Vierailija


Vanhempi työkaverini tuossa juuri läksytti minua, miten teen väärin, kun pidän lapsella karkkipäivää. Heillä on vauvasta asti ollut kaikki karkit ym. herkut esillä ja niitä on saanut syödä vapaasti. Niinpä kuulemma tästä johtuen heidän lapsensa ei syö juurikaan makeita.



Minä taas olen sitä mieltä, että on kyse ihmistyypistä, onko makean perään vai ei, eikä siitä, miten paljon sitä on ollut tarjolla.



Olen itse kaksonen, en tosin identtinen, mutta minä olen aivan hillitön karkin puputtaja, kun taas siskoni ei syö juurikaan makeata. Meillä ei ollut koskaan karkkipäiviä, vaan aina saatiin ostaa namuja jos haluttiin. Sisko osti sarjakuvalehtiä ja minä karkkia.



Mitä mieltä olette? Onko makeansyönti tyyppikysymys vai kasvatuksen tulos? Onko tästä tehty tutkimuksia?

Kommentit (1)

ja yksi ahmattityyppinen. Meillä on suklaata esillä ja keksejä, mutta kumpikaan lapsista ei niihin juuri koske. Ehkä kaksi keksiä viikossa, suklaapala ruoan päälle joskus. Karkkia ei syödä oikeastaan koskaan, eikä ole karkkipäiviä.



Naapurin lapsilla on tiukka karkkipäivä ja he käyvät sitten meillä ollessaan siinä suklaakulholla koko ajan, jos se on unohtunut esille. Nuorimmainen jopa varastaa kaapista, jos tietää, mihin olen kulhon nostanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat