Vierailija

Kulunut vuosi on ollut raskas ja stressaava. Kipuilen kai osittain kolmenkympin kriisiä, lisäksi isäni sairastui vakavasti, mieheni joutui onnettomuuteen, jossa aiheutti erään vanhan naisen kuoleman (kyseessä tapaturma, eikä miestäni tuomittu), itse olen sairastanut kaksi vyöruusua. Muutimme uudelle paikkakunnalle ja KAIKKI meni uusiksi. Olen ollut kotona kuusi vuotta ja nyt täytyisi päättää mitä seuraavaksi...



Olen kai patonut kaiken pahan olon sisääni. Itkenyt en ole vaikka herkkä olenkin. Nyt se alkaa näkyä. Hiukseni ovat ohentuneet huomattavasti, olen laihtunut ja väsynyt. Hassua kyllä kaiken tämän huomasin tänä aamuna.

Katsoin itseäni peilistä ja säikähdin. Olen laihtunut vuodenvaihteesta kahdeksan kiloa. Olin silloinkin normaalipainoinen/hoikka. Näytän kamalalta. Soitin refleksinomaisesti äidilleni ja kysyin onko minulla jokin syömishäiriö. Tajusin, etten ole syönyt kunnolla kuukausiin. Äitini sanoi, että on minusta kovin huolissaan. Kasvoni ovat kapeammat kuin viisivuotiaan tyttäreni, enkä näytä hyvinvoivalta. Äiti lohdutti, että parasta on, että olen itse huomannut että kaikki ei ole kunnossa. Hän käski minun mennä heti aamupalapöytään lasten kanssa, ottaa lautasellinen puuroa kunnon voisilmällä ja syödä vaikka väkisin. Hän sanoi, että nyt lopetamme puhelun ja menet syömään ja heti puhelun jälkeen soitat takaisin ja jutellaan lisää.



En ole pystynyt soittamaan vaikka rakastan äitiäni. Olen itkenyt koko päivän. Kyyneleet vain valuvat ja valuvat. En ole itkenyt kai vuoteen.

Kommentit (9)

Eli kevät on aina erittäin masentavaa aikaa, ja kun kesäkuuhun päästään alkaa yleensä näyttää paremmalta. Käännä uusi sivu, jätä murheiden miettiminen, ja ota pikkuisen omaa aikaa ja ulkoile, osta sitä krauterblutsaftia, että saat rautaa, se piristää nopeasti. Välillä elämässä on huonoja aikoja, mutta ei ne loputtomasti kestä. Kaikkea parasta sinulle!

Itselläni samanikäinen, jolle ainakin on tosia vaikeaa jos äiti itkee. Voimia ap! Kun saat tämän itkun itkettyä, noudata äitisi neuvoa ja soita hänelle uudestaan. Ota myös yhteyttä lääkäriin. Ota vastaan kaikki apu mitä saat. Ja yritä säästää isoimmat itkut lastesi kuulumattomiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä tunteiden purkaantuminen on jotenkin kamalan pelottavaa, mutta toisaalta helpottavaakin. Lasten takia sitä on tsempannut ja tsempannut ja samaan entiseen tahtiin puurtanut eteenpäin, sivussa hoitanut muuton, sisustanut uuden kämpän, laittanut pihan.... Mutta mitä minulle tapahtui siinä välissä?

Minulla on ihanat vanhemmat ja hyvä mies. En ole yksin. Mutta olen jotenkin ihan hukassa. Olisiko parasta hakea ammattiapua? Vai vain puhua läheisten kanssa tämä läpi?

Mutta äitisi on oikeassa, että hyvä, että olet itse huomannut, että kaikki ei ole oikein. En osaa yhtään auttaa mitä sinun pitäisi tehdä. Soita äidillesi. Itke äidillesi. Hän kuulostaa ihanalta ihmiseltä, joka rakastaa sinua ja on valmis kuuntelemaan ja auttamaan.



Voimia!!

Olet reagoinut siihen tuolla tavalla, mutta nyt kun olet havahtunut tajuamaan asian, voit tehdä paljonkin oman hyvinvointisi eteen. Ensinnäkin pidä huolta siitä, että syöt terveellisesti, ota vitamiinikuuri, liiku ja hoida kuntoasi. Keskity nauttimaan elämäsi hyvistä puolista, sillä niitäkin on rutkasti, ne vaan ovat välillä piilossa niiden huonompien, isompien elämänkriisien takana. Usko ja luota siihen, että kaikesta huolimatta, Elämä kantaa ja asiat järjestyvät aina parhain päin. Tsemppiä!

Olet ottanut liikaa kantaaksesi, nyt Sinun on aika hellittää.

Jos pystyt, kerro läheisillesi miltä sinusta tuntuu, anna heidän auttaa!

Olet upea nainen, selviät tästäkin:)

Sait jo äidiltäsi hienon neuvon, istu alas ja syö. Keskity siihen. Tee vain pakolliset. Jos tuntuu että ahdistus kasvaa sietämättömäksi, ota ihmeessä yhteys johonkin auttavaan tahoon.



Kaikkea hyvää sinulle!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat