Vierailija

Siis oleellistahan on tyydyttää miehen kaikki halut. Kun aviopuolisosi tulee töistä sinulla täytyy olla päivällinen valmiina. Itse olet huolitellun näköinen ja aurinkoisesti hymyilevä. Miestä tervehditään iloisesti ja rakastavasti.

Lapset on saatava rauhallisiin puuhiin, että kodissa on rauhallinen ja harmoninen tunnelma, kun Mies saapuu. Lapsia voi käyttää ulkona ja riehuttaa ennen tätä hetkeä, jotta rauhoittuvat tällöin leikkeihinsaä.



Kotona on oltava tietenkin siistiä ja kotityöt tehtynä.



Miestä ei saa ärsyttää turhanpäiväisillä kysymyksillä. Ja aterian jälkeen miehelle annetaan mahdollisuus lepoon. Jos mies haluaa maata sohvalla vaimon tulee viedä hänelle virvokkeita sinne.



Illalla hoidetaan miehen seksuaaliset tarpeet.



Nalkutus ja ruikutus ovat ehdottoman kiellettyjä.



Tällä reseptillä avioliittosi kukoistaa vuodesta toiseen eikä miehellä ole tarvetta syrjähyppyihin.

Sivut

Kommentit (35)

-äänestää vaaleissa naista-pitää huolta omasta ulkonäöstään-ulkoilla ja liikkua-juoda riittävästi vettä päivässä-rakastaa lähimmäisiään kuten haluaisi itseään rakastavan-lukea ja sivistää itseään-ei pukeutua huorahtavasti eikä jakaa pilluaan muille kuin sille omalle kullalle

ennen eli 1950-luvulla äidit vaan olivat enimmäkseen kotirouvia- eivätkä 80% työssäkäyviä, kuten nykyäidit-

eli kaksoiskuormitus eli työ ja kotityöt työssäkäyvillä nykyäideillä

- tämä asetelma puuttui ennen-



--

nykynaisten tulee saada tukea perheen arjen pyöritykseen mieheltä

- eikä kotirouvienkaan kannata itseään uuvuttaa...



---

Ps. miten lapsia ja kotia ja miestä(?) jaksaa hoitaa, jos äiti ei ole hoitanut itseään



Ps. 12 surullinen elämäntarina

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

24, Äitini ja isäni ovat edelleenkin yhdessä, äidilläni näin viimeksi mustan silmän loppu syksystä, en voi auttaa aikuista ihmistä jos ei itse tajua lähteä. Olen yrittänyt sanoa, että olisit kerrankin vapaa, ajattelisit vain itseäsi, lähde ja nauti elämästäsi! Mutta ei, mihinkä hän nyt muka lähtisi. Miksi ihminen ei ymmärrä, miksi ihminen alistuu?



Itse rakastan myös isäänikin ylikaiken, hän on surkea ihminen mutta minun isäni, ilman häntä ei olisi minuakaan. En ole antanut hänelle anteeksi, enkä tule antamaan, mutta hän on luonnevikainen eikä pysty muuttumaan. Hän ei kestä arvostelua eikä hänessä ole mukamas vikaa.



Olen keskustellut lapsuudestani rakentavasti ja vähemmän rakentavasti vanhempieni kanssa, lasteni syntymän jälkeen olen kärsinyt suunnattomasti lapsuudestani, öisin varsinkin tulee kauhukuvat silmiini ja kuulen äidin tuskaisen itkun, itken ja mietin, kuinka äitini on kestänyt, miksi hän antoi sen kaiken tapahtua? Itken sitäkin, että jos omat lapseni olisivat joskus joutuneet kokemaan tuon kaiken, olen nähnyt painajaisia siittä, että lapseni itkevät ja huutavat niinkuin me teimme lapsuudessa. Lapsillani onneksi on hyvä koti, minulla on ihana mies jonka kanssa ei tarvitse pelätä, riidellä tai kärsiä, olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulle on tapahtunut. Minun on hyvä olla. Samalla tunnen syyllisyyttä ettei äitini voi koskaan tuntea näin.



Olen vakavasti miettinyt hakisinko ammattiapua, saisin purettua tämän vihan vyyhdin sisältäni ja pelon lasteni puolesta. Lapseni eivät koskaan tule kokemaan tuollaista elämää, mutta pelkään silti.



Toivottavasti saman kokeneet ovat selviytyneet elämässään ja ovat saaneet tarvitsemansa tuen, ajattelen teitä!



t: 12

Kotirouvana koko ikänsä ja välillä murtuneet kylkiluut, sitten käsi poikki, leuka murtunut ja toinen käsi poikki ja jalka poikki ja mustelmia, mustelmi, mustelmia... En muista koskaan kuulleeni, että sillä ei olisi parasta-aikaa jokin paikka poikki tai murtunut. Pysyi kuitenkin miehensä rinnalla ja rakasti. Suku seurasi hyväksyvästi sivusta.



Mumminikin vaan naureskeli ja muisteli kuinka siinä paikassa jossa oli piikomassa oli mies tullut pellolta kotiin ja ensimmäiseksi ottanut vaimoaan tukasta kiinni ja kiskonut pitkin lattiaa niin että pää kolisi ovenpieliin ja kalusteisiin. Hakkasi muijansa hetken mielijohteesta ja kaikki vaan oli ympärillä, että heh heh..kuis nyt tolleen.

" Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan"



Sanojana muuten alun perin M. Albright (Yhdysvaltojen ent. ulkoministeri) ja kirjan tekijät Liza Marklund ja Lotta Snickare. Suosittelen sitä tuulettamaan hauskalla ja eloisalla tavalla aivonystyjä ja piintyneitä ja luutuneita käsityksiä.

Mies vaan vaatii enemmän ja enemmän ja täti vaan passaa. Mutta itsehän on kuoppansa kaivanut ja siihen pudonnut, kun on alunperin alkanut sen tyhmän ja ylpeän ukkonsa passaamisen.

12, muakin itkettää! Miten äitisi voi tänä päivänä? Entä isäsi? Oletteko nyt aikuisina saaneet tilannetta mitenkään muuttumaan/yrittäneet saada äitiänne ymmärtämään tilansa, hakemaan apua, jättämään isänne? Entä pidätkö isääsi yhteyttä nyt aikuisena? Musta näissä tarinoissa on aina käsittämätön ristiriita siinä, että äidit selvästi rakastavat lapsiaan yli kaiken ja pistävät lasten tarpeet omiensa edelle, mutta eivät kuitenkaan tajua edes ja nimenomaan lasten takia lähteä tuollaisesta sairaasta suhteesta. Täytyyhän naisen tajuta, millaiset traumat lapsille tuollainen elämä aiheuttaa...

Siinä oli ivelä semmoinen kohta, että pitää tarkastaa että lapset onat puhtaita ja siistejä ennenkuin isä tulee töistä. että miehellä on varmasti mukava ja kaunis perhe vastassa!



jos minä tekisin noin, mies soittaisi varmasti ambulanssin paikalle ;)

ja järkevää olisi ottaa kotiäitivuosiksi eläkesäästö-projekti, miten kukakin sen haluaa toteuttaa. Lisäksi jokaisella naisella tulisi olla ammatti, jonka avulla saa rahaa itsensä ja lasten elättämiseen.



Jokaisen naisen kannattaa käydä säännöllisesti Papa-kokeessa, ja tarkkailla rintojaan joka kuukautiskierron alkuvaiheessa (jos ei ole neuvottu miten kysy vaikka terkkarilta). Ja jokaisen naisen tulisi arvostaa itseään naisena.

joka osaa arvostaa vaimoaan muutoinkin kuin ruuanlaiton ja siivoamisen kautta.



Ap:n tyylinen mies vaikuttaa aika heikolta, kun ei kestä normaalia tasa-arvoista arkea vaimonsa kanssa.



Sääliksi käy.

Vierailija:

Lainaus:


24, Äitini ja isäni ovat edelleenkin yhdessä, äidilläni näin viimeksi mustan silmän loppu syksystä, en voi auttaa aikuista ihmistä jos ei itse tajua lähteä. Olen yrittänyt sanoa, että olisit kerrankin vapaa, ajattelisit vain itseäsi, lähde ja nauti elämästäsi! Mutta ei, mihinkä hän nyt muka lähtisi. Miksi ihminen ei ymmärrä, miksi ihminen alistuu?



Itse rakastan myös isäänikin ylikaiken, hän on surkea ihminen mutta minun isäni, ilman häntä ei olisi minuakaan. En ole antanut hänelle anteeksi, enkä tule antamaan, mutta hän on luonnevikainen eikä pysty muuttumaan. Hän ei kestä arvostelua eikä hänessä ole mukamas vikaa.



Olen keskustellut lapsuudestani rakentavasti ja vähemmän rakentavasti vanhempieni kanssa, lasteni syntymän jälkeen olen kärsinyt suunnattomasti lapsuudestani, öisin varsinkin tulee kauhukuvat silmiini ja kuulen äidin tuskaisen itkun, itken ja mietin, kuinka äitini on kestänyt, miksi hän antoi sen kaiken tapahtua? Itken sitäkin, että jos omat lapseni olisivat joskus joutuneet kokemaan tuon kaiken, olen nähnyt painajaisia siittä, että lapseni itkevät ja huutavat niinkuin me teimme lapsuudessa. Lapsillani onneksi on hyvä koti, minulla on ihana mies jonka kanssa ei tarvitse pelätä, riidellä tai kärsiä, olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulle on tapahtunut. Minun on hyvä olla. Samalla tunnen syyllisyyttä ettei äitini voi koskaan tuntea näin.



Olen vakavasti miettinyt hakisinko ammattiapua, saisin purettua tämän vihan vyyhdin sisältäni ja pelon lasteni puolesta. Lapseni eivät koskaan tule kokemaan tuollaista elämää, mutta pelkään silti.



Toivottavasti saman kokeneet ovat selviytyneet elämässään ja ovat saaneet tarvitsemansa tuen, ajattelen teitä!



t: 12




Olen alkoholistiperheestä ja äidiksi tulon jälkeen olen tuntenut etupäässä VIHAA ja suunnatonta ahdistusta. Tuota ammattiapua olen minäkin miettinyt, tulisi varmasti tarpeeseen.

Äitini teki tuon kaiken ja minkä sai palkakseen? Selkäänsä jatkuvasti, huusi apua ja meidät lapset oli lukittu toiseen huoneeseen. Siellä sitten yritimme potkia ovea auki, työntää, kiljuimme, itkimme, karjuimme...ei mikään auttanut.



Äitini anelua kesti jonkin aikaa, sitten tuli hiljaista. Ovi kävi ja isä lähti. Kuulimme äidin itkevän, hän raahautui avaamaan ovea jonka takana me 4 lasta olimme, punasilmäisinä, toisiimme käpertyneinä. Äiti tuli ja hyssytteli, ei mitään hätää. Silmä muurautuneena umpeen, huuli halki ja nenä murskana. Äitirakas! Siinä me itkimme kaikki yhdessä, halaillen ja suukotellen. Äiti lupasi, että nyt oli viimeinen kerta.



Mutta se tapahtui aina vain uudelleen ja uudelleen, koskaan ei äitini lähtenyt. Että se siittä miehen palvonnasta, YÖK.

Paitsi, että kun mies on saapunut kotiin ja aterioinut, niin tämä mamma lähteekin kuntosalille/asioilleen ja mies saa nauttia kodin harmoniasta ihan itsekseen ja rauhassa, jos lapsi hänelle sen rauhan sattuu suomaan.



Vierailija:

Lainaus:


Siis oleellistahan on tyydyttää miehen kaikki halut. Kun aviopuolisosi tulee töistä sinulla täytyy olla päivällinen valmiina. Itse olet huolitellun näköinen ja aurinkoisesti hymyilevä. Miestä tervehditään iloisesti ja rakastavasti.

Lapset on saatava rauhallisiin puuhiin, että kodissa on rauhallinen ja harmoninen tunnelma, kun Mies saapuu. Lapsia voi käyttää ulkona ja riehuttaa ennen tätä hetkeä, jotta rauhoittuvat tällöin leikkeihinsaä.



Kotona on oltava tietenkin siistiä ja kotityöt tehtynä.



Miestä ei saa ärsyttää turhanpäiväisillä kysymyksillä. Ja aterian jälkeen miehelle annetaan mahdollisuus lepoon. Jos mies haluaa maata sohvalla vaimon tulee viedä hänelle virvokkeita sinne.



Illalla hoidetaan miehen seksuaaliset tarpeet.



Nalkutus ja ruikutus ovat ehdottoman kiellettyjä.



Tällä reseptillä avioliittosi kukoistaa vuodesta toiseen eikä miehellä ole tarvetta syrjähyppyihin.




Kyllä tuollainen arjen täydellinen pyörittäminen syö naista. Unohdit mainita, että miehen täytyy hoitaa lapsia ainakin kolmena iltana viikossa, että nainen pääsee ystäviensä kanssa rentoutumaan ja hoidattamaan itseään mm kauneussalongeissa.

Kukapa ei tykkäisi vaan lekotella ja olla rauhassa siivoamatta, riitelemättä ja ilman mitään paineita mistään. Ukko tekisi ruuat ja kantaisi virvokkeita sohvalle. Olisin varmastikin tyytyväinen. Ainoa vaan että hippasen verran omatunto alkaisi soimata jos toinen vaan passaa eikä itse saisi koskaan levätä.



Oikeaa rakkautta on se kun eletään vastavuoroisesti ihan arkielämässäkin. Ei niin että toinen passaa ja levittää jalkansa kun kuuluu sormien napsautus ja siitä hyvästä saa sitten viikon loman kerran vuodessa, vaan niin että molemmat passaavat vuoroin toisiaan ja auttavat ja huomioivat. Ihmisille tulee sairauksia ja muita vaikeita aikoja, silloin toinen ottaa ohjat ja auttaa toista ylöspäin. Ja taas toisinpäin.

Mietin itsekin monesti että pitäiskö sellasesta lapsuudesta puhua jollekkin ammattiauttajalle.

Yön hiljaisina tunteina pystyn vieläkin muistamaan kauhun ja avuttomuuden tunteen.

Onneksi lapsellani on asiat paremmin...

Tsemppiä sulle!!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat