Vierailija

Meillä tänään poika, 5,5v., oli itku silmässä, kun kukaan ei ole hänen hyvä kaveri. Hän kelpaa monelle " hätävaraksi" mutta ei ole kenenkään paras ystävä :( Äidin sydäntä riipaisee! Varsinkin, kun tiedän, että hän on hieman " erilainen poika" siinä mielessä, että rakastaa piirtämistä ja askartelua mutta ei tosin kaihda rajujakaan leikkejä. Autoista ei niin välitä.



Jos kutsumme päiväkotikaverin kylään, niin poikamme ei kuitenkaan oikein jaksa kaverin tahdissa. Ei ole tottunut koko ajan vaihtamaan leikkiä tai olemaan määrättävänä. Ei vissiin osaa leikkiä " oikein" kavereiden mielestä.



Mitenköhän voisin auttaa poikaani? Voi, kun tulevasti eskariryhmästä löytyisi joku hengenheimolainen...

Kommentit (4)

Meidän lapsi on seurakunnan kerhossa. Jokainen sai sanoa muutaman kaverinsa nimen. Kukaan ei sanonut lapsemme nimeä. Todella ahdistava leikki minusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hänkin menee eskariin ensi vuonna. Päiväkodissa hän mieluummin leikkii tyttöjen kanssa, koska on rauhallinen luonne. Parasta kaveria ei ole, mutta eihän pojilla yleensäkään ole parasta kaveria, vaan kaveriporukka.

Jos nimenomaan halutaan slevittää kavereita tai sitä, onko joku yksinäisempi, niin pitäs tehdä se huomaamattomalla tavalla. Ja siitä ei varmasti olut kysymys tuossa leikissä. Ikävää.



Mutta! Viekää lasta johonkin harrastukseen :) Jos suinkin mahdollisuus. Sieltä voi löytyä samanhenkisiä kavereita, esim. joku kuvataideryhmä askartelusta tykkäävälle - voisi nostaa itsetuntoa :-) Mitä luulette?



Meillä pojat vasta alle 3v.. myöhemmin tulossa nuo mietteet vasta meidän perheeseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat