Seuraa 

Niin, olen siis välillä aivan kypsä siihen, että koko ajan on koti kaaoksessa tai ainakin siinä tilassa, että joku kotityö on kesken.



Ymmärrän - tai kuvittelen ymmärtäväni - että kahden pienen lapsen perheessä kotityötä kuten ruoanlaittoa, pyykkäämistä, siivoamista ja tavaroiden järjestelyä on, mutta kun sitä on _koko ajan. Nautin järjestyksestä ja siisteydestä, mutta en vain jaksa huseerata kaiken aikaa. Lisäksi huomaan turhautuvani, kun sama show alkaa sitten taas alusta. Useimmiten ollaan kaaoksen keskellä, mutta jotenkin ahdistun enkä osaa nauttia olostani, kun näen koko ajan, mikä kaikki on tekemättä. Haluaisin, että koti olisi siinä kunnossa, ettei tarvitsisi aina paniikissa käynnistää superturboroottoria, kun on tulossa vieraita ;-) Olenko vain huono organisoimaan vai onko teillä muillakin tällaista, että likapyykkikori pursuaa, keittiö on kaaoksessa ja puhtaat pyykitkin kertyvät kasoiksi tuoleille? Antakaahan vinkkejä, kuinka selviätte arjesta.



- tiukkis, joka ei ehkä sitten olekaan sitä täysveristä kotiäitityyppiä

Kommentit (12)

*Kutsun ihmisiä kylään, niin tulee kunnolla siivottua.

*Jos liikaa rasittaa lähden ulos/kyläilemään/kerhoilemaan, niin ei tarvitse katsoa sotkua. Kesällä kun melkein asutaan ulkona on sisällä todella kaaos.

*Käyn joskus tosiaan p:ssa kodissa (näitäkin on ollut muutamia), sen jälkeen oma koti tuntuu uskomattoman puhtaalta.

*Jos haluan saada kotona jotain näkyvää aikaiseksi, niin mielummin vaikka maalaan seiniä kuin siivoan, sillä se on paljon pysyvämpää!

*Mätkätän aina ajoittain miehelle etten jaksa aina yksin siivota kämppää ja hänen pitää myös osallistua, jolloin sitten tekeekin sen keittiön siivouksen vaikka siltä illalla (ja minä en tee mitään) ja saan pienen paussin tuosta kierteestä.



Ja suoraan sanottuna ei pysy murut yms. kurissa kerran päivässä imuroimisella. Vessa saattaa olla likainen jo 15minuutin kuluttua sen pesusta. Sänkyjä ei pedata oikeastaan koskaan, vaan laitetaan ovet kiinni. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa, mutta kun lapset kasvavat ja leluja ja vaatteita tulee lisää, kaapit pursuavat ja ei tuo 3-4kertaa vuodessa niiden selvittäminen riitä. Pyykkien kanssa teen urakalla ja välissä täytän likapyykkikoreja. Jne, loputon rumbahan tuo on eikä häviä mihinkään vaikka joskus odottaa päivän...

Minulla on 2 lasta: 3v 9kk ja 2 v tytöt ja odotan kolmatta rv 37+6. Minäkin rakastan siistiä kotia enkä yksinkertaisesti pysty elämään kamalassa kaaoksessa. Tai onhan meillä paikat välillä sekaisin, mutta likaista meillä ei ole. Näillä keinoilla pidän huushollin pystyssä;



- lapset osallistuvat taitojensa mukaan. Työt sujuvat helpommin kun annan tyttöjen auttaa. Sitäpaitsi siinä olen aina ollut " laiska" että mielummin teen pakolliset työt tyttöjen ollessa hereillä kuin että uhraisin omaa aikaani niihin.

*tiskikonetta tyhjennettäessä tytöt ovat lähes aina mukana. Isompi osaa ottaa lautasetkin varovasti tiskipöydälle, pienempi huolehtii ruokailuvälineistä

* pyykkiä on molempien mielestä tosi hauska tunkea koneeseen ja nostella äidille puhtaita kuivuriin. Viikkaus sujuu hyvin kun antaa lasten juoksuttaa sukkia yms pientä kaappeihin.

* ruokaalaittaessa molemmat notkuvat tuoleilla mukana katsomassa ja isompi saa joskus hämmentää



- raivaan jäljet heti ruokailun jälkeen enkä anna astioiden kasaantua

- imuroin tällä hetkellä joka päivä (koira ja kurakelit on " kiva" yhdistelmä). Eipähän jää ärsyttäviä pölypalloja lojumaan nurkkiin

- viikonloppuisin mies osallistuu paljon; siivoaa ja laittaa ruokaa.

- lasten kanssa järjestellään lelut joka ilta omille paikoilleen

- ylipäätään en anna pyykinkään jäädä kasaantumaan vaan pesen heti kun saan täyden koneellisen



Tätä listaa lukiessa saa kuvan kun en mitään muuta tekisikään kun siivoaisin. ;0) Hyvin kuitenkin ehdin lasten kanssa puuhastella kaikkea muutakin; ulkoilla, pelata pelejä, tehdä palapelejä jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun oli yksi lapsi niin koti oli joten kuten kunnossa. Isoa viikkosiivousta (matot pihalle, imurointi, pölyjen pyyhintä, lattian pesu jne.) ei saanut silloinkaan aina tehtyä mutta jotain kuitenkin. Nyt kun on vauva ja taapero niin mitään en saa aikaiseksi :/

Imuroin parin päivän välein mutta vaan päällisin puolin kun ei ole aikaa perustellisempaan. Ja se tarkoittaa sitä että jostain kaapin takaa ilmestyy jo illalla uusia villakoiria. Ja vessan pesusta menee pari päivää niin pölyä tasoilla ja roiskeita peilissä. Puhtaat pyykit saan kyllä viikattua heti mutta kaappiin ne eivät välttämättä päädy. Vaikka on tiskikone niin altaassa on aina likaisia, saattaa olla keittiön pöydälläkin.



Ärsyttävää kun on paljon rempallaan, niin kuin ap kirjoitti, en osaa rentoutua jos koti ei ole siisti ja selkeä!



Meidän pitäsi miettiä tavaroiden järjestystä kun legoa ym pientä on aina levällään.. Olisi helpompi pitää järjestystä kun kaikille on hyvä, selkeä paikka. Ehkä pitäisi järjestää ensin oma pää, siellä vasta kaaos onkin..

Vallan paskaista ei saa olla, eli lattioita imuroidaan ja keittiötä ja kylppäriä pestään.



Mutta sekaisuuden olen hyväksynyt jo ajat sitten, ja sen meillä on näköistäkin suurimman osan aikaa.



Sitten siivoillaan kun on laitettu yhdessä ruokaa, tehty yhdessä mukavia asioita, nukuttu tarpeeksi, on hoidettu kaikille puhdasta vaatetta päällepantavaksi ja niin edelleen. Nuo nyt ainakin listalla ylempänä.



Illalla keräillään leluja laatikoihin sen verran, että pienin älyää tämän kuuluvan ihmisasumuksissa tapoihin.



Eli yleensä ainakin olohuone on kaaoksen vallassa. Yksin asuessa ei olisi. Mutta se lienee sitä laiffia. Vaihe on joka tapauksessa hyvin ohimenevä.











Minulle on käynyt niin, että sitä mukaan kun lapsimäärä kasvaa, kasvaa myös minun siisteysintoilu... Huono yhtälö... Joskus tuntuu, että pimahdan, kun ei ole siistiä, mutta sitten vaan yritän relata. Lapset raivaa leluja pois hienosti ja auttavat muutenkin, kun näkevät ukkospilven pääni päällä. Mutta kolmen lapsen kanssa ei ehdi siivota tarpeeksi, se nyt vaan on niin. Ja kun olen kotona lasten kanssa, he kerhoja lukuun ottamatta ovat sotkemassa kotona koko ajan...



Imuroin miltei päivittäin ja olen ostellut koreja, joihin voi kaikkea laittaa katseilta pois. Komerot kun saisi käytyä läpi, niihin tulisi taas paljon tilaa. Se homma ei kyllä lasten kanssa onnistu, levittävät kaapin kätköistä löytyneet tavarat pitkin ja poikin.



Teen sellasia vartin tehoiskuja sotkuisiin paikkoihin, paljon saa aikaa vartissakin, kun tarpeeksi ottaa päähän roinat...

Meillä on nyt tullut puhtaan pyykin korit. Se helpottaa aika tavalla.

Jokaisella perheessä on oma kori, ja sitten kun ne puhtaat lajittelee siihen uusia pyykkiä ripustaessa (tai jos vaan ovat kuivat....) niin korit voi viedä paikalleen sitten kun ehtii. jotenkin paljon siistimpää, ja jos tulee joku vieras, niille koreille on kaapeissa varattu paikkansa, et voi vaan äkkiä sulloa... Tai voi minusta nätit rottinkikorit olla näkyvissäkin jossain makurissa jos niin yllätysvieras tulee.



Astiat heti koneeseen... roskat roskiin ja vähintään tiskipöydälle lajitteluun ne astiat.



Ja siivooja vähintään pari kertaa kuussa.



Vaatteille ja kaikelle tavaralle oma paikkansa. Samaten lapset pitää opettaa vähintään iltaisin raivaamaan enimmät lelut paikalleen, ja ulkoa tullessa kaikki vaatteet paikalleen. Lapsien korkeudelle omat naulakot jne.



Tällä järjestelyllä se jotenkin tuntuu helpommalle, itekin välillä oon ihan turhautunut ollut ja miettinyt todellakin pääni puhki helpotuskeinoja.

Paras keino tähän on yksinkertainen: ulkopuolinen apu siivouksessa. Kotitalousvähennys käyttöön ja siivooja peliin! Meillä alkoi käydä siivooja toisen äitiyslomani loppupuolella ja kävi myös kun olin hoitovapaalla. Käy edelleen joka toinen viikko ja tekee perussiivouksen, niin että paikat on peruspuhtaat ilman että tarvii itse rätin kanssa riehua iltaisin tai viikonloppuisin.

Kannattaa hankkia apua!! Siivoojan löytäminen oli meidän perheen paras päätös pitkään aikaan ja syön mielummin vaikka kaurapuuroa koko kuun kuin enään hänestä luovun! Ja sitä paitsi: kotitalousvähennyksen jälkeen maksan noin 100 euroa/kk 8 tunnin siivouksesta, eikä se ole mielestäni paljon - satanen menee helposti paljon turhempaankin.

Meillä on kaksi lasta, joista pienempi vasta reilut 2kk joten hän ei vielä sotkea osaa ;) kotina on ruhtinaallinen kolmio, 67 neliötä, joten tilaa on niukasti ja tavaraa paljon! Imuroin joka päivä suurimmat roskat pois, samoin pyykit viedään heti pyykkikoriin ym. Suurin ongelma on se, että meillä ei ole tiskikonetta eikä sellaista edes tänne asuntoon saa, koska keittiö on niin pieni. Joka päivä siis pitää tiskata, ja heti kohta on taas likaisia astioita allas täynnä. Illalla kerätään aina lelut, ja muutenkin laitetaan tavarat paikoilleen....



Sotku ärsyttää mua tosi paljon, ja välillä menee hermot ihan totaalisesti ku tuntuu et kaikki paikat on ihan kaaoksessa. Kaapit pursuaa tavaraa vaikka ne just ennen joulua siivottiin... no pitää siis siivota uudelleen :)



Kiitos siis kaikille vastanneille niin vertaistuesta kuin hyvistä vinkeistäkin! Olemme miehen kanssa ajatelleetkin hankkia siivousapua sitten kun palaan töihin. Sitä ennen ei jotenkin anna ylpeys periksi, vaikka ihan fiksuahan olisi kyllä painua vaikka lasten kanssa ulkoilemaan ja antaa siivoojan touhuta täällä välillä.



Tuo joka tavaralle oma selkeä paikka on hyvä vinkki, samoin se, että kaikki hommat pitäisi tehdä heti, etteivät pääse kertymään. Aina ei vain jaksa. Totta on kyllä sekin, että ei se siivous ole maailman tärkein asia, kyllä meilläkin otetaan välillä ne vesivärit esikoisen iloksi esiin, vaikka äidillä muuta tekemistä olisikin tai vanhemmat tekevät iltaisin jotain rentouttavaa ja kivaa siivoamisen sijaan.



Kyllä tämä kotiäitiys on todellista työtä. Minua ainakin tuo kodin siisteys tai siis siivottomuus harmittaa enemmän nyt kuin töissä ollessa: kun koko päivän puuhaa ja puuhaa ja katselee sitä kaikkea, mikä kuitenkin on tekemättä niin luonnollisesti ärsyyntyy enemmän kuin silloin, kun viettää kotona vähemmän aikaa.



Aurinkoista kevättä ihan kaikille, muistetaan kuitenkin olla läsnä lapsillemme ja ottaa ipanat mukaan siivoukseen, niin kaikilla on kivempaa!



- tiukkis

Tervetuloa meille, terapoidut VARMASTI :oD



Meillä ei mikään voisi stressata vähemmän kuin sormenjäljetn keittiönovessa. Meillä on ollut melko paljon raskasta elämässä, mm alituiset sairastelut yms, joten olen ottanut ihan selkeän linjan: eläkkeellä ehtii sitten rätti kädessä niuhottaa!



Meillä ei ole varsinaisesti likaista, sen verran kyllä siivotaan ja esim jääkaapin ratsaan kerran viikossa kun se mua stressaa jos joku vetää viikon vanhaa nakkipakettia. Vessat pestään ja imuroidaan yms. Mutta tavarat lojuu iloisessa sekamelksassa melkein minne käsistä jää. Jos innostun ompelemaan, on pöydällä tilkkuja ja lankarullia - kerätään sitten kun lopetan kokonaan. Jos joku ilta sattuu huvittamaan katsoa leffaa tai lukea kirjoja tai muuten vaan viettää aikaa,niin mun puolesta viikkaamatta saa olla vaikka kymmenen koneellista pyykkiä tai kolmen palapelin palat olkkarin matolla tai joulverhot ikkunassa, ne ehtii kyllä sitten kun fiilis iskee- asiat tärkeysjärjestykseen! Esim leppoisa yhdessäolo, hyvä leffa, pizzan leipominen, musiikin kuuntelu, aikuisten kiva - ne kaikki on asioita jotka mennen tullen päihittää ei-aivan-välttämättömän siivouksen. Se välttämätön kyllä tulee hoidetuksi vartissa/päivä tai sitten turbovaihteella ennen synttäreitä tms...



Eli kukin taaplaa tyylillään ja vaikka kotimme ei ikinä ole marttaliiton mallista, se on kodikas, värikäs, hauska ja elämännäköinen, näin koen itse ja sellaista palautetta saan kaikilta vierailtamme.


Rakastan siistiä ja selkeää kotia. Nyt kun olen äitiyslomalla, huomaan ympärilläni vain taaperon aiheuttamat sormenjäljet, leivänmurut, sikin sokin olevat tavarat yms. Enkä kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, että meillä on ihan nätti koti. Siisteysinto on vain lisääntynyt kun jäin aikanaan ekalle ä-lomalle, ymmärrettävästi, kun kotona kuitenkin tulee vietettyä nykyään enemmän aikaa kuin töissä ollessa.



Pyrin siivoamaan joka päivä jollain tapaa; astiat laitetaan heti astianpesukoneeseen tai viim. illalla, keittiönpöytä ja työtasot pyritään pitämään siistinä ja puhtaana, vaatteita ei jätetä sikin sokin, lapsen lelut saa olla hujan hajan leikkihuoneessa mutta ei esim. olohuoneessa, luetut lehdet laitetaan heti kaappiin johon keräämme jätepaperit, sänky pedataan joka aamu, vessa pidetään siistinä jne...



Ja kunnon siivouksen (imurointi, pölyjen pyyhintä, lattioiden pesu) saa nykyään mies tehdä kun ei itse tämän vauvamasun kanssa jaksa.



Joskus tuntuu, että korvieni välissä on jotain vikaa kun hysteerisesti pyrin saamaan kodin siistiksi vaikka pitäisi ymmärtää, että lapsiperheessa SAA olla hieman sotkuista jne. Mutta en voi sille mitään että saan suunnatonta nautintoa siististä kodista ja vastaavasti ahdistun, hermostun yms. jos tavarat eivät ole paikoillaan ja ikkunassa näkyy pienen tahmatassun jälkiä.



Yksi hyvä " terapiamuoto" on muuten vierailla hieman sotkuisemmassa kodissa kuin oma koti on. Kotiin tullessa näkeekin oman kodin ihan uusin silmin ja osaa olla tosi tyytyväinen. Kuulostaa ilkeältä, siis että hyötyy toisen kodin sotkuisuudesta, mutta en tarkoita sitä sillä tavalla. Itse asiassa " eletyn" näköisessä kodissa on itse kiva vierailla kun tuntuu, että saa olla rennosti eikä tarvi pelätä että sotkee. Harmi vain, että itselle on niin vaikeaa antaa kodin olla " eletyn" näköinen.



K rv 31+5 ja poika -05



Täällä kanssa yksi " tiukkis" !! Paljon helpottaa kun kaikille asioille ja esineille on omat selkeät paikat ja ne laitetaan sinne heti eikä kohta tai jonkin ajan päästä. Sitä toteutetaan myös lasten kohdalla, eli 4- ja 3-vuotias vievät omat likaiset vaattee pyykkikoriin, keräävät lelut paikoilleen kun alan imuroimaan, roskat roskiin jne.

Meillä ainakin pahin kaaoksen järjestäjä on juuri tuo tekemisen siirtäminen jos ei just nyt huvittaisi. Eli jos tänään jätän pyykin pesemisen huomiseksi niin huomenna sitä pyykkiä onkin jo niin paljon enemmän, ettei yhden koneen pyörittäminen vähennä paljon pyykkivuorta vaan se tursuaa ulos koreista = ) ja kierre pahenee jos asioita lykkää!!

Myös lasten leluille omat paikkansa, legot yhteen koriin, nuket toiseen, autot kolmanteen jne., näin kun ne ovat olleet siitä kun 1. lapsi syntyi niin joskus ne voi mennä sinne lastenkin toimesta =0)!! Olen myös pyrkinyt opettamaan lapsille, että vain yksi leikki kerrallaan ja aina kun aloitetaan uusi leikki, edelliset laitetaan paikoilleen...hyvinä päivinä toimii, uhmispäivinä ei ollenkaan!!

Ja joka ilta ennen nukkumaan menoa lapset siivoavat kaikki lelunsa oikeille paikoilleen ja kun lapset on saatu nukkumaan aloitan minä siivouksen, kun aamulla herää, ei heti ole kaaosta odottamassa vaan aamulla imuroin pikaisesti ennen ulos lähtöä. Näin siis meillä pysyy koti kohtalaisessa kunnossa, tottakai murusia löytyy lattioilta aina, ikkunat ovat täynnä pieniä kädenjälkiä ja villakoiria tosiaan pyörähtää heti imuroinnin jälkeen sohvan alta. Vauvan synnyttyä kun ei ole ollut kerran viikossa tapahtuvaa suursiivouspäivää...kai siihenkin joskus on taas aikaa. Ei millään voi koti olla lasten kanssa niin tiptop kuin ennen lapsia...Jos ei käytä siivousapua. Ja kohtaa se meilläkin totaalinen kaaos kun ei yksinkertaisesti illalla jaksakaan viikata puhtaita pyykkejä, putsata keittiönpöytiä tai kerätä likapyykkejä koriin ja lapsetkin ovat jättäneet lelut levälleen...silloin aamu onkin aika kamala kun herää sen sotkun keskelle lasten kanssa!!

Nii-in kyllä itsekin mietin, että löytyiskö vielä jotain turhempaa stressin aihetta!!!!!! Iloista kevättä kaikille!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat