Vierailija

Hän on yksinhuoltaja ja jatkuvasti masentunut. Mutta nykyään tuntuu, että kaikki muu, kuin tapaamisemme on tärkeämpää. Aina kun sovimme tapaamisen, hän alkaa jo viikkoa aiemmin soitella, ei ehkä sittenkään sovi...ja lopulta ei siis sovi nähdä. Minä olen hänen lapsensa kummi ja hän minun lapsen kummi. Kumpa hän joskus kysyisi jotain kummilapsestaan... eikä vain sanoisi olevansa NIIN MASENTUNUT. Olen yrittänyt kaikin tavoin tukea & piristää. Koko kymmenvuotisen ystävyydemme ajan.

Kommentit (2)

Täysin saamatonta ja vetelää, pelkää puhelinta (ts. katsoo hyvin tarkkaan kuka soittaa ennenkuin vastaa) ja siirtäää ja vetkuttaa kaikkia tapaamisia.



Jos ei olisi niin hyvä ystävä, olisi jo jäänyt, mutta en todellakaan halua jättää ystävää pulassa. Toivon vaan, että se uusi päivä sieltä hiljalleen koittaa.



Niin helppo olisi ajatella, no ei kun ei sitten, mutta kun tuntee toisen, ja tietää mistä kaikki johtuu, ei voi todellakaan sitä tehdä. Sen verran on empatiaa ja sympatiaa vuosien varrella kertynyt.



Tsemppiä sinnekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat