Vierailija

Tilanne siis tämä: nuorimmainen 2,5v. ja vanhin jo koulussa eli 10v. Meillä on 3 lasta. Minä HALUAN olla kotona, vaikka minulla on olemassa ammatti ja olen töitä tehnytkin jo 10 vuotta ennen lapsia. Mutta mielestäni on olemassa aika ennen lapsia ja aika lasten jälkeen. Kun viimeinenkin on koulussa, voisin harkita työhön paluuta osa-aikaisesti. Lapset ovat vain hetken pieniä, joten nautin heistä nyt! Te, jotka haluatte äkkiä takaisin työelämään, ette osaa sitten arvostaa ollenkaan meitä, jotka omasta tahdostamme haluamme hoitaa lapsemme itse! Ok, tiukille ottaa taloudellisesti, mutta toisaalta jääpä pois päivähoitomaksut ja työmatkakulut yms. Ja osaa sitä elää pienemmälläkin budjetilla. Rahalla kun sitä aikaa lasten kanssa ei voi ostaa.....

Kommentit (7)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kaikille se vain ei ole taloudellisesti mahdollista, vaikka täällä niin väitetäänkin. Itse halusin, että esikoisemme voi mennä lukioon, ja pelkät kirjat jo maksavat niin paljon, että niitä ei voi kotonaollessa kustantaa.

Päivähoitojärjestelmästä luopuminen ois aika kammo ajatus, paluu suoraan 1950-luvulle. Silloin muuten isäni käveli yksin päivähoitoon kuusivuotiaana kun mamma meni siivoamaan postia. Eipä ollu herkkua mut onneksi oli ees hoitopaikka (kaikilla ei ollu..)

Tuo on itse asiassa melkein normi täälläpäin. Ja tuntuu olevan myös suorastaan muodikasta. Aaltoinahan nämä ajatusmallit usein menee.

ihmettelevän/arvostelevan niitä jotka haluavat (tai joiden täytyy) palata töihin aiemmin.



Ja ihan oikeasti, vähemmän olen kuullut työssäkäyvien arvostelevan ja kummastelevan kotiäitejä. Huomattavasti enemmän kuulee kotiäitien puhuvan negatiiviseen sävyyn työssäkäyvistä...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat