Vierailija

Olen jotenkin tosi kyllästynyt. Vauva heräilee vieläkin monta kertaa yössä ja se väsyttää. Onneksi voin päivällä nukkua kun vauva nukkuu päiväunia. Eniten väsyttää kuitenkin oman elämän puuttuminen. Minulla ei ole juuri ystäviä, ainoastaan yksi läheinen ystävä jolla on puoli vuotta vanhempi lapsi kun minulla. Häntä tapaan onneksi kerran-pari viikossa.



Tuntuu vaan jotenkin että en jaksa enää. Ennen tuomitsin ne, jotka laittavat lapsensa hoitoon esim vuoden ikäisenä, mutta nykyään en. Sitä mieltä olen, että pini lapsi ei kuulu päiväkotiin, mutta ehkä perhepäivähoitajalle? Aluksi olin ajatellut olla kotona vuoden loppuun, mutta nyt tuntuu, ettten todellakaan jaksa. Syyskuulle on kuitenkin pakko melkeinpä jaksaa. Silloin lapsi olisi 1 v 3 kk ja ajattelin jos pääsisi vaikka osapäivähoitoon.



En jaksa lähteä ulos, yleensä en edes pukeudu tai laita hiuksia päivän aikana. Olen lökövaatteissa (verkkarit, virttynyt villatakki) koko päivän. Välillä käyn yksin jossain kun mies tulee töistä, mutta tarvitisisin jotain omaa elämää, omia haasteita. Opiskelutkin ovat vielä kesken ja syksyllä pitäisi alkaa tekemään gradua. Se ahdistaa ja se, mistä saan aikanaan töitä.



Vauvani hoidan onneksi hyvin ja nautin hänen kanssaan olemisesta. Hän on oikein iloinen ja tyytyväinen lapsi. Itsellä vaan on sellainen olo että tämä ei ' riitä' . Ehkä jos minulla olisi paljon ystäviä jaksaisin tätä arkea paremmin. Voivoi...

Sivut

Kommentit (34)

Tuntuu vaan niin vaikealta aloittaa se... mieskin on väsynyt omista töistään ja tarvitsisin paljon hänen apuaan siinä kun itse en jaksa valvoa kun en ole 8 kk nukkunut yhtään kokonaista yötä.



En ole laittamassa vauvaa nyt hoitoon vaan aion jaksaa ainakin syyskuun alkuun asti kotona. Jos tilanne on silloin vielä tällainen niin aion harkita vakavasti pph:jaa. t, ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse en mistään masennuksesta tietääkseni kärsinyt, mutta kotona oleminen vaan alkoi sapettamaan. Kärjistettynä päivän kohokohta oli kun sai päättää ripustaako harsovaipat sivusta vai päästä narulle. Voi vietävä, että oli turhauttavaa. Joka päivä sitä samaa.. Kävin kerhoissa, toisten äitien kanssa pidin yhteyttä, mutta kaipasin kovasti töihin. Lapsessa ei ole mitään vikaa, mutta haasteet olivat niin kovin vähissä. Toiset tosiaan viihtyvät kotona, mutta mulla on kivaa töissä!

Lapsi meni hoitoon vuoden ikäisenä ja se oli kaikille paras vaihtoehto. Lapsi tuntui ajattelevan ihan samalla lailla, että virikkeitä mulle heti-tänne. Äitiinsä tullut. ;-)



Kyllä se helpottaa ja gradun tekeminen on kivaa kun sen vaan saa vauhtiin. Voithan jo tehdä niitäkin hommia, vaikka vain kerätä materiaalia pikku hiljaa tai suunnitella. ;-)

Ongelma on ehkä se, että en tiedä, olenko masentunut, vai onko tämä olotilani vaan seurausta valvomisesta. Tosin koen myös sen erittäin kuluttavaksi, kun joutuu olemaan koko ajan kotona ilman haasteita ja ' omaa elämää' .



Täytyy jutella miehen kanssa tuosta unikoulusta, jos vaikka ensi viikonloppuna kokeilisimme sitä.

meiliosoitteeni on mellikki @ yahoo. com jos haluat kirjoitella, oliko se nyt 27.

voihan olla, että tulet pitämään vauva-arjesta paljonkin! Minustakin alku oli ihanaa, vauva syntyi kesällä ja olimme ulkona paljon jne. Tämä talviaika ja kaiken muuttuminen rutiiniksi on aika rasittavaa. Onneksi vauva kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan ja sitä on mukava seurata.



Onneksi opiskelen jo kerran viikossa - olen eräällä yliopiston kurssilla. Opiskelen kieliaineita yliopistolla (Helsingissä). Ehkä voisin graduakin alkaa jo suunnitella,ainakin aihetta.



Laitoinkin meiliosoitteeni tuonne aiemmin, ota vaan yhteyttä jos haluat. Onnellista loppuodotusta :)! (en nyt muista järjestysnumeroasi)

Minä olin kanssasi ihan samassa tilanteessa, kun esikoiseni oli pienempi. En jaksanut lähteä minnekkään, ja lapsen kanssa oli tosi tylsää. Minulla helpotti todella paljon, kun tuli kevät ja kesä, kun lapsi oli vähän isompi (täytti kesällä vuoden), ja oli helppo mennä ulos. Ulkona ja kesällä isomman vauvan kanssa oli oikeasti mukavaa olla kotona! Se oli minulle ihan uusi kokemus, ja nyt harmittaa että sitten syksyllä jatkoin koulua. Isomman lapsen kanssa voi kommunikoida ihan toisella tavalla, ja sitten kun yövalvomisetkin vähenevät, niin kotonaolokin muuttuu mukavammaksi.



Seuraavana syksynä minulla diagnosoitiin vakava masennus. Olin silloin jo jatkanut koulua, ja sitä ja yövalvomisia en enää jaksanut. Masentunut olin todennäköisesti ollut jo sillon, kun olin sinun tilanteessasi. Nyt syön lääkkeitä, on toinenkin lapsi, ja kotona oleminen on välillä todella mukavaa, välillä vieläkin ahdistaa, mutta tilanne on silti ok!

Kaikki ei vaan ole koti-ihmisiä. Minä ainakin masennun, jos joudun olemaan vain kotona, ilman omaa elämää, haasteita, opiskelua, vaihtelua jne. Lisäksi vihaan vauva-aikoja, reilu yksivuotiaat pikkutaaperot sen sijaan alkaa jo olla kivoja.



Ensimmäisen lapsen vauva-aikana koin elämäni juuri samanlaiseksi kuin ap, ja loppujenlopuksi olin masentunut. Masennus johtui siitä kotiin neljän seinän sisälle jumittumisesta. Eikä siinä auttanut se, että joku sanoi: " Laittaudut vähän joka päivä, käy perhekerhoissa jne" . Ei masentunut osaa, pysty ja jaksa!



Mun mielestä ap:n kannattais hakea eka apua tuohon olotilaansa. Jos ap:sta itsestä kuitenkin tuntuu, ettet varsinaisesti ole masentunut, niin silloin kannattaa ottaa itseä sen verran niskasta kiinni, että todellakin muuttaa sitä elämäänsä siihen suuntaan mitä toivoo.



Itse kävin psykologin luona juttelemassa, ja sen jälkeen olen jaksanut lähteä ihmisten ilmoille. Nyt mulla on kaksi pientä lasta, joista toinen vauva, mutta yhtään sellaista päivää ei ole tullut eteen, etten jaksaisi mennä suihkuun ja laittautua. Välillä tämä vauva-elämä ja kotona olo vituttaa ihan suunnattomasti, mutta itsekään en raaski 9 kk ikäistä hoitoon laittaa. Olenkin siis yrittänyt keksiä elämääni paljon omaa tekemistä. Mulla on harrastuksia, olen hommannut ystäviä, opiskelen jne. Ei enää tunnu elämä ihan niin ahdistavalta, kun on omaakin aikaa ja muutakin tekemistä ja elämää kuin koti ja lapset.



Se on ap nyt sinust kiinni! Töihin lähtö ei ole mikään ratkaisu! Suosittelisin sitä psykologin luona käyntiä, saat vähän perspektiiviä asioihin. Sullehan voi riittää jo yksikin käynti, saattaa selvittää sun ajatuksia tosi paljon!



Jos haluat kirjoitella, niin pistä vaikka joku anonyymi sähköpostiosoite, niin kirjoitan sulle!

kuin mun kirjoittama.. olin totaalisen kyllästynyt olemaan kotona kun kuopus oli 9kk. niinpä hain uutta työpaikkaa, sain, sen ja aloitin tekemään eka viikonloppuja ja iltoja ja kun lapsi oli 12kk aloitti hän täysipäivähoidon ja hyvin on mennyt. on pienten ryhmässä tarhassa, lapsia 11 ja hoitajia 4. ei ole ikinä jäänyt itkun kanssa hoitoon. nyt on uusi vauva, kuopuskin jo 4v. tälläkin kertaa lähden töihin kun vauva 12kk, ellei kotona olo ala maistua paremmn ;) mäkään en ole mikään kerhoissa kävijä, mutta pakko silloin tällöin lähteä muksujen kanssa liikkeelle.

kehoitan sua lähtemään kotoa ennen kuin seinät kaatuu päälle!! aloita vaikka viikonloppuduuni jossa saisit uusia ystäviä? taikka joku harrastus? ta sitten aloitat opiskelut taas ja lapsi hoitoon!

TSEMPPIÄ!!

vanhempien ja lasten kanssa. Tuntuu vaan, että se ei aina riitä yhdistämään ihmisiä, että on lapsia. Minä ainakin voin ihan rehellisesti myöntää, että aika harvassa ovat ihmiset, joiden kanssa jaksan kaveerata. Jotenkin tuntuu niin väkinöiseltä mennä johonkin perhekerhoon juttelemaan vauvanhoidosta, vaikka onhan sekin tietysti välillä mukavaa. Haluaisin kuitenkin jotain elämää joka liittyy ihan muuhun kun vauvanhoitoon. t. ap

Tuonikäisen kanssa nyt kyllä on jo omaa elämää ja luvassa on paljon kivoja kasvun vaiheita. Ensiaskelet, pottailu, ensimmäinen kesä, puhe yms.



Jos on vaan yksi lapsi, kyllä voi liikkua ja harrastaa. Niskasta kiinni vaan ja liikkeelle.

En jaksa lähteä ulos, yleensä en edes pukeudu tai laita hiuksia päivän aikana. Olen lökövaatteissa (verkkarit, virttynyt villatakki) koko päivän. Välillä käyn yksin jossain kun mies tulee töistä, mutta

ihan mihin vaan - niin saat samassa tilanteessa olevia ystäviä joiden kanssa sitten kahvitella kotona tai kauppakeskuksissa.

Aluksi minäkin nyhjötin vaan kotona, mutta sitten lähdin onneksi liikkeelle - ja nyt on actionia melkein joka päivälle ...

Voi tehota parissakin yössä, mutta voi viedä viikonkin.



Kannattaa silti ehdottomasti: kun saat nukuttua kunnolla, on mielesikin paljon virkeämpi. Ja se säteilee muihinkin perheenjäseniin...



Ei nuo itse asiassa ole huonoja neuvoja, että lähde tuvasta ja hae seuraa... Totta kai niitä voi olla vaikea toteuttaa, jos on uupunut ja masentunut. Mutta kun nekin asiat ovat usein toisiaan vahvistavia ilmiöitä ja jostakin päästä kehä pitää saada murrettua.



Jos koet, että lievästä mielialalääkityksestä saattaisi olla apua, kokeile sitä. Ensin kuitenkin tarvitset lepoa.



Kyllä sinä syksyyn jaksat. Ja sitten panet lapsen päivähoitoon, ja palaat töihin - jos et vieläkään kotona viihdy! Elämässä on pahempiakin asioita kuin yli vuoden vanhan paneminen perhepäivähoitajalle ;=)



vaan sitä, että kun lapsi kasvaa, hänelle tulee väistämättä kavereita jne. En minäkään ole koko kotiäitiaikana missään perhekerhossa käynyt, mutta pakko vaan jaksaa pungertaa sosiaaliseksi sellaisten äitien kanssa, joiden lasten kanssa omani viihtyvät. Ja on mulle tällä lailla yksi hyvä ystäväkin jo tullut.



Sen verran kannattaa siis luoda sitä verkkoa, että se tavallaan kannattelee myös silloin, kun itse ei jaksaisi. Eli madaltuu se ulosmenon kynnys.

ei kannata liikaa suunnitella etukäteen sitä, miten vauva-arki menee. Paljon tulee yllätyksiä ja kaikki ei mene aina niinkuin suunnittelee. Hormonitkin ja imetys mutkistavat asioita. Jos vaan suinkin jaksaa ja pystyy niin toki on hyvä jos on omia juttuja, älä kuitenkaan ota paineita liikaa! t. ap

Meilläkään vauva ei ollut nukkunut yhtäkään yötä läpi 8kk mennessä. Olin todella uupunut ja mikään ei enää jaksanut kiinnostaa. Aloitimme sitten unikoulun ja vaikka muutamat ensimmäiset yöt olivat KAMALIA, niin viikon sisällä vauva nukkuin läpi yön!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat