Vierailija

Kun haluaisin niin kovasti takaisin sen ajan kun tunsin olevani miehelle tärkeä ja läheinen. Nyt olen lähinnä vain yrittäjän avovaimo, lasten äiti ja kodinhoitaja.

Tuntuu todella pahalta. En edes muista milloin mieheni olisi sanonut minulle jotain kaunista/positiivista, en muista milloin mieheni olisi katsonut minua kunnolla silmiin, en muista milloin minusta on viimeksi tuntunut, että mieheni haluaa todella olla kanssani.

Onpa mies jopa sanonutkin, että on minun kanssa vain lasten takia. Myöhemmin pisti sanomisensa suuttumuksen piikkiin, mutta käytös kyllä myötäilee sanomaa :(

Sivut

Kommentit (29)

Jos miehesi jättää sinut, kuten käytöksestään voi uumoilla, jäät puille paljaille. Kun kosit, saat myös helposti selville miehesi todelliset tunteet. Jos hän ei suostu avioliittoon, ei hän myöskään rakasta sinua!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


on siis kosinut sinua, halunnut naimisiin kanssasi, ja nyt sanoo että ei ole tärkeää???!!! Pistää vähän miettimään.............




ap

hanki säkin jotain menemisiä, älä ole AINA miehesi saatavilla,se on tylsää! Ja huomaapahan että sinullaKIN on muutakin elämää kuin mies. Älä anna miehen pitääitseäsi itsestäänselvyytenä!!!

Miehen pitäisi kyllä tietää minun kanta asiasta ja minä tiedän hänen. Ehkä halua, että mies menee naimisiin vain siksi koska minä haluan.

ap




Kerroin, että meillä elämä on ollut " mälsää" jo 6v. Sitten tuossa vetäisin kunnon raivarit ja sanoin muuttavani lasten kanssa pois. Tilanne on hieman parantunut. Tosin mitään lempeä ei ole ilmassa. Asutaan vaan vähän siedettävämmin yhdessä.



Kirjoituksesi perusteella miehesi pitää sinua äitinään. Huollat ja passaat ja kuuntelet. Miehesi voi tehdä ihan mitä sitä huvittaa. lopeta tuo " äititeresana" oleminen.

Ostat pullon viiniä ja yöasun. Teet ruokaa ja olette KAHDESTAAN. Jos ukko kynttiläillallisen, viinin ja yöasun näkemisen jälkeen vielä rojahtaa sohvalle katsomaan lätkää - sitten olet todella kusessa. Sitä ennen paljon on vielä tehtävissä.



Aloittakaa keittiön lattialta...



Päätät sitten mitä päätät, niin kanna mukanasi tämä ohjenuora: " Ihmisellä on AINA aikaa siihen, mihin hän haluaa aikansa käyttää" . Yrittäjän kohdalla tuo luonnollisesti pätee vain siihen vapaa-aikaan, mutta siltikin. En ihmettele, että olet masentunut -olisin minäkin. Ihan vertailun vuoksi haluan nyt kertoa omasta suhteestani, en kehuakseni ja ivatakseni, vaan jotta saisit ajateltavaa ja voimavaroja omaan suhteeseesi.



Meillä takana 6 yhteistä vuotta, 2 lasta, ja pyrimme viettämään kahdenkeskistä aikaa aina iltaisin kun lapset nukkuvat. Viikonloppuisin lapset usein tahtovat mummilaan, ja tuolloin saamme tilaisuuden käydä ulkona syömässä tai vaikkapa leffassa. Kauppareissut teemme ainakin vielä koko perheen voimin, kun lapsilla ei vielä uhmaa... Käymme miehen kanssa kerran viikossa pelaamassa sulkapalloa kahdestaan, ja siellä tulee usein hassuteltua enemmänkin :). Vähintään viikoittain muistutamme toisiamme sanallisesti siitä, miten paljon rakastamme ja miten tärkeitä olemme toisillemme. Joka päivä suukotellaan ja halitaan. Iltaisin nukahdan miehen syliin, ja kun mies rutistaa minua vähän lujemmin ja nuuhkaisee hiuksiani, niin todella tiedän ja tunnen, että olen hänelle se rakkain.



Ap, minä toivon koko sydämestäni, että liittonne paranee. Mutta jos se ei näytä kehittyvän parempaan suuntaan, niin ehkä sinun on aika miettiä sitäkin, kuinka katkera vanha akka sinusta joskus vielä tuleekaan, jos uhraat parhaat vuotesi kärsien, toivoen ja itkien. Tsemppiä, sisko.

Jos mies sanoo suoraan että on sun kanssa vain lasten takia niin mikä siinä enää auttaa! HUH HUH! Kuka itseään kunnioittava nainen jää enää hetkeksikään sellaiseen liittoon!?? Miettikää nyt jumalauta.

Milloin sinä olet sanonut miehellesi rakastavasi häntä, ja milloin viimeksi miehesi on sanonut sinulle tämän? Entä osoittaako hän hellyyttä muilla tavoin (halailee, tms)?



Niin kauan kuin olette yhdessä, niin kelkan voi kääntää :) Mikäli miehesi on yrittäjä, niin pitkän työpäivän jälkeen hänellä luultavasti on ensinnä mielessä ruoka ja lepo, mikä varmasti on ihan inhimillistä. Ehkä teidän kannattaisi käydä vähän keskustelua siitä, että olisiko hyvä idea pitää esim. aluksi kerran kuussa sellainen ilta, jolloin lapset menisivät hoitoon ja te olisitte kaksin (kävisitte tanssimassa, ravintolassa, leffassa, syömässä, ihan mitä vain!) ja hoitaisitte suhdettanne. Jos mieheltäsi löytyy TAHTOA (vaikka rakkaus olisikin haalistunut), niin peli ei ole menetetty.



Tuon viime kerran jälkeen päätin, että en sano minäkään rakastavani kun olen saanut " tunnustuksiini" niin tökeröitä vastauksia.

Olen ehdottanut miehelle, että tehdään jotain yhdessä, mutta ei. Miehellä on mielessä vain työ ja työ. Sillon kun on vapaata hän haluaa katsoa elokuvia kotona. Olen monesti tehnyt meille kivan illan laittamalla hyvää syötävää, viiniä, kynttilöitä ym sen jälkeen kun lapset on jo nukkumassa. Todella monta kertaa olen myös kerännyt nuo kaikki käyttämättöminä pöydältä pois kun mies ei olekaan tullut kotiin " ihan kohta" niin kuin on luvannut. Olen vienyt monesti miehelle aamiaisen sänkyyn, sanon usein miehelle, että haluan olla hänen kanssaan. Halaan, silitän ja olen lähellä kun miehellä on raskasta. Tottakai suutunkin kun työ vie niin paljon miehen aikaa, mutta pääosin yritän olla miehelle vain hyvä.

Meidän piti jo 3v sitten käydä yhdessä ruotsissa laivalla, mutta tähän päivään mennessä ei olla käyty. Mies on kyllä käynyt kavereineen laivalla tukholmassa ja tallinnassa.

Olen yrittänyt puhua miehelle ja sanoa, että minulla on näin paha olla. Mies alkaa puhumaan omista työkiireistään. Olen vain kuunnellut ja kuunnellut niitä työasioita. Välillä en jaksa edes kuunnella vaan olen kuuntelevinani :)

Meillä on 3 lasta. Esikoinen on 5v ja sinä aikana me ei olla oltu yhtään kertaa yötä tai kokonaista päivää ihan vain kahdestaan.

Olen nyt järjestänyt niin, että isommat lapset lähtevätä pääsiäisen jälkeen vanhempieni luokse ja me miehen kanssa jäädään kotiin vauvan kanssa. Mutta olen tuostakin hyvin epäileväinen. Tuskin mies kuluttaa aikaansa minuun (ja vauvaan) vaan juoksee töidensä ja kavereittensa perässä.

En osaa tehdä enää mitään mikä tilanteen parantaisi. Mutta ei se erokaan mikään ratkaisu ole. Olisin vain halunnut itselleni toisenlaisen (paremman ja " arvokkaamman" ) elämän.

ap

Kärvistelee suhteessa, koska huolto pelaa, ei tarvii maksaa varsinaisia elatusmaksuja ja on vapaa kuin taivaan lintu. Tollasiin tyyppeihin ei tehoa kynttiläillalliset, lepertelyt eikä " pikku yllätykset" . Tee ap toimintasuunnitelma ja yllätä miehesi ihanasti antamalla sille ihan täysi vapautus liitostanne.

Olethan muistanut huolehtia myös itsestäsi kaiken tuon keskellä? Oletko yhtä viehättävä kuin silloin suhteenne alussa tai onko se piirteesi säilynyt voimissaan johon miehesi ihastui sinussa? Oletko itse kiinnittänyt mieheesi positiivista huomiota jne. Johonkin miehesi on kyllästynyt/ väsynyt ota asia esille ja vaadi selitystä käytökseen varsinkin jos sinä et ole muuttunut suhteenne kuluessa.

Pakko teidän on saada puhuttua asioista kunnolla. Rohkeesti vaan kerrot miehelles mitä ajattelet ja miltä susta tuntuu. Ei riidan kanssa vaan rauhassa ja " asiallisesti" .



Voimia sulle paljon !

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat