikä ihminen jossain määrin voi sille mitään. Se tulee jotenkin suoraan alitajunnasta.



Jos millään voisit olla pahoittamatta mieltäsi, olisi parempi sekä sinun että tulevan vauvasi kannalta, niin vaikeaa kuin se onkin. Ja sanon suoraan, että kannattaa valmistautua henkisesti vielä pahempiin pettymyksiin. Yleensä ihmiset eivät saa " solmujaan" itse avattua, vaan tilanne vain pahenee ajan myötä.



Anna kaikki rakkautesi tulevalle vauvallesi! Sen saat monin verroin takaisin myöhemmin!

Miksi ihmeessä tulevasta vauvasta ei saisi " hössöttää" ? Tai sitten syntyneestä lapsesta. Ei niitä masuasukkeja tai syntyneitä lapsia voi kai koskaan liikaa rakastaa.



Oma äitini eli raskausajan mukanani loistavasti. Samaa toivon joskus tekeväni minäkin, kun tyttäreni aika koittaa. Kyllä syntymätön lapsikin on odottavat isovanhemmat ja suvun ympärilleen ansainnut.

Mun äiti on nyt 60+ ja hänelle kaikki raskauteen liittyvät asiat on olleet jokaisessa raskaudessani erittäin vaikeita. En ole voinut puhua " avoimesti" asioista joihin liittyy kohdunsuu tai liitoskivut tai synnytyksen kulku, tms... Hän ei pysty puhumaan niistä luontevasti. Olen, hyvänen aika sentään, puhunut jopa isäni kanssa raskaudesta luontevammin. Outoa, mutta totta. Mummina äiti on ihana ja tykkää lapsista, mutta tosiaan kaikki tähän aihepiiriin liittyvät keskustelut on meillä " pannassa" ..

Olen aisiaa pohtinut, enkä tiedä liittyykö se ikään vai mihin vai onko hän näissä asioissa vain niin estynyt..mene ja tiedä.

mutta pian vauvan synnyttyä olikin jo aivan vauvan lumoissa!!



Joten saattaa olla vain väliaikaista. Tuleeko hänestä nyt ensi kertaa mummi? Hänellä on ehkä identiteettikriisi sen asian suhteen - se ei tarkoita etteikö hän voisi muuttua *täysin* kun lapsi on synytynyt ja olemassa.

Oman isäni suhtautuminen oli samanlaista. Syyksi olen aavistellut ei-toivottua vävyä. Tilanne korjaantui vauvan syntymän myötä ja lapsenlapsi on nyt todella rakas myös isälleni. Ukin rooli sopii hänelle.



Tilanne on varmasti aika kurja. Omalta äidiltä kun toivoisi myötäelämistä esikoisen odotukseen. Raskausajan ilot ja surut on mukava jakaa oman äidin kanssa. Yritä tukeutua anoppiisi. Olen varma, että äitisi asenne muuttuu vauvan syntymän myötä.



Onnea synnytykseen!


Varttuneempi polvi ei puhu niin avoimesti näistä odotukseen ja synnytykseen liittyvistä asioista. En minäkään äidilleni yksityiskohtaisia tilityksiä ole tehnyt samaan tapaan kuin jollekin kaverille joka elää samaa vaihetta.



Odottajan kokemus on todella vahva ja tulevana äitinä maailmasi pyörii vatsasi ympärillä ja myöhemmin vauvan. Et voi olettaa että lähipiiri on samalla aallonpituudella tässä odotuksessa, heille se muuttuu konkreettiseksi kun vauva on syntynyt.

Mulla on ok välit äitiini: soittelemme noin kerran kuussa (jos ei jotain erityistä asiaa ole) ja näemme parin kuukauden välein. Elän omaa elämääni ja annan äidin elää omaa elämäänsä.



Ja vanhemmillekin velat on maksettava takaisin. Maksoin vanhemmilleni 3500e velan. Ole onnellinen että lainasivat? Pankkiin maksat korkoa. Turhat hössötykset ja marinat sikseen

pelottaa, että uuden tulokkaan myötä " menettää" sinut tai hänellä on vaikeuksia ajatella itseään mummona. Joku kriisihän se on, miksi noin käyttäytyy. Huomaa, että omasta lapsesta on tulossa äiti ja itsekin vanhenee. Luulen että joku pahemman sorttinen ikäkriisi äidilläsi nyt.

Hän odotti tyttärestään kovasti menestyvää uraohjusta, ja katsoi raskauden tuhoavan tämän haaveensa - tyttärestä ei tullut siis hänen elämättömän elämänsä toteuttajaa. Äitisi tuntuu olevan erittäin suurituloinen - arvostaako hän elämässään muuta kuin rahaa ja koulutusta? Jotenkin tuntuu, että hänellä on tunne-elämässään jotain vialla, jotain mitä hän ei ole aiemmin joutunut/pystynyt kohtaamaan ja nyt sinun raskautesi tuo sen kaiken esille, ja hän yrittää torjua sen mielestään kaikin tavoin.



Olen surullinen puolestasi, ehkä siksi että omatkin välini äitini kanssa ovat nykyään katastrofaaliset, tosin eri syystä.

Onnea sinulle odotukseen, keskitä huomiosi omaan ydinperheeseesi ja yritä keksiä kaikkea mieltä ilahduttavaa ja mukavaa.

Onko kiinnostunut mistään muustakaan elämässäsi kuin raskaudesta? On sikäli outoa, että yleensä omien lasten tekemiset tuntuvat kiinnostavan.

Kenellä näkyy mtv3-fakta?!?! Sieltä on tullu ohjelmaa nimeltä synnytyssairaala, ja mua ahdistaa jo kattoakin kun siellä on puoli sukua mukana synnytyksessä! Ei ainakaan mulle sopis, et äiti siinä vieressä vielä hössäis tai ottais vauvaa vastaan niinkuin yhdessä jaksossa. Se hetki on niin intiimi, että vauva kuuluu vain mulle ja miehelle.


Kyllähän te kuitenkin puhutte tulevasta vauvasta, oman äitini kanssa ei puhuttu tuonkaan vertaa.



Kyllä se suhtautuminen lapsenlapseen muuttuu, kun lapsi on syntynyt. Raskausaika on miehellekin usein vaikeaa, kun vauva on olemassa vain siellä äidin sisällä näkymättömissä eikä niin konkreettista.

Luulisin, että äitisi on saanut tarpeekseen siitä, että sinun elämääsi ei mahdu muuta kuin raskaus. Entisinä aikoina (ei niin kovin kauan sitten) raskauksista ei puhuttu ollenkaan, vaan niitä jopa pyrittiin piilottelemaan mahdollisimman pitkään. Sinun hössötyksesi voi tuntua äidistäsi todella oudolta.



Kyselepä välillä äitisi kuulumisia ja unohda raskaus sekä vauvapuheet hetkeksi. Kyllä sinunkin elämääsi varmaan saisi kuulua jotain muutakin kuin raskaus?



Sanoit, että äitisi olisi saanut hankkia jouluksi vauvalle jotain...mille vauvalle? En ole ikinä kuullut, että lahjoja olisi ostettu syntymättömille ihmisille.



Jos et ennenkään ole odottanut/saanut apua tai taloudellista tukea äidiltäsi, niin miksi odotat sitä nyt?



Ei se raskaus ole niin ihmeellinen asia kuin sinusta nyt tuntuu, vaikka henkilökohtaisesti ihme ja suuri asia sinulle onkin. Lapsia on syntynyt maailman sivu, eikä kukaan ulkopuolinen jaksa olla kiinnostunut toisen raskaudesta.



Miten muuten ennen raskautta? Soittelivatko appivanhempasi ja kyselivät vointiasi ennenkin? Oletko puhunut edes appivanhempiesi kanssa muusta kuin raskauteen ja vauvaan liittyvistä asioista plussauksen jälkeen?



Lopeta se touhotus.... ;)

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat