Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Jos jotakuta kiinnostaa.

Kommentit (28)

Minä en ole hetkeäkään katunut omaa valintaani, se tuntui oikealta silloin ja tuntuu edelleen.

AP

Vierailija:

Lainaus:


20-vuotiaan lapsen äiti. Olen 35-vuotias. Valitsin toisin.




Ehdin suorittaa peruskoulun loppuun ennen synnytystä. Kun tyttö oli 2-vuotias, menin iltalukioon ja luin ylioppilaaksi. Sitten olin töissä kaupan kassalla reilun vuoden, ennen kun menin opiskelemaan hoitoalaa. Olen töissä erään yliopistollisen sairaalan synnytysosastolla, mutta tällä hetkellä olen hoitovapaalla, vielä vuoden verran ainakin.

AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puhumme paljon asioista, avoimesti. Hän tietää, että sain hänet tosi nuorena. Hän on aika kiltti tyttö, joka harrastaa partiota, ratsastusta ja kuvataidekoulua. Hän ei ole iltaisin kaupungilla tms eikä hänellä ainakaan tietääkseni ole koskaan ollut poikaystävää.

AP

Hän oli ensimmäiseni, mutta kun olimme muutaman vuoden erossa (3 v 9 kk tarkalleen), niin tapailin muutamaa miestä (en samanaikaisesti, heh). Lisäksi oli pari yhden illan juttua eli miessaldoni on 5.

Tällä hetkellä mieheni on ainoa seksikumppanini, kyllä.

AP

Tarkoittaa siis sitä, etten sekuntiakaan miettinyt aborttia kun selvisi että olen raskaana.

Lapsen isä on vielä kuvioissa mukana, ollaan naimisissa nykyään. Erottiin tytön ollessa vähän yli 1v mutta palattiin yhteen parin vuoden päästä.

Jos tyttöni tulee raskaaksi, en kai voi muuta kuin tukea häntä, vaikka en todellakaan toivo hänen osakseen teiniäitiyttä. Enkä halua vielä mummoksi!

AP

Nyt odotan neljättä lasta. Minäkin olen hyvin ehtinyt kouluttautua. (akuuttisairaanhoitaja teho-osastolla) ja elämä on mennyt hyvin. Olin itse lapseni huoltaja alusta lähtien ja asunnon sain omiin nimiini. En huomannut ympärilläni halveksuntaa tms. Sain tukea vanhemmiltani ja sisaruksiltani. En ole päivääkään katunut.



Kaiken lisäksi ei edes ehkäisy pettänyt vaan halusin lapsen. Olin kyllä hoitanut 11 vuotiaasta asti pieniä lapsia, joten tiesin mitä oli tulossa. Synnytys oli karmaiseva, mutta eipä se ole kivuton ollut muidenkaan lasteni kohdalla.

Esikoista synnytin 29 tuntia, ponnistusvaihe kesti melkein 3 h ja lapsi autettiin imukupilla. Alapäässäni oli ainakin parikymmentä tikkiä, mikä oli suuri järkytys, sillä kukaan ei ollut kertonut mulle että alapää voi revetä synnytyksessä! Toivuin kyllä tosi nopeasti, ehkä siksi kun olin niin nuori. En muista itse synnytystilanteesta juuri mitään, taisin olla niin peloissani. Äitini oli tukenani synnytyksessä, lapsen isä odotti käytävällä oman äitinsä kanssa, kävi välillä kotona syömässä ja nukkumassa ja tulivat sitten taas.

Kuopus tuli rytinällä, lähdin aika pian supistusten alettua sairaalaan, jossa ehdin olla 22 minuuttia kun poika jo syntyi.

Esikoinen oli syntyessään alle 3 kg, kuopus 4400g. Pituus molemmilla 51 cm.

AP


Olen itsekin 29-vuotias, mutta esikoinen on vasta 6-vuotias.



Miten sai käytännön asiat, kuten ammatin hankkimisen hoitumaan? Kohtasitko paljon paheksuntaa?

Mutta minä sain kyllä itse päättää hänen hoidostaan ja asioistaan.

Äitini myös vuokrasi meille asunnon omalla nimellään, avasi lapsellemme tilin, yms, koska itse en alaikäisenä saanut.

AP

En kärsinyt pahoinvoinnista, ja sain onneksi tukea vanhemmiltani, poikaystävän vanhemmilta, koulun terkkarilta ja isovanhemmiltani. Kadulla isoa mahaani katsottiin pitkään joskus, ja koulussa selän takana naurettiin.

Meillä on 1-vuotias poika teinityttömme lisäksi.

AP

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat