Seuraa 

Meillä mietitään kovasti opiskelujen lähestyessä loppuaan josko muuttaisimme minun synnyinseudulle pohjois-karjalaan. Olemme valmiita lähtemään etelästä pois, meillä ei vain ole mitään valmista mihin turvata. Lasten kannalta olisi ihana päästä lähelle mummoja. molempien ammatit on hankalat, töitä ei löydy noin vain, eli joutuisimme aloittamaan tavallaan alusta ja tosissaan etsimään omaa paikkaamme. Onko ihmisillä rohkaisevia paluumuuttokokemuksia tai selkeitä syitä miksi ei lähdetty takaisin?? mulla menee oikeasti hirveästi aikaa jossitteluun muutettaisiinko vai ei, entäs jos muuttopäätös osoittautuukin vääräksi? miten olette paluumuuttajat sopeutuneet?? olisi kiva kuulla erilaisista kokemuksista

Kommentit (2)

mutta muuten vaan muuttanut ja aloittanut alusta muutaman kerran ja aina eri maassa, jossa ei ole ollut ketään tuttuja, saatika mummoja.



Työpaikka olisi hyvä olla ennen muuttoa, siis ihan rahan takia.

Asunto hankkia ennen muuttoa, siis se vakinainen koti minne muutetaan. Kyllähän väliaikainenkin käy, mutta sitten saa taas muuttaa uudestaan kun se oikea koti löytyy.



Miettiä että mitkä on ne syyt muuttaa juuri sinne, mitkä on ne odotukset siitä kotiseudusta. Tsekkaa että mielikuvat vastaavat todellisuutta, harvan idylli oikeasti olemassa tässä maailmassa.



Asuinpaikan ihmisten tavat ja kulttuuri, sopeutuuko siihen. Pohjois-karjala taikka pohjois-Lontoo, sama homma jos ei kummassakaan ole koskaan asunut. Miehesi voipi olla aivan eri laatuinen kun pohjoiskarjalaiset ja olla pihalla kuin lumi ukko kun sinä solahdat muottiin kuin kala veteen. Oppiihan sitä sopeutumaan, ja paikallisen kielen, tavat ja elämänrytmink, mutta hyvä tietää vähän mihin tulee sitten sopeutumaan ennenkuin muuttaa.



Parasta tässä elämässä on että harva asia on peruuttamaton, jos se ei toimi, niin aina voi muuttaa takaisin etelään, taikka kokeilla vaikka välillä länttä taikka pohjoista ;-)

Ei se ole häpeä että kokeilee uusia asioita ja etsii omaa paikkaansa, ei se muuten löydy kuin etsimällä ja kokeilemalla!

Ja jos olisin tiennyt, mitä tulemaan pitää en olisi muuttanut. Pääkaupunkiseudulla sitä jotenkin unohtaa, että maalla ei sitä töitä niin vain löydy, vaikka kuinka hakisi. Se oli suurin shokki, nyt olen vaan kotiäitinä, koska alan töitä ei ole löytynyt.

Tietty muuttaako maalle maalle vai pikkukaupunkiin, vaikuttaa sopeutumiseen. Meillä harrastukset jäi kauas ja anoppi lähelle. Vaihtaisin koska tahansa toisinpäin :=) Julkiset yhteydet ei todellakaan pelaa, jopa kirjastoauto voi olla harvinaisuus. Lääkäripalvelut ym on hakusessa pitkään (siis hyvät sellaiset).

Yksityisyyttä riittää ja lapsilla tilaa. Vastaavasti lähellä on nähty karhuja ja omalla pihalla liikkuu kyyt.

Tää oli aika valitusta, mutta sanon vain, että muistot kultaantuu ja lomalla on aina hauskaa. Niin - Ja olen täällä edelleen, koska mies ei halua pois, mutta keskusteluja käymme...

Tsemppiä kuitenkin - voihan olla että teitä onnistaa kerralla. Ilman työpaikkaa ei kuitenkaan kannata lähteä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat