Seuraa 

Sivut

Kommentit (34)

Joo, kyllä ottaa välillä päähän, kuinka tahdittomia ihmiset voivat olla. Just äsken kahvitunnilla yks tyyppi sanoi, että " Sulla vatsa näyttää kasvavan hyvin, milloinkas se laskettu aika olikaan? Ai vielä kolme kuukautta. Ei tarvi ainakaan huolehtia, etteikö se kasvais." Voi tsiisus.

Sama kun sanoisin, että " sulla toi naama alkaa rupsahtaa jo aika hyvin, milloinkas sulla se eläkkeellelähtö olikaan..."



No, ehkä olen vähän herkkänahkainen, mutta ketuttaa, kun tuntuu että raskaana olevan ulkomuoto on vapaata riistaa arvostelulle. Milloin on vatsa liian pieni, milloin on liian iso. En ole kyllä kuullut kenenkään sanovan ikinä raskaana olevalle, että " Sun vatsasi näyttää vastaavan täysin raskausviikkoja kokonsa puolesta!" . Yks toinenkin tyyppi sanoi muutama viikko sitten töissä, että sulla on vatsa kasvanut paljon, isompi kuin näillä muilla kesäkuun odottajilla (hänen lähipiirissään on useampia, joille tulee bébé kesäkuussa). Joo, no kai mä itse peilistä näen, että muhkea tuo massu on! Lekurissa viime viikolla kysyin asiasta ja hän sanoi, että kohtu on ihan keskikäyrällä ja vastaa täysin viikkoja tunnustellen. Toisilla vaan vatsa piiloutuu lantioojn/selkään ja toisilla se näkyy enemmän edessä. Itse satun kuulumaan tähän jälkimmäiseen porukkaan!!

Siis aivan mahtava sää tuolla ulkona!! Mutta itse en voi nauttia siitä kuin ikkunasta ihailemalla. Täällä mä olen levossa vaan... Avasin sentään ikkunan ja semmoinen kevääntuoksu tulee sisällekin.

Niin, en paljoa ole uskaltanut liikuskella. Päivä ovat edelleen hyvin vaihtelevia ja supistuksia tulee ja menee. Joinakin päivinä vain muutama, mutta joinakin taas tuntuu, että on ihan yhtä supistusta koko kohtu. Tästä makaamisesta tulee joka paikka kipeäksi, lonkat ja lihakset, ja sitten mä kuulostelen hermona, että mitä tapahtuu ja kuvittelen vaikka mitä. Olen tässä ehtinyt lukemaan monenmoista kirjaa ja katsoa elokuvia. Ylen aamusarjaan olen jo ihan koukussa, :-)



Periaatteessa mulla on lupa liikkua varovasti omien tuntemusten mukaan, mutta kyllä se painontunne ja supistukset tulee niin nopeasti, että en ole juurikaan näitä pieniä sisähommia kummempaa tehnyt. Tänään mulla olisi se työhaastattelu... en tiedä, haluaisin niin paljon sen työn, mutta uskallanko lähteä sinne. Voisin mennä ihan ovelle saakka autolla ja heti sen jälkeen tulisin lepämään. Tänään ei ole isompia tuntemuksia tullut, olen voinut hyvin, että... kun tietäisin!!



Tämä lepäily auttaa kyllä tosi kummasti veenpaineeseenkin. Mullakaan ei mitkään liian matalat paineet ole olleet ja sain äidiltä lainaksi kotimittarin. Nyt on paineet olleet vähän turhankin alhaalla ja huimausta on ollut tosi paljon. Välillä on yläpainekin ollut alle 100.

Painokaan ei kumma kyllä ole noussut paljon, 1,5kg ekasta neuvolapunnituksesta ja olen tosi tyytyväinen. Kulutus kun näin lepällessä on niin vähäinen.



Tänään on meidän nuorimmaisen 5-vuotissynttärit. Onneksi hän ei alkanut kyselemään isojen kaverisynttäreiden perään. isovanhemmat ja serkut, lähimmät sukulaiset ja kummit käväsevät jossain vaiheessa ja toinen mummoista tuo kakun tullessaan. Pääsen tänä vuonna vähällä, vaikka toisaalta, mielummin olisin kyllä " normaalien" kirjoissa ja vaikka järjestänytkin isot juhlat. Mutta tää on nyt tätä...



Että kyllä m@m@2, täällä on toinenkin lepäilijä! :-)

Nauttikaa te muut, jotka voitte, tästä keväästä!!



miira 27+5



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olette tulleet minulle tutuiksi jo useiden viikkojen palstanlukemisen myötä. Itse en ole kirjoittanut, mutta nyt alkaa pää pehmenemään sen verran, että pakko verrytellä aivoja. Tähän henkisen vireyden laskuun on syynä piiiiitkä sairasloma, suppareiden takia.



Olen Pohjanmaalta. Kolmatta lastan odotellaan syntyväksi kesäkuun puolenvälin tienoilla. Lepoloma ei ole uutta, sillä myös kakkosen odotus sujui samoissa merkeissä. Nyt olen kuitenkin erittäin kiitollinen, että olen saanut olla kotona, sillä ed. kerralla useita viikkoja vierähti myös sairaalassa.



Paljon on muutakin vaivaa kuten joillakin myös teistä, esim. unettomuus, närästys, lonkkasäryt ym., mtta yritän olla hirveesti valittamatta niistä varsinkin kotona. Mies kun muutenkin hermona mun jokaisesta tuskaisesta ilmeestä, että nytkö se syntyy.



Teillehän sitten voisinkin marista! Tai ainakin ottaa hyviä neuvoja vastaan.



Ketäs muita lepovuorolaisia täällä olikaan? Joku oli ainakin päässyt suppareista eroon, onnittelut siitä.



T.mama rv 26+4







En ole minäkään koskaan mitään synnytysvalmennusta käynyt ja hyvin on jo kaksi ihan onnistunutta synnytystä takana. Silloin esikoisen aikaan kun se valmennus olisi ollut, jouduin sairaalaan vuodelepoon, niin jäi sitten käymättä. Sain tosin neuvolasta lainaan sen synnytysvideon, joka miehen kanssa sitten kotona katsottiin.

Imetyksestä luin etukäteen imetystukilistan sivut ja vauvanhoidosta tuli haettua ja luettua tietoa muutenkin, että en kokenut jääväni mistään paitsi.



Kumpikin noista lapsistamme on muuttojen takia syntyneet eri sairaaloissa ja nyt olisi jo kolmas uusi sairaala mulla edessä. kunhan nämä viikot karttuu, niin käymme miehen kanssa siellä sairaalan omalla tutustumiskäynnillä, että tiedämme edes minne mennä kun sen aika on. :-)



miira

Onpa tosiaan mukava lukea teidän kaikkien kommentteja ja kuulumisia. Täällä sitä huomaa miten vähän kenenkään kanssa tulee tästä raskaudesta juteltua. Nekin kaksi kaveria ketkä ovat raskaana asuvat kaukana joten välillä vaan netin kautta vertaillaan oloja.



Täällä myös on iso maha ja siitä olen kommentteja saanut. Eräs sukulainen kysyi ihan vilpittömästi että onko sinulla nyt vähän isompi maha kuin viimeksi?? Vastasin että ei ole, vaikka en silloin vielä tiennyt että ihan samalla käyrällä maha kasvaa kuin esikoisenkin kanssa, eli täysin normikäyrällä, ja lähtöpainokin oli niin sama, että en usko mahan koossa mitään eroa olevan. Isohan tuo on silti, mutta niin toki oli esikoiseltakin : ) Töissä sain kyllä myös positiivisen palautteen mahan koosta kun työkaveri ihaili ja sanoi että ihanaa kun sinulla raskaus näkyy kun toisilla tulee vain pieni kumpu. Tuo oli minusta kiva kommentti koska sanoja todella sitä tarkoitti.



kiisseli: minä kun luulin että täällä meillä oli labrassa tunkua kun eilen soitin aikaa sokerirasitustestiin ja sain ajan ensi viikolle. Minulle ei ole testiä ennen tehty koska sukurasitus on ilmennyt vasta viime raskauden jälkeen. Saa nähdä kuinka käy, sillä olen kyllä aika perso makealle... itse testikin vähän jänskättää, lähinnä siis se, että nostaako raskauspahoinvointi taas päätää kun joutuu niin pitkään olemaan syömättä.



rouvaii: Halutessasi voit todella varmasti palata töihin jo 1.10, ellei mitään ihmeellistä tapahdu. Minä jatkoin esikoisen jälkeen opiskelua työharjoittelulla syyskuun alussa kun neiti oli syntynyt 10.5. Päivät oli 7-8 tuntisia ja viisi päivää viikossa. Mieheni oli silloin vanhempainvapaalla töistä, ja minä myös uskon että tuo aika oli todella hyväksi lapsen ja isän suhteelle!! Itse jaksoin hyvin, neiti kyllä nukkui silloin pienenä hyvin. Imetys oli itselläni jo vähentynyt maidon vähenemisen takia. Opintojen alettua imetin aamulla ennen lähtöä ja heti kotiin palattuani, mutta neiti ei kovin pitkään malttanut tuota iltapäivämaitoa enää nautiskella (ei malttanut odottaa maidon nousemista). Tissistä vieroitus kävi siinä kuin sivussa, itse haikeana aamulla imettelin ennen lähtöä kun tiesin että on viimeiset imetyskerrat kyseessä. Loppuajasta jouduin neidin herättelemään aamutissillekin kun ei enää yön aikana ruokaa kaivannut. Lopullisesti imetys jäi kun neiti oli 5 kuukautta.



Unettomuudesta en varsinaisesti kärsi, mutta on uni erilaista raskaana ollessa. Alkuraskaudesta heräilin mitä erilaisimpiin uniin keskellä yötä (minulle todella harvinaista normaalisti), mutta tuo vaihe meni onneksi ohi. Nykyään heräilen normaalia useammin, syytä en osaa sanoa. Vauva tuntuu olevan herkkä näille heräämisille ja on aina valmiina potkimaan... unen saanti kestää jonkin aikaa. Onneksi vielä en ole juurikaan joutunut yöllä vessassa käymään, esikoiselta muistan loppuajasta sen että heräsin vessahätään ehkä viiden maissa, enkä vessareissun jälkeen saanut enää unta.



Tulipas jo höpöteltyä, mukavaa viikkoa kaikille : )



Taru rv 26+3

Täällä nukuttu viime yö hyvin - heräsin vain kerran klo 3 vessaan. Hassua, aina samaan aikaan joka yö! Esikko posotti unia läpi yön taas. Mahtavaa, jos tässä saa nukkua kokonaisia öitä ennen kuin tissirumba alkaa taasen kesäkuussa! Tai kokonaisia ja kokonaisia - pakko on kerran vessassa käydä, mutta se herätys on onneksi oman unirytmin mukainen.



Onko muilla ollut SUONENVETOJA? Mulla on muutaman kerran tullut yöllä suonenveto: kerran oikein kunnolla, että olisin karjunut, jos olisin voinut (nyt vaan karjuin äänettömänä, jotta muu perhe ei herää!). Viime yönä oli taas muutama pieni sellanen alkava suonenveto, jonka sain pois sitten venyttelemällä kinttuja. VArmaan masu alkaa painaa joitain hermoja siihen malliin jaloissa. Muutenkin oikeassa jalassa on ollut jännää kipua välillä, sellasta, että tietyssä asennossa vihlaisee. Pitäis varmaan venytellä, niin lihakset (ai mitkä lihakset ;) pääsis omille paikoilleen!



Nyt syömään... työpaikkaruokalassa tarjolla lempparia mantelikalaa! toisena vaihtoehtona hampurilainen ja ranskalaiset, vähän hotsittais joo, mutta jos yrittäs vähän rajottaa painonnousua.



Kukas kyselikään MIELIHALUISTA? Mulla ei nyt sen ihmeempää - eikun lakritsijäätelö on himottanut tässä viikon verran ja sitä olenkin sitten lapioinut litran viikossa (en kerrallaan, vaan pienissä erissä sentään). Banaani maistuis vaikka kuinka paljon - muistan että sama himo oli esikoisen kanssa. Karkkia ja suklaata ja muuta makeeta menis niin paljon, kun uskaltais syödä, mutta yritän rajoittaa täs loppuraskaudessa. Sitten laitokselle tilasin mieheltä kyllä Fazerin sinisen suklaalevyn, viimeksikin se teki ihmeitä synnytyksen jälkeen!!

Ei näissä viikoissa meinaa mukana pysyä, raskausviikotkin pitää välillä tarkistaa allakasta... ekassa raskaudessa tiesi kyllä tarkalleen rv:t! Nyt tää raskaus menee melkein siinä sivussa : )



Joku valitteli univaikeuksia. Tuttu juttu täälläkin.

Heräilyn syitä on monia, esim. mies kuorsaa, esikoinen ääntelehtii sängyssään, lonkkia tai selkää kolottaa, liian vilkas ja todentuntuinen uni (ja niitähän nykyään riittää!), pissahätä tai sitten vaan havahtuu vilkaisemaan kelloa, et kuinka kauan mahdollisesti saa vielä nukkua.



Edellisessä raskaudessa oli niin kovat yläselkäkivut, että 4 kk yöt oli yhtä helvettiä ja itku silmässä venyttelin selkää ja yritin löytää parempaa asentoa. Sitten piti jaksaa tehdä kahta työtä, eli välillä 14 tuntisia päiviä. Olen todella onnekas, jos niiltä säryiltä säästyn tällä kertaa...

Meni taas ruikuttamisen puolelle, joten parempi lähteä nukkumaan...masuasukilla tosin potkuharjoitukset meneillään:)



T.miitu rv 28+3


Omassa navassa vihdoin tosi hyviä uutisia:

Supistukset ovat kadonneet TÄYSIN!!!!!!!



Lauantaina lähdettiin asioille ja pystyin kävelemään ihan normaalisti, joten sitten kierrettiinkin päivän aikana siellä täällä ja sama sunnuntaina. En keksi muuta selitystä kuin sen, että juuri päättynyt lääkekuuri (se emätinpuikko jonka kanssa ei saanut käyttää alkoholia ja joka haittasi ajamista ja koneiden käyttöä...) olisi hoitanut jonkun tulehduksen joka supistelut aiheutti. Olen nyt päivittäin tehnyt kävelylenkkiä ja ihan tarkoituksella kovaakin vauhtia välillä, ja vaikka peruskunto on mennyt ihan rapaan, niin ei supistustakaan ole näkynyt.



Mä olen niin fiilareissa, ensi ma on lääkäri ja jos vaan tilanne säilyy näin niin pääsen takaisin normaaliin elämään ja kuukaudeksi töihin, jippiiii!



ROUVAII:

Tuo 3x6h ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta jos teillä menee asiat hyvin/normaalisti (eli että vauva on terve ja että itselle ei paukahda mikään kauhea masennus/psykoosi päälle tai tule jotain komplikaatioita, näitähän ei voi etukäteen ennustaa). Varsinkin jos koti on kävelymatkan päässä niin imettäminenkään ei kärsi, ja olethan tuossa vaiheessa ehtinyt jo 4kk imettämään, joten ei sekään ole katastrofin aines. Ja monet ovat saaneet imettämisen jatkumaan niin että lypsävät välillä töissä termoslaukussa oleviin pulloihin. Veikkaan että jaksaminen on se pahin juttu, varsinkin jossain 8kk iässä milloin tuntuu että kaikilla vauvoilla on nukkumisen ja kaiken olemisen suhteen vaikeaa. Mutta jos isä osallistuu vanhemmuuteen ja kodin askareisiin niinkuin sinäkin, eli jaatte kaiken tasan, niin hommalla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Se on ehkä se tärkein tekijä teidän tapauksessa.



Itse olen ajatellut tehdä vain puoli päivää viikossa opetuskeikkaa, ja sen lähinnä siksi että en täysin mökkiydy. Rahallisesti se ei kannata koska palkaan kotiin hoitajan siksi aikaa, mutta olen ajatellut sen olevan enemmänkin sijoitus omaan mielenterveyteen, että on joku pieni kodin ulkopuolinen henkireikä. Aion olla kotona 1,5-2 vuotta, ellei mies jää hoitovapaalle (riippuu hänen projekteistaan).



Mutta nyt huippumalli-ohjelmaa katsomaan, heippa!

SM & Aatu 25+5

Nyt on sitten viikko hiihdetty ja viihdytty kimppamökeissä kaveriporukan kanssa. Oli mahtava reissu, jaksoin hiihtää yhteensä yli 40 kilsaa ja muutenkin oli mahtavuutta. Hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa. Yllättävän hyvin sujui se reilun 12 tunnin ajomatkakin. Selvästi huomasi että sinnepäin mennessä selkä rasittui paljon enemmän. Viikon loma teki ihmeitä konttorirotan selälle.



Mun tarvii varmaan paastota nämä kaksi päivää että kehtaan mennä neuvolalääkärille keskiviikkona, on aika punkero olo tuon mässäilyn jäljiltä :(



Kävin selailemassa viime viikon pinon pikaiseen, jollain ei ollut loma mennyt yhtä mukavasti, ikävää se, muuten kaiketi aika tasaista odotusta/paisumista.



Kysyisin teiltä mielipidettä, vaikka tiedän jo ennakkoon, että töihinpaluu kohdallani on teidän mielestänne kuitenkin hurjan aikaisin. Erityisesti kuitenkin jo lapsia omaavat auttakaapas:



Eli olen sellaisessa tilanteessa oman yrityksemme kanssa että joudun palaamaan osa-aikatyöhön vauvan ollessa vielä hyvin pieni. Olen suunnitellut tekeväni kolme päiväistä työviikkoa ja 6 tunnin päivää. Nyt pitäisi vielä ratkaista missä vaiheessa paluuni tänne teen, vaihtoehdot ovat 1.10 ja 1.11 tai siltä väliltä. Onko 1.10 ihan käytännönkin kannalta aivan liian aikaisin. Kotona lasta hoitaisi vuoroin isi, vuoroin mummi. Minulla on myös mahdollisuus pitää vauvaa mukana työssä tarpeen vaatiessa ja käydä kotona mahdollisesti myös syöttämässä kerran päivässä (työpaikka 10 minuutin kävelymatkan päässä). Kaipaan käytännön neuvoja imetyksen, ruokailun, jaksamisen ym suhteen. Kiitos jo etukäteen!



Terkkusin Rouvaii

tai no en kirjaimellisesti ;))) mut sanoihin kyllä, eli villasukat jalassa nukkumaan ni se auttaa levottomiin jalkoihin sekä suonenvetoihin. sit mä laitan sellasta jalkarasvaa joka saa jalat kuumottamaan ja juon paljon vettä.



Mä just tulin taas päiväkävelyltä, olisko taas 5 kilsaa tullut käveltyä, ilma ja olo ihan loistava. Että mä odotan kesää, mä herään eloon kun aurinko alkaa paistamaan. Ja odotan mä kesää muutenkin......



Tuleeko teillä muilla välillä sellanen huippaus-olo???? Laskeekohan mun verensokerit liian alas vai mitä ihmettä se on. eka tuntuu et maha täyttyy, oksettaa ja sit alkaa huippaamaan.Tuskan hiki tulee otsalle jos ei pääse istumaan tai makuulle..no eipä onnistunut tuolla kävelyllä tänään noi, kävelin sit äkkiä lähi mäkkärille ja ostin sokerista juotavaa ja olo parani heti. Huomenna onneks on lekuri ni voi sieltä sit kysellä tarkemmin tosta.

Eilen illalla kun olin syönyt niin lensi laatta kaaressa, mä oikeesti voisin syödä vaan aamupalan ja sit paastota koko loppu päivän, maha täyttyy tosi äkkiä, mut ei kannata tehdä ettei lopu voimat kesken...

¨

Nyt mun pikkunen huutaa kärrystä et mämmää, eli herätty on. Aamulla muuten taputtelin tytön kädellä mahaani ja sanoin et siellä on vauva, tyttö taputteli ja sano vauva, sit sano ei kakka...eli onko maha sittenkin täynnä pa****!!!



kuumetta

mä en sit taida kuulua teidän joukkoon, on mulla pikkanen pötsi tossa edessä mut taitaa koko vauva siirtyä tonne perseen kohdalle ;))) emmä käsitä kuinka alas se oikeen voi valua...mitäs sitten ton kummun kohdalla on?? Aamulla kävin vaakalla ja sekin kilo mikä oli tullut plussaa ni on lähtenyt pois..vaikkei kyllä syömisen määrästä uskois. Mä vedän nyt suolasta ja makeeta kilpaa ja sit piimää purkista.



Se piimä auttaa närästykseen, mä ennen nukkumaan menoa juon lasillisen ja sit harjaan hampaat.Toissa iltana join kyllä kolme lasillista..ukkoo kypsyttää ku saa vaan purkin perät..



Mä äsken kävin kauppareissulla, kävelin varmaan 5 km tihkusateessa, loppumetreillä ajattelin etten enää jaksa, kärryssä tyttö ja sikana juotavaa ja sit ruuat päälle..teki mieli mennä pissille johokin puskaan mut onneks on sen verran viileetä et se jo esti hiukan paljasteluja.



Jos nyt sit palkitsis itsensä kahvilla ja ruisleivällä, sit pitää tehdä kiisseli loppuun et saa lapset välipalaa.



semmosta täällä, kuumetta rv 27

ihana auringon paiste ja lämmintä on, kaivelin kevättakin kaapista...



synnytysvalmennusta ei oo meillä monen lapsen äideille/iseille...edellisestä oltas päästy mukaan ku väliä oli se 10,5 vuotta mut eipä ollut ketään samassa ryhmässä..nyt en edes mene vaikka tarjottas, eiköhän tuo ulos tuu ilman ryhmiäkin ;)))



Mua ei vaivaa unettomuus, päin vastoin. Illalla meinaan sammua jo ysiltä, ennen lapsia sit ku pääsen sänkyyn ni ei kerkee pää nykiä tyynyä ku kuorsaan. Mut mulla on levottomat jalat ni se häiritsee unia, mut sit aamuyöstä taas saan unenpäästä kiinni ja nukkusin vaikka minne saakka. Mut väkisellä vedän itteni sängystä ylös et ei mee päivä kiville.



Nyt me lähdetään pikkusen kans laulamaan. Mulle tuli ihan ihme lasku just netanttilasta..marraskuussa olis ollut eräpäivä..en oo kyllä mitään tilannut sieltä!!!



kuumetta

Minäkin pinoudun ensimmäistä kertaa, kun nyt saatiin kunnon kone, niin viitsii kirjoitella..

Keski-Suomessa asustellaan, kolmatta odotellaan (2 tyttöä) ja viikkoja on 26+5. Mitään kummempia " oireita" ei ole ollut. Töissä olen jaksanut käydä, tosin pikkuhiljaa alkaa käydä raskaaksi seisominen ja nostelu, mutta eihän tässä olisi kuin pari kk ennen mammalomaa..

Joku kyseli mahan kokoa: mulla näytti aamulla neuvolassa mitta 29.. Ja painoa tullut n. 3,5 kg mutta myös aiemmat menneet tuolla omilla käyrillä eli lähinnä vaan naureskelen th:n ilmeille mitatessa :)

Mutta ei auta, töihin on lähdettävä - kauhulla kyllä odotan iltaa, kun huomisaamuna on edessä sokerirasitustesti (lähinnä sukurasitteen, mutta myös normaalin ylärajalla olevan lähtöpainon takia). Työt nimittäin loppuvat samaan aikaan kun paasto alkaa..

Vointeja ja auringonpaistetta kaikille!



Sykkis + V-V 26+5



ääni taas palannut viikonlopun jälkeen.. parjantaina ei meinannut lähteä ollenkaan suusta pihaustakaan ja meninkin käymään lekurilla.. mitään lääkettä ei voi ottaa näin raskaana.. crp kumminkin oli ok ja kaikki muukin siltä osin..

no katteli ja kuunteli mun muutkin ongelmat ja testien jälkeen oli sitä mieltä että teoriassa mulla on taas alkava raskausmyrkytys. eli ainakin viikottainen paineitten ´seuranta ja oireitten muuttuessa välittömästi lääkäriin.

Paineet alkaa nousta ja huimaa koko ajan... levon kannalta pitäis ottaa, mutta hippu vaikeeta näin kotiäitinä tuollasta taikaa harrastaa..





Mun vaivana on unettomuus.. vaivaako ketään muuta??

Yöt menee torkahdellessa ja valvoessa... mukavat silmänaluset saanu jo aikaseks..



palaan astialle myöhemmin kun jaksan lukea pinkan alusta..





mani ja purri 27+4

Labrassa käyty, reilun viikon päästä taas saan tuloksia.. Neuvola on ensi torstaina, varmaan ehkä silloin ovat valmiina.



Rovaii: Itse sain esikoisen kun koulu oli 4 kk kesken. Ja vaikka olin yrittänyt tehdä paljon etukäteen syksylukukaudella, jouduin silti pakertamaan koko kevään koululla (poika syntyi 9.2.). Välillä otin vauvan mukaan, välillä mieheni tai siskoni hoiti häntä. Olisinko tehnyt paria kolmea päivää viikossa ja 5-6 h kerrallaan, eli suunnilleen samoja lukuja sun kanssa.



Kaikki meni hyvin, enkä ole huomannut pojassa mitään traumoja (nyt reipas 7v)..=) Väsynyt olin kyllä, varsinkin kun pikkumies valvotutti öitä. Mutta selvisin ja valmistuin samaan aikaan toisten kanssa! Minusta on toisaalta ollut ihan hyvä, että annoin pojan jo varhaisessa iässä toistenkin hoitoon, vauvan ja isän suhde kehittyi vahvaksi enkä ominut vauvaa vain itselle...=) Ja iltaisin jaksoin olla parempi äiti kun olin saanut hiukan omaa aikaa. Imetys sujui hyvin, mies antoi poissaollessani pullosta lypsämääni maitoa.



Muillakin taisi olla jo liitoskipuja, minäkin pääsin taas niiden ihanaan maailmaan.. Jotenkin muistelen, että ne olisi tulleet myöhemmin kuopusta odottaessa, en ole kuitenkaan varma.. Mutta närästys ja levottomat jalat ovat helpottaneet kokonaan! Muutenkin huomaa että olen vielä toisessa kolmanneksessa, olo suht energinen.. Mitä nyt flunssa meinaa vähän väsyttää.. Unettomuudesta en muuten kärsi, paitsi jos herään yöllä vessaan, en saa unta pitkään aikaan. Meillä on tämä kuopus, 1 v 8kk ollut ihmeellisen hyvä uninen ihan vauvasta asti, oisko ollut viikon ikäinen kun nukkui 8 h putkeen yöllä. Nyt yöheräämisiä aiheuttaa vain kipein korvatulehdus ja sekin saadaan loppumaan antamalla illalla panadolia. Saa nähdä tekeekö meillä se 2 v sitten kehitystä toiseen suuntaan..varsinkin kun silloin juuri syntyy kolmonen, eli taantuuko isompi levottomaksi nukkujaksi..



Mustikkax2 kyselit kuinka pitkään voi olla sairaslomalla ennenkuin jää kelan rahoille. Mun ymmärtääkseni työpaikka/-sopimuskohtainen, meillä se juuri tiputettiin 14 vuorokaudeksi. Yleisempi käytäntö kai 2 kk.. kannattaa siis ottaa selvää työnantajalta.



Annfrid tervetuloa mukaan! Missä päin savoa asutte, me asutaan 40 kuopiosta, pienessä maalaiskylässä. Meillä aika samanikäiset muksut, poika 7, tyttö vajaa 2..



Mutta nyt yritän teeskennellä vähän työntekoakin tänään.. =)



hmm.. 25+2

Onkin vierähtänyt jo aika tovi edellisestä pinoutumisesta, ei taida kukaan enää edes muistaa mua...



Olen ollut nyt saikulla neljä viikkoa. Huomenna olis neuvola ja siellä sitten kai mietitään jatketaanko saikkua suoraan vai menenkö kokeileen töihin. Sairausloman syynä mulla on selkäsäryt, jotka tulevat heti kun joudun seisomaan taukoamatta taikka nostelemaan jotain/kumartelemaan. Työni taas on pelkkää kumartelua ja nostelua ja jaloillaan oloa, joten jos menen takaisin, saan varmaan oltua aamupäivän ja sit täytyy jo lähteä lepäämään... Tämä on nyt mulle kolmas raskaus ja sama homma ollut kahdesta aiemminkin, joten siksi vähän ihmettelen neuvolalääkärin käytöstä. (kirjoittaa aina muutaman päivän, viikon korkeintaan kerrallaan)



Tietääkö kukaan kuinka kauan tarvii olla saikulla, että putoaa päivärahalle?



Saaramaaria(ko?) mikä tulehdus sulla oli joka aiheutti supistuksia? Mitä lääkettä sait siihen ja miten se todettiin? Mitä oireita oli muita, paitsi supistelu?

Minä itse olen epäillyt tulehdusta alusta asti ja kertaalleen on kokeitakin otettu, mutta mitään ei löydy. Pahan hajuista valkovuotoa silti tulee ja alapäässä on vähän väliä haavaumia, jotka vuotaa ja on välillä hiukan kipeitä. I(tselläni on gyne ystävä joka väitti syyksi bagteerivaginoosia, kokeet otettiin, mutta mitään ei löytynyt.



Täytyykin olla vähän aktiivisempi sekä lukemisessa että erityisesti kirjoittelussa. Käyn kyllä lähes joka viikko lukemassa pinoja, mutta kirjoittanut olen viimeksi ehkä tammikuussa...



mustikkax2 ja tytteli

Alkaa olla aamukamman piikit vähissä - vielä 2 viikkoa töitä ja sitten lomalle. Nyt tuntuu kivalta jäädä kotio, kun kevätaurinko paistaa, mutta alkoi tossa vähän hirvittääkin, miten sitä jaksaa olla kotona taas pari vuotta. Sanoin miehelle aamulla, että ois kiva, jos vois sitten kun on palaamassa töihin tehdä osa-aikatöitä, esim 3 pv viikossa. En tiedä, kuinka innokas työnantaja olis sellaseen järjestelyyn, mutta voihan sitä sitten aikanaan tiedustella. Ettei vaan käy niin, että on vaikeuksia päästä takasin kokoaikatyöhön, kun haluaa. Nyt olen ollut osittaisella hoitovapaalla, eli tehnyt nelipäiväistä työviikkoa. Se on kyllä ollut tosi hyvä homma, perjantait on ollu kivaa viettää esikon kanssa tyttöjen päivää. No, yks asia kerrallaan, kunhan nyt ekaks jään äititiyslomalle!!



Mulle on iskenyt ilmeisesti jokin pesänrakennusvietti SIIVOUSMIELESSÄ! Eilen huhkin kuin heikkopäinen - pesin lattiat, pyyhin pölyt, kuurasin vessan, pyyhin kaapinovia, eteisen seiniä ja putsasin roskiskaapin!! Liekö syy hormoneissa vai vain keväässä, kun tulee niin puuhakas olo nimenomaan kodin suhteen. Toisaalta oma syynsä voi olla se, että anoppi ja appi tulevat hoitamaan ti-ke esikoista meille ja anoppi on aika siisti ihiminen... keeping up appearances, niin kuin Hyacinth Bucket sanoisi (jos joku on seurannu sitä telkkusarjaa). No joka tapauksessa hyvä aloittaa siivoilu jo nyt, kun esikon 2 v.-synttäreitä juhlitaan 2 viikon päästä. Vaikka tuskinpa kukaan meidän roskiskaappia syynää silloinkaan ;)!



Ny aamukahvelle, moi!



Uula rv 27 + 6

RR oli taas koholla ja levätä pitäis, mut meillä on niin stressaava tilanne nyt ettei henkisesti oo pystyny lepäämään. Suunnittelin, että otan sit päiväunia ja muutenkin lepään ja nautin olostani kun saan lapset päiväkotiin, mut ne tulikin kipeeks ja täällä ne mun kaa on aamusta iltaan, kun miehellä on pitkiä päiviä.



Vauvan painoarvio oli 26+4 834g eli ei isoa kasvua oo tapahtunu, eikä edelleenkään isoa vauvaa tulossa. Mun hb pvk:sta katsottuna oli 104 ja olo sen mukainen. :/



UNIVAIKEUKSISTA: Mulla on alkanu ajoittain levottomat jalat häiritä. Mut muuten kyllä nukuttaa hyvin, kun on tää anemiakin. Niin joo, jos nenä ei ois näin tukkoinen, niin varmaan nukkuisin paremmin.



UULAlla näytti kans olevan pesänrakennusvietti! :) Mulla on ihan hirvee. Vaikka olo on tosi kurja flunssan ja anemian takia, niin silti pitää koko ajan olla siivoomassa ja järkkäilemässä kaappeja ja muuta.



Mites teidän muiden ruokailutottumukset on muuttunu? Mulla on hirvee himo tässä raskaudessa pullaan ja makeisiin leivoksiin, vaikka yleensä en niistä ees tykkää. Tyttöjä odottaessa himosin leikkelitä leivän päälle, vaikka en normaalisti ikinä syö niitä.



Hulda 26+6

ROUVAII; Asioita on monta tapaa tehdä, eikä mitään oikeaa!!! Kaikki vaan on niin yksilöllistä. Toivottavasti kaikki menee siis hyvin, kuullostaa ainakin siltä että oot hyvin asoita pohdiskellu ja järjestelly! Hyvältä kuulostaa kun tutut ihmiset voivat vauvaa hoitaa ja ehdit tätä keskellä päivääkin käydä tapaamassa!!! Tsemppiä siis vaan täältä päin suunnitelmallesi!



MUSTIKKAX2; mun tietääkseni tuolaiset mainitsemasi limakalvomuutokset ja kirvelyt voivat ihan liittyä normaaliraskauteen, eli eivät välttämättä tarkoita tulehdusta, varsinkin kun näytteet olivat puhtaat.. Esim ihoöljyillä tilannetta kaiketi voisi helpottaa.



UNIVAIKEUKSISTA; mullakin ollu vaivana enemmmänki liika väsymys ja nukahdan yleensä ennen kuin pää tyynyssä ja nukkuisin varmaan 12h putkeen mielelläni jos olis mahdollista... Tosin nyt ihan viime viikkoina mun mieliala on ollu jotenki herkillä ja oon jotenki just öisin heränny murehtimaan kaikenlaista... Toivottavasti tästä toivuttaisiin pian...



Ja vielä SYNNYTYS-GALLUPISTA; muistaakseni eka raskaudesta valmennukset oli vasta joskun rv 30 jälkeen. Nyt kakkosen kanssahan niitä ei enää oo, ainoastaan vkolla 33 tuleva synnytyssuunnitelman teko kätilön kaa..



Omassa navassa ei kai nyt juuri muuta kummallista. Seesteistä keskiraskauden aikaa vaan täällä elellään...



Päivikk11 27+3

Mä muistelen, että joku ois sanonu vissyn auttavan närästykseen, tiedä häntä sitten, en ole itse kokeillut. Vissyssä voi tietty olla jonkin verran suolaa, mikä ei taas oo turvotuksen kannalta hyväksi, mutta mä tykkään muutenkin enemmän hiilihapollisesta lähdevedestä, jota on eri kauppaketjuilla omana merkkinä (esim. Rainbow S-kaupoissa). Pore kuin pore! Mun lempidrinkki on laimennettava mehu/tuoremehu + porevesiyhdistelmä, maistuu limulle mutta huomattavasti vähemmän sokeria ja lisäaineita. Mua närästi viime viikolla, mutta tällä viikolla se vaiva on mystisesti poistunut. Johtunee tämäkin siitä, missä asennossa se muksu tuolla köllii.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat