Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla tulee usein paha mieli kun isäni soittaa. Pikku juttu, ja tiedän maailmassa ja omassakin elämässäni olevan suurempia murheita, mutta osaako joku selittää mistä moinen käytös johtuu vai onko vain tiedostamatonta käyttäytymistä?



Eli, isäni kun soittaa, hän kysyy ensin mitä kuuluu. Siinä puhelun alkuvaiheessa en yleensä osaa sanoa sen kummempaa, vaan vastaan tyyliin " mitäs täällä, ei kummempaa" tms. Sitten isäni aloittaa kertomaan asiaansa, esim tulevasta matkastaan äidin kanssa, tms ja monesti tämä asia on jo kuultu ja useampaan kertaan. Minä kuuntelen kiinnostuneena, kommentoinkin jos aihetta on jne. Sitten kun isä lopettaa, eli en puhu päälle, saatan kertoa mitä meille kuuluu, joko isäni asiasta on tullut mieleen tai sitten muuten vain muistan jotain kertomisen arvoista. Isäni kuuntelee hiljaa ja sanoo jossain välissä - sopivassa eli ei puhu päälle mutta omasta mielestäni en vielä ollut kertonut kaikkea mitä olisin halunnut - että pitää lopettaa. Ja aina, 99 prosenttisesti puheluista jää sellainen olo minulle, että sanoin jotain väärin, isä ei halua kuunnella tai häntä ei kiinnosta.



Ja tiedän ettei tämä tapahdu pelkästään minulle vaan myös muille tekee samoin. Onko tähän jotain psykologista selitystä? Tämä tuntuu niin pahalta että aina lupaan itselleni puhelun jälkeen etten enää aio puhua omia kuulumisia vaan isäni saa kertoa omansa ja se siitä. :(

Kommentit (6)

Mietit jo valmiiksi, että kun isä soittaa, täytyy muistaa kertoa tästä. Tai soita sinä hänelle päin, että arvaa, mitä tänään tapahtui tms.

Isäsi käytöstä et ehkä voi muuttaa, mutta omaasi voit.

Älä nyt ainakaan niin lapsellinen ole, että lakkaisit kertomasta kuulumisia sen takia, että isäsi ei osaa käyttäytyä puhelimessa mielestäsi toivotulla tavalla. Olisit onnellinen, että soittaa!!

joka aina puhuu omat asiansa, muttei sillä ole koskaan kiinnostusta kuunnella mitä mulle kuuluu.



No, en jaksa itsekään enää sille mitään kertoa...olkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta ei se minua ole häirinny. Oon vaan ajatellut et saipahan edes hän kertoa omat asiansa. Äidin kanssa sitten puhun erikseen ja kyllä ne kuulumiset sitten sitä kautta kulkee jos jotain isompaa on. Ja kyl ne tärkeimmät ehtii yleensä sanoa.

ettei puhelimessa osaa oikein puhua edes tuttujen kanssa eikä kysellä mitään jne.



Jos isä muuten mukava niin ei kannata tuosta loukkaantua.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat