Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Nyt jo kaikilla 30 vuotta mittarissa, monilla jo 31. Ovat jotenkin niin lapsellisia verrattuna niihin, joilla on jo lapsia. Omat asiat ja pikku jutut niiin tärkeitä ja mitään ei muka ehditä tehdä jne.



Itsellä on lapsi ja toki minussakin on paljon vikoja mutta ainakin tuo loputon omaan napaan tuijottelu on vähentynyt.



Tekisivät jo lapsia että kasvaisivat itse aikuisiksi!

Sivut

Kommentit (50)

jaa että helppoa elämää ei kirjata aikakirjoihin.....hmm.



Missähän on sanottu että lapsettoman ihmisen elämä = helppoa. Ihmisillä voi olla vaikka mitä vaikeuksia elämässään, ilman että niiden tarvitsee liittyä millään tavalla lapsiin. Voi olla sairautta, työttömyyttä, ongelmia perhesuhteissa...you name it.



Niin säälittävää on tuo ap:n vertailu. Kateellisen ja katkeran ihmisen tilitystä. Ei ne lapset itsestään tähän maailmaan ponnahda.

Ja he eivät jaksa töiden jälkeen! Jaksa häh! Onhan minunkin jaksettava 24/7. Lomailen silloin kun olen synnyttämässä yötä sairaalassa =) ihanaa, mutta raskasta aikaa tämä kun on pienet lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ja monelle sinun kaltaisesi tilanne, missä lapsia on vain yksi, on hyvin helppo elämänvaihe.



Minulla oli raskaampaa kun lapsia oli kaksi siihen verrattuna, kun nyt neljän kanssa. Ja aloittaessani työelämässä elämäni oli raskaampaa, kuin nyt neljän lapsen äitinä.



Sitä sinulle on tässä yritetty selittää, että sinä et oikeasti voi tietää, mikä kenellekin on raskasta. Voi olla, että ystäväsi elävät nyt elämänsä raskainta aikaa, ja lasten tullessa elämä tasaantuu ja helpottuu. Tai vaikeutuu. Kaikki on mahdollista.



Sinä katsot asioita vain omasta kokemuksestasi lähtien, mutta jos osaisit asettua toisten asemaan, voisit huomata, että opit jotain uutta.



Muutenkin minua rasittaa tuollainen rankkuuskilpailu. Miksi ystävilleen ei saisi puhua niistä ongelmista mitä itsellä on, vaan pitäisi vain pönkittää sen tuoreen äidin itsetuntoa? Ei se mitään ystävyyttä ole.

Mutta huvittaa vaan, muistan kyllä kun olin itsekin samanlainen ennen lapsen saamista. Ei omaa elämää tarvitse jättää elämättä lapsen saamisen jälkeen, mutta kyllähän se sanonta on totta että lapsen saatuaan sitä on oman elämänsä pääroolissa maksimissaan 10 minuutin pätkissä.

Elämäntilanteet ovat erilaiset ja siitä johtuen myös ongelmat ovat erilaisia.



Suvaitsevaisuutta, suvaitsevaisuutta.



Varmasti AP:täkin harmittaa joku asia, mutta siihenpä voisi vedota, että mitäs sitä harmittelet, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä joilla menee niin paljon huonommin.

Lainaus:

Minä ehtisin vaikka mitä, jos minulla olisi kaikki illat vapaita niinkuin päivätyössä käyvillä, lapsettomilla ystävillä. Talvitakilla ei niin väliä, kunhan lämmittää. Ja vitsi kun pääsisi edes joskus miehen kanssa elokuviin.




Järjestä sitä aikaa miehesi kanssa.

6-viikkoisen äitiä, kun se ei tiedä mistään mitään.



Jos olet sama, sinulla on ongelma. Olet ehkä jotenkin masenutunut tai turhautunut. Miksi muiden ihmisten elämä tai sanomiset on sinulle tuollainen ongelma?

Itselläni on yksi lapseton ystävä, josta ajattelen samalla tavalla kuin ap. Mutta koen asian niin, että hän on ihan vain perusluonteeltaan omaan napaan tuijottava, pitää omia asioitaan aina muiden asioita tärkeämpinä ja muutenkin kaikkea omaan elämäänsä liittyvää hyvää ja huonoa muiden vastaavia juttuja merkityksellisempinä.



Hän ei kysele toisten vointia tai väsymystä, valittaa itse aiheutetuista ongelmista, itseaiheutetusta väsymyksestä, itseaiheutetusta vähäisestä ajasta puolison kanssa jne. Minä en valita turhasta, tai jos valitan esim. väsymystä niin totean, perään, että toisaalta tilanteeseen tottuu ja mistään hinnasta en antaisi lapsia pois tms. Tai että väsymys on sen kaiken arvoista. En halua ikinä vertailla elämiemme rankkuutta/paremmuutta, meillä on niin erilaiset elämät ja intressit. Mulla ne tärkeimmät asiat on mies ja lapset. Kaikki muu tulee kaukana perässä. Kaikista paras heitto tältä ystävältä oli se, kun hän perui lupauksensa ottaa esikoisemme hoitoon jos kuopuksen synnytys käynnistyy yöllä... Lupasi ensin ja kiitin tosi vuolaasti ja sanoin, että ilman häntä joutuisi mieheni jäämään kotiin esikoisen kanssa. Myöhemmin perui lupauksensa vedoten siihen, että hänelle yöuni on tosi tärkeä ja ei voi rentoutua, jos tietää että jonakin yönä voi joutua heräämään kesken unien! Ja perään pahoittelu, ei kai haittaa, saattehan järjestymään asian muutenkin...



Mutta muut lapsettomat ystäväni eivät todellakaan ole samanlaisia! He ovat ihan kuten minäkin: eivät valita turhasta tai itse aiheutetuista ongelmista, eivät koe tarvetta vertailla, ottavat huomioon ystävän tilanteen jne.

Itse sain esikoiseni nuorena ja siinä missä muut bilettivät, minä vaihdoin vaippoja. :) Tuntui todella tylsistyttävältä kuunnella niitä juttuja, itse en muuten puhunut vaipoista koska tiesin ettei ketään kiinnosta...mutta jotenkin lapsettomat kaverini kavahtivat elämääni ja lopulta yhteydenpito jäi minun harteilleni. En kertaakaan pyytänyt heitä auttamaan, lapseni osasi käyttäytyä jne. eli siitä ei ollut kyse. En vaan vissiin mahtunut siihen itseriittoisaan elämään, jota suurinosa ikäisistäni eli.



Katkera tai kateellinen en ole vieläkään. Lapsi on todella rakas ja hän on antanut minulle sekä miehelleni todella paljon! :)

mä olen äitiyslomalla ja mä kuolen tylsyyteen. Lapseni on helppo, syö ja nukkuu erittäin hyvin. Mä olen KATEELLINEN ihmisille, joita väsyttää ja joilla on jotain tekemistä. Mä täällä nyhjään tuon nyytin kanssa ja kuolen näihin rutiineihin jne.

Mä luulen,ettei tämä kotonaolo sovi mulle ollenkaan. Ei lainkaan. Siivoan/leivon/ompelen päivät ja odotan aikaa, että pääsen töihin.

Mikään ei nimittäin ole niin raivostuttavaa kuin odottaa, että tuo vauva herää. Tylsää!!

Ja en tykkää käydä missään tuoreiden äitien tapaamisissa, kun kaikki on vaan niin veteliä eivätkä muka ehdi tehdä mitään.

Oma johtopäätöksesi näiden kahden asian korrelaatiosta sen sijaan on aika naurettava ja yksioikoinen, voisin sanoa jopa lapsellinen.



Itse tunnen paljon ihmisiä, niin lapsettomia kuin lapsellisiakin (ollaan hivenen päälle kolmekymppisiä, useimmat akateemisia) ja näissä ihmisissä on kyspiä ja kypsymättömältä vaikuttavia niin lapsiperheellisissä kuin lapsettomissa/sinkuissakin. Toki lapsensaanti aina muuttaa jollain tavalla arvomaailmaa, mutta ei se tyhmästä tee älykästä tai kypsymättömästä autoomaattisesti kypsää.



Ihan käsittämättömän typerä on sen sijaan kommentti "tekisivät lapsia ja kasvaisivat". Lapsia ei koskaan pidä tehdä, jos ei aidosti halua perhettä perustaa. Lastenteko ei tosiaan ole mikään pakollinen asia elämässä.



Anteeksi nyt vaan, mutta en ihmettele, jos ystäväpiirissäsi on yllä mainittujen hölmöjen kommenttien viljelijöitä; et vaikuta penaalin terävimmältä kynältä itsekään. Ja ilmiselvästi olet näitä "minun elämässäni asiat menee näin, sen on oltava paras ratkaisu muillekin"-ihmisiä.



ps. Itse olen muuten huomannut, että usein lapsettomien tai sellaisten, joiden lapset ovat jo vähän isompia, keskustelut ovat paljon laaja-alaisempia ja etten sanoisi älyllisempiä kuin niiden, jotka elävät pahimmassa vauva-hormooni-höyryssä ja keskustelevat lähinnä vaippavaihtoehdoista, vauvauinneista ja korvatulehduskierteistä

Ei kai lapsettomien ihmisten sen takia tarvitse sanojaan varoa. Ja kyllä minuakin on ennen lapsiakin töiden jälkeen väsyttänyt.



Jotenkin itsekeskeistä tuo valitus.



t. se neljän lapsen äiti

-elämä ei ole rankkuuskilpailu; aina on joku, jolla on rankempaa ja väsymys on muutenkin subjektiivinen kokemus

-ystävyys ei varsinkaan ole rankkuuskilpailu, eikä tälläisissä asioissa pitäisi joutua varomaan sanojaan ystävän läsnäollessa. Sanojaan on toki hyvä varoa todella arkaluonteisissa asioissa, mutta että lapseton ei saisi lapselliselle sanoa olevansa työpäivän jälkeen liian väsynyt tekemään jotaina?

-sinä ITSE ajattelet asioita vain ja ainoastaan omasta kokemuksestasi käsin, vaikka syytät juuri siitä lapsettomia ystäviäsi

-et itse ole valmis ottamaan vastaan ystäviesi kokemuksia tai murheita sellaisenaan ja silti syytät heitä siitä, että vain OMAT asiat koetaan kiinnostaviksi ja niistä pitäisi toistenkin kiinnostua



Get the point, ap?

sikäli mikäli joku luotettava hoitaisi lapsia ja ei olisi aivan pientä vauvaa imetyksessä.



Ei se ole minuuden menettämistä välttämättä, vaan taipumista ja joustamista ilman katkeamista, silloin kun on pieniä lapsia ja suku kaukana tai välinpitämätöntä. Kaikilla ei ole lapset hoidossa ja äiti harrasta.

Kyllä on monta kertaa ottanut päähän kun on pyytänyt lapsettomia meidän keskimmäisen lapsen kummeja käymään, ihan siis vaan käymään meillä että näkisivät kummityttöään, niin ei voi kun on niin kauhea KIIRE! Ja syyt on justiin samanlaisia kun mitä ap sanoi. Lapsettomat ei tiedä kiireestä YHTÄÄN MITÄÄN!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat