Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hyvää huomenta! :)



Hei jee, jee, jee!!! Meillä mies käännytetty!!!!!!!!!!

Eilen puhuttiin asiasta oikein kunnolla ja nyt miehellä VAUVAKUUME!!!!



:D

Sivut

Kommentit (41)

Oltiin pojun kanssa kerhossa ja poju päätti pelätä koko paikkaa, joten sylikkäin oltiin, no saipa äiti juttukavereita =)



Kevätsiivous: Innostus tuli ja meni, enkä juuri mitään saanut aikaan, pitäisi nyt vähän tsempata sen suhteen. Ikkunoissa näkyy kahdet kädenjäljet isommat ja pienemmät =) Idolsin voittajaa en osaa sanoa, en oikein tykkää tämänvuoden finalisteista ts. kukaan ei ole kolahtanut. Aikaisemmin olen osannut veikata voittajan oikein.



Puolukanvarpu: Ajattele niinpäin, että kun myytte nuo rattaat pois, saatte ostaa vauvalle uudet =)



Lapsiluku: Meillä (jos saadaan) tulee todennäköisesti olemaan 3-4 minun päätöksestäni, mies tekisi vaikka miten monta.



Murunmamma: Minulla iskee joka kevät vauvakuume ja haikeus, meiltä kun löytyy nämä kaksi maailman ihaninta kevätpoikaa kotoa =) Jotenkin palaan aina fiilistelemään raskaus- synnytys- ja vauvamuistoihin.



Oli juttua alanvaihdoksesta, minä olen ollut lastenhoito alalla ja päätin tehdä täyskäännöksen (ala ei oikein ollut oma, niin ihania kun lapset ovatkin, mutta silloin tuntui ja tuntuu, etten halua koko elämän olevan lastenkasvatusta, kunhan omat saisi täyspäiseksi kasvatettua) joten minusta tuleepi juristi (aika kaukana lastenhoitoalasta =)) Tuo on ollut minun haaveeni jo lapsuudesta, mutta jotenkin ajauduin väärälle alalle.



Oikein mukavaa kevätkeskiviikkoa kaikille =)



Mareila

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitähän mahdoin painaa, kun viesti lähti käsistä :)



Mä oon ammatiltani kosmetologi, tosin alan hommissa en ole ollut sen jälkeen, kun esikoisesta jäin äitiyslomalle. Eli reilut 4v on nyt oltu kotona.

Lähdin toissa syksynä opiskelemaan tietotekniikkaa ja toukokuulla pitäis valmistua. Katotaan onko tämäkään oikee ala, mutta työllistyminen kuitenkin olisi toiveissa jossain vaiheessa.



Välillä mä mietin, että kyllä meille riittää nää 2 lasta. Joskus iltaisin makoillaan kaikki 4 meidän sängyllä ja silloin aina aattelen, että ei tehdä enää kolmatta lasta. Mihinkä se mahtuu ja kuka sitten sylittää yhtä lasta, jos kaikilla on joku hätä!!

No, itsekin oon 3-lapsisesta perheestä, enkä silti koe olevani mikään hylkiö :D



Toisaalta taas aattelen, että kolmas lapsi ehdottomasti. Pikkuhiljaa oon jo alkanut miettiä, että poistaisin kierukan jo alkukeväästä -08 ja ehkäistäis muutama kierto jollain muulla. Sais hormonitoiminta palautua normaaliksi ja tulis muutamat normaalit kuukautiset. Nythän niitä ei oo vuoteen kuulunut eikä näkynyt.



Painonpudotusprojekti on nyt alettava tosissaan. Millähän ihmeellä sais ittestään irti??Vaikka kuinka aattelen että kivempi olis odottaa kun ei ylimääräistä olisi, niin siltikään en voi itelleni mitään...*HUOH*



Nyt on mentävä herättelemään lapsosia, että päästään lähtemään rattailemaan.



C




" Painonpudotusprojekti on nyt alettava tosissaan. Millähän ihmeellä sais ittestään irti??Vaikka kuinka aattelen että kivempi olis odottaa kun ei ylimääräistä olisi, niin siltikään en voi itelleni mitään...*HUOH*"



Ollaan juuri " perustamassa" pinkkaa meille laihduttajille, tervetuloa :)



Oltiin jo aikamme yritetty lasta, eikä vaan alkanu pientä kuulumaan. Sitten mies soitti minulle yksi kaunis kesäkuun päivä että jos kulta vaihdettais uusi hieno auto, kun ei sitä vauvaakaan ole kuulunut. Mitäpä sitä säästämään. Vaihdetaan vaan. No eihän siitä mennyt kuin kuukausi kun tein plussatestin.



Epätoivo ei meidän kohdalla iskeny missään vaiheessa koska minun suvussani on lapsettomuutta ja olen nähnyt että elämä jatkuu vaikka pientä ei tulekaan. Olimme jo etukäteen suhtautuneet asiaan sillä tavalla.



Sanjuska75:

Lainaus:


Näin oli meilläkin, kun 5 epäonnen jälkeen päätettiin, et antaa sit olla, ei tuu vauvaa meille. Ostettiin sit pikkuinen mummonmökki vapaa-ajan käyttöön ja mietittiin, et miten tätä elämää elellään kahdestaan. Reilun vuoden kuluttua, päätettiin antaa vauvalle vielä yksi mahdollisuus ja yllätys olikin ihana, kun raskaus eteni ja lopulta pieni tyttö syntyi.








Voi miten onkin ihanan keväistä jo! Kyllä tuo keväinen ilma ja auringon lämpö haihduttaa masennusta kummasti ja saa tulevaisudenkin näyttämään valoisammalta. Kävin äsken kävelyllä ja pian alan valmistella iltaruokaa valmiiksi.



Meillä vieroitetaan tyttöä tuttipullosta. Tyttö on nyt 1v 8kk ja jo pitkään on juonut mukista, ainoastaan illalla on juonut maidon/vellin pullosta ja nyt sekin loppuu. Muutaman viikon ajan hän on halunnut myös yöllä maitoa (sekin pullosta). No eilen päivällä sitten piilotin tuttipullot ja illalla puuron syötyään, kun olisi ollut " pulloaika" joikin hyvin maidon nokkamukista. Yöllä sitten tunnin itki ja huusi maitopulloa. Sitten rauhoittui, otti huikat nokkamukista ja kävi nukkumaan. JEE! Saapas nähdä miten ens yö sujuu... Ja toivottavasti tuo yöjuominen loppuis (yritän vaihtaa maidon veteen hiljalleen). Tutti on vielä nukkuessa käytössä ja siitä vieroitus edessä, mutta myöhemmin.



HERKKÄ: Mä olen sairaanhoitaja. Jo opiskeluaikana huomasin, etten oikein ole " sairaalatyyppiä" . Oli mielenkiintoista olla harjoittelussa eri osastoilla, mutta töihin niihin en koskaan halunnut. Niinpä olen sit ollut mm. kotisairaanhoidossa yms. Jotenkin tuntuu, et pitäis tietää NIIIIN paljon enemmän. Vastuuta on ja ehkä mä oon liian tiukka itselleni, ehkä vaadin itseltäni liikaa.



KIHARAPÄÄ: Vaikka taidatkin nyt olla unten mailla. Hienoa, että teillä miehesi kanssa menee hyvin ja pystytte avoimeen keskusteluun. Monen vuoden kokemuksesta sanon, että vaikka mikä tulis eteen, niin pyrkikää säilyttämään tuo avoin keskustelutaito! Se on tosi tärkeä juttu parisuhteessa! Ja upeeta, että yhdessä haaveilette vauvasta!! Kaikkea hyvää teille!



Ei vaan, ei tuo ruoka ala valmistumaan, jos tässä vielä turinoin. Heippa!

Uusille haaveilijoille heti alkuun: Tervetuloa jakamaan kanssamme vauvakumetta!



Herkkä: Täällä *nostaa käden ylös* on myös toinen, jolla samansuuntaisia ajatuksia työn suhteen kuin sulla. En nyt työuupumusta ole kokenut, mutta muuten mietin ja koen, etten ole oikealla alalla ja mietin vaihtoa. Työni on kyllä toisinaan ihan mukavaa, asiakkaat kivoja, samoin työkaverit, mut joku tökkii ja pahasti. Nyt oon ollu jo tosi pitkään saikulla ja tuntuu, et oon ihan vieraantunut töistäni. Oikeestikin olen miettinyt alan vaihtoa, sillä entäpä jos en enää pystykään näiden nivelkipujeni kans nykyiseen työhön. Ja vauvakuume+työ-yhtälö mietityttää kans. Miettii, et jos töihin pystyis palaamaan toukokuussa, niin kehtaisko heti alkaa yrittää toista ja sit jäädä äippälomalle muutaman kuukauden päästä... vai pitäiskö olla töissä muutama kuukausi ennen yrityksen alkamista... Hassuja pohdin, kun A) en tiedä, milloin on edes mahdollista alkaa yrittää raskautta B) ei ole vielä varmuutta milloin voin palata töihin. Millä alalla sä, Herkkä, työskentelet? Ja ootko miettinyt, et mikä ala sua kiinnostais?



Ihanaa, kun on niin kevättä ilmassa! Lämpötila näyttää +8 astetta ja aurinko paistaa! Taidanpa lähteä kävelylle nauttimaan päivästä.



T. Sanjuska

lähettäkää,Kiitos!:)

Sanjuska:Mä oon myös itselleni aika ankara,vaadin tosiaan joskus(lue:usein!) ihan liikaa itseltäni,enkä osaa olla tyytyväinen tekemisiini.Mitenkäs sitä saisi itseänsä muutettua vähemmän vaativaksi?!Taitaa olla niin ,ettei mikään oo niin vaikeaa kuin itsensä muuttaminen...

Nyt galluppia!!!!Onko olemassa ammattia,missä tälläinen ns." itseltään kovasti vaativa ihminen" jaksaisi toimia ilman äärettömiä suorituspaineita?Jos tulee jotain mieleen,niin mikä sellainen voisi olla?

Onko uusia miehen käännytyksessä onnistuneita haaveilijoita?Mä näin tänään ystäväni viikon vanhan vauvan eka kerran...voi kuinka ihana hän oli...!(*huokaa haaveellisena...)



Onpa ihana aurinkoinen kevätpäivä, sääli vaan, että aamulla kun kävelimme perhekahvilaan ja takaisin ei vielä ollut niin kaunis ilma. No tulipaha ulkoiltua kuitenkin.



Voi miten tää kevät saakin mulle valtavan vauvakuumeen. Viime vuonna tähän aikaan kuljin mun jumbomasun kanssa ja jännitin murun syntymää. Jotenkin ne ajat tulee mieleen. Outoa, että siitä on vain vuosi, tuntuisi paljon pidemmältä ajalta.



Onnittelut niille, jotka ovat saaneet miehensä käännytettyä! Antakaas jotain vinkkejä, jolla saisin ton meiän ukon vauvakuumeiseksi? Muutaman vauvakuumeisen kaverin kanssa on pohdittu miten kivaa ois olla yhtä aikaa raskaana. Kun vaan noi miehetki ymmärtäis...



Kiitos kaikille, jotka mua on kannustaneet. Miehen sanat loukkaa yhä, mut se ite ei tajua edes sanoneensa mitään pahaa. En mä tiiä mitä se taas miettii, ett miks yhtäkkiä lapsia ei sais tullakaan. Tai sit sil oon vaan stressi työstä ja rahasta... Nyt en uskalla hetkeen puhuakaan vauvasta. Vahinkoa toivon silti, jos vaikka kumi pettäis tai jotain... Pitäsköhä avittaa vähän ja tehä niihin reikiä...=) no, ei, en haluais lasta, jota mies ei halua.



Lapsiluvusta: mä oon aatellu 4-5 ja mies puhu ennen 2-3, tuskinpa kyllä neljää saan, mut ainaha sitä saa haaveilla =)



jotain oli viel mielessä mitä mun piti kirjottaa, mut se katos. Se on tää kotiäitidementia ilmeisesti =)



Mukavaa päivää kaikille!

nimittäin aidan seipäänä seisominen. =) Ajattele, siinä ois melkein kenenkään mahdotonta epäonnistua, kaikki menis täydellisesti.



Ei vaiskaan, se on oikeasti aika suuri asia löytää työ/ammatti josta pitää ja josta kokee saavansa niitä onnistumisen tunteita. Kun se työ on vie melkein kolmasosan ihmisen elämästä niin täytyy sen olla jotain mistä nauttii.

Hei,

Kolkuttelen varovasti ovea.. ehkä minäkin mahtuisin joukkoon. Olen kroonisesti koukussa vauvapalstoihin, mutta en ole juuri kirjoitellut tänne aiemmin. Tunne on outo ja uusi.



Tilanne sama tuttu mikä niin monilla muillakin eli itsellä kuume ja mies empii. Iän puolesta ei tarttis todellakaan enää empiä ja suhteenkin pitäisi olla kunnossa, vaikka juuri vauva-asia onkin herättänyt ristiriitoja. Täytän tänä vuonna 29 ja mies useamman vuoden vanhempi. Uusin käänne oli se, että mies on sanonut haluavansa lapsen - tässä joskus sitten - ja lupasi että voin jättää pillerit pois. Minähän jätän, muutaman päivän päästä! Sen jälkeen se on alkanut empiä taas ja vaikuttaa jotenkin ahdistuneelta koko lapsiasiasta ja mun kuumeilusta. Kysyin pitäisikö mun sittenkin jatkaa pillereitä, mutta vastaus oli että ei. Seksielämä ei oo parhaimmillaan tällä hetkellä, ehkä osittain tämän asian vuoksi, ja pahoin pelkään että huonompaan suuntaan mennään.



Ota tuosta nyt selvää. Mitä mies haluaa ja tarkoittaa???

Ei mulla mikään tolkuton kiire ole... kai. Siksi puran tunteita tänne, että en hiillostaisi miestä liikaa. Haluaisin ettei parisuhde kärsi, ja kyllähän se kärsii kun itse olen usein niin kärsimätön ja itkuinen.



No, parempia hetkiä odotellen :)



Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!

Tää viikko on taas tuntunu niin siltä, että onks pakko mennä töihin... Jotenki on vaan ollu henkisesti rankkaa. Nyt tuntuis niin mukavalta jos sais vaan jäädä äitiyslomalle... Taitaa olla " kaukainen" haave... Tällä viikolla varmaan joka päivä jossain lauseessa oon miehelleni maininnu sitä vauva-sanaa. Ainakaan vielä siltä ei oo hermo menny mun jankuttamiseen, että jospa se pikkuhiljaa yhtyy niihin mun vauva-mutinoihin...

Palataan seuraavalla viikolla...

anoppi tulee perjantaina ja mä en ole edes aloittanu siivousta. Ikkunat keittiössä ja olohuoneessa on ihan täynnä erään 2veen sormenjälkiä ja kun kevätaurinko niin " kauniisti" saa ne näkymään. Haluaisko joku tulla siivoomaan meille? Voin tarjota pullaa ja kahvia vaivanpalkkana. =) Ajattelin ihan perussiivouksen tehdä ja sit noi pari ikkunaa jos jaksais. Jokos muut olette kotona saaneet kevätsiivoukset aloitettua?



Ei sillä mun anoppi on kertakaikkiaan ihana ihminen mutta kun hän itse pitää kotinsa niin siistinä, johan mulla hävettää päästää hänet tänne paskaseen läävään. Ja kun se mieskin on siellä Kotkassa, eikä tule ennen perjantaita, joten ei ole paljon apua siivouksen edeitymisessä.



En muista olenko ehtiny vielä kehumaan, mutta päästiin sinne putkitukseen ja kitarisan poistoon viime viikolla. Ja meni loistavasti koko operaatio. Lapsi ei itkeny yhtään kertaa koko reissulla. Näki että on tottunu lääkäreihin ja sairaaloihin. Liimakorvaa ei enää ollukaan (edellinen tulehdus oli marraskuussa) mutta kitarisa oli suuri. Sekös niihin sairasteluihin on myötävaikuttanut?



Mietiskelin tässä että pitäisi noista rakkaista rattaista kuvia teetättää ja viedä kauppojen ja neuvolan ilmoitustauluille. Siis laittaa myyntiin, enkä millään raskis. Jotenki tuntuu että luopumalla niistä, annan kokonaan periksi ettei meille sitten toista pientä tulekaan. Enkä taho luovuttaa!!!!! Eipä tuo Meidän jäbä enää niitä mahda tarvita. Kesäksi on Brio Ponyt ja syksyllä (2,5v) varmasti jaksaa jo kävellä pitkähköjäkin matkoja.



Mitäs muuten veikkaatte, kuka voittaa Idolsin? Mä sanon Ari tai Panu. Saa nähdä, mun veikkaus kun on joka vuosi menny ihan pieleen.

Moi Irkku78



Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla. Pillerit jäi pois jo viime syksynä, kun mies oli sanonut, että voisi se vauva jo tullakin. Sitten alkoikin empimään uudestaan ja eikä oikein osaa sanoa muuta kuin ettei tiedä mitä pitäisi tehdä.



Itse en oikein tiedä kuinka usein uskaltaisin ottaa asian puheeksi etten painostaisi kun toista selvästi ahdistaa. Mutta kun niin ahdistaa minuakin kun yksin pyöritän tätä asiaa päässäni...



Viime juttelukerralla oli jo vähän positiivisempi tunnelma, että ehkä tästä vielä päästään ratkaisuun :)



Mä sanoisin että kyllä miehesi pohjimmiltaan paljonkin haluaa sitä vauvaa. Varmasti vain pelkää/on kauhuissaan siitä suuresta elämänmuutoksesta mitä lapsi (ja vielä ensimmäinen sellainen) tuo tullessaan. Mun mies kun sai tietää että olen raskaana, niin painui pihalle sanomatta sanaakaan ja oli siellä 20 minuuttia tuli takaisin ja painui uudestaan. Kun tuli taas takaisin kysyin että mitä ihmettä sä hommaat, oli kuulemma käyny muutaman tupakan vetämässä putkeen. Ja mehän olimme siis yrittäneet lasta aika kauankin ennenku sai alkunsa.



Se että hän ei halua sinun käyttävän ehkäisyä on aika varma merkki siitä. Meillä on ehkäisynä aina ollut kortsut (kun tuntuu olevan meille paras), eikä muuten taatusti unohda käyttää sitä tarvittaessa.



Tsemppiä!!!

Kiitos vastauksesta!:)

Mä olen kauneudenhoitoalalla.Entä sä?Kuvittelin tätä alaa aina opiskeluaikoina ihan omaksi jutukseni, mutta koen koko ajan kovaa painetta sekä pomon ,että monien asiakkaiden taholta.Jatkuva onnistumisen paine ja riittämättömyyden tunne on ajanut mut nyt siihen pisteeseen,että alan vaihto on edessä.

En vielä oo selvittänyt itselleni, että mikä mun tuleva työ tai opintolinja tulisi olemaan,mutta uskon, että se alkaa selviämään lähiaikoina.Olen ollut vasta viikon sairaslomalla uupumuksen vuoksi, nyt aloitin terapian ja sieltä sain" lisää potkua" tulevaisuuden suunnitelmille.;)

Vauvakuumetta en nyt anna itseni potea,(vaikka mieli vähän tekisikin!)sillä tilanne on niin sekava vielä,että tähän ei enää " mahdu" vauvahaaveet...

Niinhän se on, että asioilla on tapana järjestyä.Koitetaan muistaa se, ja yrittää ajatella positiivisesti tulevaisuudesta!Vai mitä?;)

Pitkän hiljaiselon jälkeen...



Luin juuri viime viikon pinon ja jotakin kommenttia voisin laittaa.



Murunmamma: Täältäkin lähtis sulle vielä virtuaalihali. Olipa tosi kurjasti sanottu sun mieheltä. Oot ihan varmasti hyvä äiti ja hyvin hoitanut lapsesi ja kodin. Tsemppiä!!



Sanle ja Milenna olivat saaneet plussaa testiin. Kovasti onnea ja tarrasukkia pikkuisten jalkaan, että pysyvät matkassa mukana!!



Lapsettomuudenpelosta oli ollut kans juttua. Tuntui tutulta lukea Constantinin kirjoitusta siitä, että epäonnistuneiden raskauksien jälkeen " heittää hanskat naulaan" lapsiasian suhteen ja suuntaa mielenkiintonsa muualle. Näin oli meilläkin, kun 5 epäonnen jälkeen päätettiin, et antaa sit olla, ei tuu vauvaa meille. Ostettiin sit pikkuinen mummonmökki vapaa-ajan käyttöön ja mietittiin, et miten tätä elämää elellään kahdestaan. Reilun vuoden kuluttua, päätettiin antaa vauvalle vielä yksi mahdollisuus ja yllätys olikin ihana, kun raskaus eteni ja lopulta pieni tyttö syntyi. Nyt kovasti kuumeilen pikkukakkosta ja tietysti mietityttää, et tuleeko taas keskenmenoja... tietysti kunhan nyt eka pääsis yritys edes alkuun. Meillä nyt yrityksen " jarruna" on mun nivelvaivat ja niiden lääkitys. Huhtikuun lopulla on kontrolli ja silloin otan puheeksi lääkitys+raskaus-asiat. Ikääkin kun on jo yli 30, jos tulee keskenmenoja, jos ei tärppääkään heti jne....



pma (menikö oikein?) oli sairaslomalla jalkavaivan vuoksi. Toivottavasti voit paremmin. Huomioni kiinnitti mainintasi siitä, että tuntuu hullulle viedä lasta hoitoon ja olla itse kotona. Ymmärrän 100%:sesti. Olen ollut jo pitkään sairaslomalla ja lapseni on perhepäivähoidossa. Koen toisinaan valtavaa syyllisyyttä/huonoa omaa tuntoa siitä asiasta. Olen yrittänyt selittää itselleni, että sairaslomani on tarkoitettu minun kuntoutumiseeni/toipumiseeni, jotta voisin palata töihin. En siis ole lomalla, hoitovapaalla tms. Ja kun totuus on, että nivelkivut on aika kovia, en selviäisi, jos tyttö ois kotona päivät. Mutta on se kumma, ettei huono omatunto jätä rauhaan....



Aamun kuiskaukselle onnea miehen " kääntymisestä" !! Toivottavasti tärppäis pian ja pääsisit masua kasvattelemaan!



No niin... omaa tilannetta tulikin tuossa ohessa vuodatettua, joten nyt vaan MUKAVAA MAANANTAITA JA VIIKKOA KAIKILLE!



Sanjuska

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat