Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen lapseton opiskelija, mies löytyy. Ongelmana on ystävien ja kavereiden puute. Minulla ei ole yhtään ystävää. Lapsuudenystävät ovat lopettaneet yhteydenpidon kun lähdin opiskelemaan enkä pääse usein käymään. He ovat valinneet kummeiksi ja kaasoiksi ihan muita ihmisiä ja ovat tiputtaneet minut kokonaan pois. Ei tapaamisia, ei yhteydenottoja. Enää en viitsi yksipuolisesti yrittää :(



Opiskelupaikkakunnalla minulla on muutama kaveri (joilla on parhaat kaverinsa) ja joista kukaan ei ole sielunsisko tai semmoinen todella kiva.



Taas lauantaipäivä, mies töissä ja minä kökötän yksin kotona :( Tämä tilanne ahdistaa tosi paljon! Yliopistolla kukaan ei halua tutustua, siellä monet ovat omissa porukoissaan. Help:/

Kommentit (22)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritin vaan löytää positiivista, ilmeisesti kuitenkin etsin sitä sieltä, missä sitä ei ole.



Eli onhan asia sitten niinkin, että ei kenenkään hyödytä pysytellä toisten kynnysmattona. Unohda tuollaiset ääliöt muka-ystävät ja katsele uusille urille. Totuushan on, että ei kukaan tule sua kotoa hakemaan, joten ensin sun on hakeuduttava ihmisten ilmoille ja oltava aktiivinen. Ja sitten kun oot saanut jonkun ystvän oman aktiivisuutesi ansiosta, niin sitten voit alkaa odottamaan, että ystäväsikin ottaisi yhteyttä.



Tykkäätkö yhtään tanssimisesta. Oulussa on tosi vireää tanssitoimintaa, ja siellä on paljon harrastajia, jotka käy treenaamassa ilman omaa paria. Suosittelen lavatanssikurssia tai boogie woogieta, buggia tai muuta sen tyylistä. Mä luulen, että siellä päin on tapana kierrättää pareja, jotta kaikki parittomatkin pääsee tanssimaan. Noissa jutuissa ainakin tutustuu tosi helposti ihmisiin. Omasta kokemuksestani suosittelen.



T. 11 eli 15

Sano menikö lähellekään niin tarkennan=)



ap



p-s ja asiallisia vastauksia!! mielelläni kuulisin teiltä muilta onko käynyt muille näin.. että vaikka yrität p0itää yhteyttä niin ei onnistu...välimatka ym vaikuttavat kanssa paljon..

Vierailija:

Lainaus:


, ei yhteydenottoja. Enää en viitsi yksipuolisesti yrittää :(



/




Miten vanhat ystäväsi suhtautuvat sinuun, jos soitat? Juttelevatko he kanssasi iloisesti vai nihkeästi? Entä jos ehdotat tapaamista: löytyykö yhteinen aika joskus vai ei ollenkaan? Lähettääkö sinulle kukaan joulukortteja?



Aina yhteydenpito ei ole tasapuolista. Ja miksi sitä pitäisikään laskea, että kuka on soittanut viimeksi ja kenen vuoro nyt on soittaa. Kaikki eivät pidä kirjaa noin tyhjänpäiväisistä asioista, joten sinun on turha siitä loukkaantua. Jotkut ystävyyssuhteet toimivat parhaiten juuri niin päin, että toinen pitää yhteyttä ja toinen enemmänkin peesailee. Se on ihan yhtä hyvä tapa olla ystäviä kuin jokin muukin.

Ilmeisesti olet siis Roista, kun yliopistosta puhut ja Pohjois-Suomesta.



Mä muutan pian noin 200 km päähän, vaikka en tiiä onko sillä nyt väliä.



Mutta pointtina se, että itse koen myös yksinäisyyden tunnetta, ja olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin.

Itselläni oli hiukan sama tilanne, kun aloitin opiskelut vieraalla paikkakunnalla ja kurssikavereissa ei ollut oikein samanhenkisiä ihmisiä. Sain sattumalta osa-aika/iltatöitä suurehkosta liikkeestä jossa oli paljon nuoria töissä, sieltä löysin 2 hyvää ystävää jotka ovat pysyneet vierelläni parhaina ystävinä jo 8 vuotta. Mielestäni työpaikalta (tai koulusta) on kaikkein helpointa löytää ystäviä, kun niiden ihmisten kanssa tulee väkisinkin nähtyä ja ja juteltua, ja siitä se ystävyys sitten voi syventyä. Tiedän hyvin tunteen että kurssikaverit on eri " aaltopituudella" , minulle kävi juuri niin, osaksi sen takia että olivat kaikki minua n.5 v nuorempia.

Harrastuksista VOI löytää ystäviä, mutta toisaalta suurin osa " helposti harrastettavista" lajeista on sellaista että vaan menet sinne ja teet osuutesi ja tulet pois, ei esim. saleilla, jumpassa tms. tule paljon ihmiskontakteja.



Tsemppiä ap, pidän peukkuja pystyssä sinulle että löytäisit ystävän! :)

Siis minkälainen joukko tämä on, jonka seuraa kaipaat? Tarkoitan sitä, että parin ihmisen vuoksi ei kannata heittä hanskoja tiskiin muihin suuntiin katsottaessa. Muut ympärilläsi olevat ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin nämä pari ihmistä.



Ja toisaalta myös tunnut vaativan näiltä vanhoilta ystäviltäsi paljon. Jos teitä on jonkinlainen joukko, niin eihän teitä kaikkia voi kaasoksi pyytää, kun tapana on, että kaasoja on usein vain yksi. Se kaasojen valintahan on voinut olla hyvinkin vaikeaa, mutta pakko joku on valita, ettei alttarilla hyöri morsiamen lisäksi neljä kaasoa. Se se vasta hullunkurista olisi.



Ja minusta kuulostaa tosi hyvältä, että nämä ystäväsi lörpöttelevät sinulle juttujasi. Jos minä en pidä jostain ihmisestä, niin en minä hänelle paljon halua puhella, vaan pyrin olemaan mahdollisimman niukkasanainen. Muista ajatella heidänkin näkökulmastaan. Jos joku on kotiäitinä parin lapsen kanssa, niin aikuista juttuseuraa ei ole usein tarjolla. Sinä saatat olla se henkireikä, jolle voi jutella paljon ja vuolaasti, kun sinä osaat olla myötätuntoinen.



Ja noista joulukorteista kysyin, kun itse herkästi ajattelen, että ei tuokaan laita kuin pelkän joulukortin kerran vuodessa. Mutta kun asiaa tarkemmin ajatteleen, niin sellainen ihminenhän osoittaa kortilla, että haluaa kuitenkin pitää yhteyttä.



Ja omasta korttien lähettämisestä paljastan sen verran, että mulla ei kerta kaikkiaan rahkeet riitä lähettelemään ystävänpäivä- tai pääsiäiskortteja. Mulla on kädet täynnä töitä kahden vaippaikäisen kanssa, enkä minä halua tehdä itselleni ylimääräistä stressiä jostain korttien lähettämisestä. Mieluummin sitten puhun vaikka pari kertaa vuodessa puhelimessa näiden ihmisten kanssa. Eli harvoin, mutta sitten kunnolla.



Kyllä minä näen kertomassasi paljon hyvää. Yritä olla etsimättä syitä loukkaantua. Etsi sen sijaan hyviä asioita.

mutta muutan siis pois..



Mutta jos sulla on sellanen mailiosote, jonka uskallat tänne laittaa ja haluat tutustua, niin mielellään alan kirjotteleen!



18

Ja musta se on ihan hyvä tilanne.



Ja miksei se paras kaveri voi olla vaikka oma äiti. Tai se poikaystävä.



Musta kakkonen puhui ihan asiaa perspektiivin laajentamisesta. Ja se martat nyt oli varmaan ihan esimerkki, jota ei tarvi ottaa kirjaimellisesti. Mistä me voidaan tietää, mikä ap:tä kiinnostaa. Minusta kakkosen viesti rohkaisi katselemaan ihan omia polkuja, vaikka se olisi jotain niin erikoislaatuista kuin martat. Mutta jos tuostakin haluaa loukkaantua...

minulla on noin kolme-neljä lapsuudenystävää, joihin olen yrittänyt kovasti olla yhteydessä. Mutta AINA joudun pettymään ja nuolemaan haavojani kun he onnistuvat " jättämään ulkopuolelle" ja loukkaamaan. Tässä esimerkkejä:

-minua/meitä ei pyydetä matkoille/reissuille mukaan vaikka tekevät aina joskus tälläisiä

-joskus todella harvoin joku saattaa soittaa, yleensä minä :(

-minä laitoin ystävänpäivä/joulu/synttärikortit heille, itse en saanut onnitteluja synttärinä tai mitään muutakaan :(

-heillä häitä/lapsia, olin varma että saisin tulla mukaan, pyysivät kummeisi/kaasoiksi muita :(

-kun soitan juttelevat omista jutuistaan/töistään mitä on tekeillä, harvemmin kukaan kysyy miten minulla menee..



en jaksa enää yrittää :(



ap

miksi kaverin täytyisi olla samaa sukupuolta, samaa ikäluokkaa jne. SPR:llä on ystävätoimintaa tai voit liittyä vaikka jonkin puolueen/avustusjärjestön toimintaan, taikka vaikka marttoihin. Aloita uusi harrastus tai jotain.

istun kuukaudesta/vuodesta toiseen yksin kotona kun kukaan ei soita, ei laita viestiä, ei meiliä, ei korttia, ei pyydä matkalle mukaan, ei käymään/kylään...

,

eli yhteydenpito on just se et mä soitan harvoin ja laitan noi onnittelut heille. eli ei kai mun kannata roikkua näissä ihmisissä enää? kun en ole tärkeä, en ole :(



ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat