Vierailija

Kommentit (15)

olen taas itkenyt koko illan kun tuntuu että olen niin huono äiti. Lapsia vaan kaksi joita rakastan yli kaiken, mutta ovat äärimmäisen vaativia etten meinaa jaksaa aina olla sillä tavalla läsnä kun pitäisi. Hoitoapua ei ole ja joskus olisi kiva jutella jotain miehenkin kanssa (tällä hetkellä se on mahdotonta kun esikoinen huutaa päälle huomionkipeänä)...



Kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa, jatkuva hässäkkä ja huolenpito on minulle emotionaalisesti vaativaa. Sitten hermo välillä menee ja tulee karjuttua ja raivottua, se on itsellekin aina pettymys.

Tätä olen miettinyt minäkin.

Meillä nyt yksi lapsi, toinen syntyy piakkoin.



Viime aikoina ollut mulla aika vaikeeta, ja sitä on taas miettiny että miksi minä en ole sellainen hyvä, kärsivällinen jne. äiti.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

karkasi.



Siis miksiköhän musta tuntuu että lapsista huolehtiminen on kauhean raskasta?



Lapset on aivan ihania, 1-,3- ja 5-vuotiaat, 3 v. uhmailee, mut isoin ja pienin on ihan enkeleitä. Silti koko paketti tuntuu toisinaan aivan yliraskaalta. Joinain aamuina ei vaan haluaisi nousta.

Vierailija:

Lainaus:


Tätä olen miettinyt minäkin.

Meillä nyt yksi lapsi, toinen syntyy piakkoin.



Viime aikoina ollut mulla aika vaikeeta, ja sitä on taas miettiny että miksi minä en ole sellainen hyvä, kärsivällinen jne. äiti.






Mutta todella, onko KUKAAN?

Näin eilen vanhoja ystäviä, kaikki lapsettomia. Pääsin vain pariksi tunniksi ja muut jäivät varmaan koko yöksi lipittämään viiniä ja parantamaan maailmaa. Ihanaa, mutta pitkän päälle sisällyksetönstä ja tyhjää.



Ajattelin siinä, että noista kukaan ei (vielä) tiedä, minkälaista on kun pieni ihminen on KOKO ajan kiinni sinussa. Välillä vessaankin on vaikea päästä. Totta kai se on raskasta, kamalan raskasta, mutta kuitenkin MIELEKÄSTÄ.



Jos talous sallii, niin hankkikaa välillä ulkopuolista apua. Meillä käy kerran viikossa siivoja joka siivouksen jälkeen toimii pari tuntia lastenlikkana. Voin kertoa, että helpottaa julmetusti arkea!!!

Ja kunnollista omaa vapaa-aikaa ei juurikaan ole, sellaista että vois vaan maata sängyssä ja lukea kirjaa tai levätä. Ei lapset halua koskaan antaa äidin levätä.



Raskasta on, sekä fyysisesti että henkisesti. Toivottavasti tämä joskus helpottaa.

Ei kai varmaan kukaan olekaan..



Pitäisi vaan olla armollisempi itselle, ja toisinaan siinä onnistuukin.

En ois IKINÄ uskonu kuinka vaikeeta (ihanaa ja kaikkea muuta) tämä vanhemmuus on!



9

ja joskus kun en onnistu jossain (vaikka nukkumaanmenon yhteydessä hermostun) niin tulee kamalat morkkikset :( .



Tuntuuko teistä muista äitinä olo raskaalta?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat