Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Viikkoja on nyt kasassa 21 ja työnteko alkaa olla hankalaa. Olen töissä päiväkodissa, joten ylös-alas liikkumista tulee jatkuvasti. Taukoakaan ei voi pitää aina kun sitä tarvitsisi, vaan pitäisi jaksaa antaa se oma työpanoksensa.

Ennakoivia supistuksia oli yhdessä vaiheessa, mutta ne onneksi loppuivat.



Nyt ongelmana onkin etten selviä enää suurimmasta osasta työtehtäviä kunnolla ja tämä tolkuton väsymys.

Töiden jälkeen menen kotona suoraan nukkumaan, heräilen laittamaan lapset nukkumaan kasin jälkeen ja jatkan uniani ja seuraavana päivänä uudelleen.

Liikkuminen näiden eläväisten kullannuppujen perässä näillä liitoskivuilla on myös sangen haasteellista. (kuinka revetä 24 suuntaan liikkumatta on tietysti hyvää harjoitusta tulevaisuudelle...)



MotherOf4 ja Tiku&Taku rv. 21

Kommentit (12)

Minulla alkoi saikku viikon 26 jälkeen. Olin Naistenklinikalla ultrassa vkolla 24 ja lääkäri olisi antanut lomaa heti siitä lähtien, mutta halusin itse olla vielä vähän aikaa töissä. En itse kokenut töistä poisjääntiä tarpeelliseksi, kun mulla ei ollut mitään erityisiä ongelmia tai vaivoja ja työni on fyysisesti kevyttä istumatyötä, joskin ajoittain aika hektistä. Tuo vko 26 oli lääkärin mukaan kuitenkin ihan ehdoton vaikka vointi olisi hyväkin, joten siitä lähtien olen sitten ollut kotona. Viikkoja on nyt kasassa 35+. Nopeasti on muuten aika mennyt, tosin asiaan vaikuttaa varmasti hyvin paljon se, että olen näihin saakka pysynyt melkolailla toimintakykyisenä.

Olin hoitoalalla ja jatkuvaa fyysistä työtä, kumartelua yms pientä. Kivuttomia supisteluja oli. Mietin tuossakin vaiheessa, että jäänkö liian aikaisin, mutta sitten tajusin, että ei hitsit, en ota riskejä. AIkanaan olin yksösraskaudessa sinnitellyt loppuun saakka töissä, mutta kyllä toi kaksoshomma oli ihan eri asia. Onneksi jäin ja lapset syntyivät täysaikaisina likipitäen. Vaikka työ ei ois mitään kauhean raskasta, ni kyllä tommonen päiväkotihommakin vaatii semmosta jatkuvaa liikkumista yms. Taukojakaan ei voi oikeen pitää silloin kun itse just haluaisi yms.



Aika vaan rohkeasti äitiyspolille ja saikulle. Tuosta alkaa kriittiset viikot muutenkin ja olo vaan hankaloituu päivä päivältä ja viikko viikolta. Ei se helpommaksi muutu ainakaan se työnteko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tein kyllä ihan vaan toimistotyötä siis lähinnä istumista. Olisivat kirjoittaneet kättärillä jo aikaisemminkin sairaslomaa jos olisin halunnut. Tuossa vaiheessa rupesin työpäivien jälkeen olemaan niin väsynyt, että en jaksanut tehdä muuta kuin nukkua... Eli en paljon vastustellut lääkärin ehdotusta sairaslomasta...



Virallinen äitiyslomani alkoin viime perjantaina enkä olisi siihen asti jaksanut töissä olla. Sen verran usein tuo lepoasento houkuttaa ja mahakin on jo niin iso, että on tiellä...



Kaneli ja Tiuhti&Viuhti rv 34+6

Mninulla on kanssa raskas työ. Suurimman osan päivästä joutuu olemaan jaloillaan, nostelut jätin kyllä jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta muuten työ tempoltaan nopeaa.

Minulla alkoi SI-nivel oirehtimaan jo viikkojen 13-14 tienoilla. Töissä jaksoin juuri ja juuri olla, mutta illat meni jo silloin levätessä ja liikkeelle pääsy oli hankalaa. Meillä töissä joko tehdään töitä tai sitten ollaan pois. Siellä ei tunneta ylimääräisiä taukoja yms. Olen siis yksityisyrittäjän palveluksessa eläinklinikalla.

Viikolla 16 neuvolassa juttelin terkkarin kanssa ja sitten varattiinkin heti aika lääkärille. Lääkäri kirjoitti nyt aluksi kuukauden loman ja tällä viikolla meillä onkin sitten äitipoli ja katsotaan tuleeko jatkoa.

Nyt olen jaksanut hoitaa selkää, jumpata kotona ja käydä vesijumpassa. Työnteon ohella itsestä ja vauvojen hyvinvoinnista ei juuri jaksanut huolehtia.

Tulotaso putosi kyllä huimasti kun jäin heti omavastuun jälkeen kelan pävärahoille, mutta yritetään tulla jotenkin toimeen.

Eli juttele neuvolassa tai hakeudu suoraan lääkriin, kuntele itseäsi.

Joku tuolla kertoi, että tuttavansa oli voinut pitää lepotaukoja töissä, sekin on tietysti hienoa jos siihen on mahdollisuus.



Nuksuli 20+0

Mulla oli sama tilanne rv 24, kaikki vapaa-aika meni nukkumiseen ja töistä toipumiseen. Tein ihan toimistotyötä mutta liikkuminen oli tosi tukalaa 8h istumisen jälkeen (jaloittelin usean kerran päivän aikana, mutta eihän se mitään auttanut). Mulla oli vaan yksi lapsi ennestään mutta mieshän senkin tuossa vaiheessa jo hoiti lähes kokonaan, kotitöiden ohella. Jäin rv 24 sitten saikulle kun oli paikat alkanut avautumaan (suppareita oli ollut jo viikkoja..). Ei tarttenut lääkärin paljoa suostutella.



Kun jäin saikulle niin olo parani ihan silmissä, kun sai laittaa pitkäkseen 3h välein. Mulla ainakin se 3h oli sopiva aika olla jaloillaan ja sitten kun puoli tuntia lepäsi niin jaksoi taas kummasti. Mutta eihän työnteosta mitään tule tuommosella rytmillä :)



Ei kannata leikkiä sankaria kun on pohjimmaltaan kuitenkin kahden vauvan hyvinvoinnista kyse!



ELise

Olen tällä hetkellä viikon sairaslomalla. Maha oli kipeä ja henkisesti väsynyt. Olen hoitoalalla, joten työnteko on jaloillaan olemista ja nosteluja vähän väliä. En tiedä kuinka kauan enää jaksan olla töissä, kun mahassa alkaa jo tuntuu vihlaisuja ja tuntemusta, että on pakko päästä pitkälleen. Nyt rv 16+1.

Hassua, en olisi siinä vaiheessa uskonut, että joskus en enää muista kaikkia tärkeitä viikkoja :) Joka tapauksessa varhain jäin ja supistusten takia. Opiskelin silloin ja pääsin kyllä halutessani käytävän sohvalle pötköttämään. Ongelmana olikin n. 40 kilometrin matka suuntaansa, se provosoi supistuksia. Eikä opiskelukaan siellä käytävällä ollut ihan täysitehoista. Pojat ovat nyt 4-vuotiaita ja elämä aika mukavaa. Kaksosuus on tässä vaiheessa jo pelkkä etu!

... nyt heti, jos vaan pääset. Sulla on kotona ihan riittävästi jaksettavaa, vaikket töissä kävisikään, kun on isompia lapsia.



Itsellä odotin esikoisia joten kaiken vapaa-ajan sain levätä. Rv 20 tienoilta aloin tehdä nelipäiväistä toimistotyöviikkoa, perjantaisin kun en olisi kuitenkaan enää mitään jaksanut. Pidin siis vuosilomia perjantaisin. Tarkoitus oli jäädä kesälomille rv 26 kohdalta mutta vauvat syntyikin rv 24+1... Sitä kokemusta en suosittele kenellekään, joten saikkua vaan jos lääkäri suinkin suostuu kirjoittamaan!

vaadit työnantajalta säännölliset lepotauot. Kuulin että eräässä toimistotyöpaikassa työnantaja järjesti tuplaodottajalle pieneen neukkariin sohvan jonne sai mennä pötköttään niin usein kun tarve oli. Sillä lailla sai saikkua vähän hilattua pidemmälle. EI hullumpaa jos molemmat osapuolet ovat järjestelyyn tyytyväisiä. Eli miksei sullekin voisi sallia noita lepohetkiä työpäivän aikana jos se auttaa sua jaksamaan vähän pidempään töissä? ja jos et itse vielä halua jäädä saikulle.



Elise

Hei! Minulla rv nyt 21 ja viime viikoilla jouduin jäämään supistelujen ja vatsakipujen vuoksi puoleksitoista viikoksi sairaslomalle. Olen hoitoalalla, joten töitä pitää tehdä ja kävellä suurimmaksi osaksi ja työ on todella hektistä. Olen potenut sairaslomasta huonoa omatuntoa, koska vatsakivut loppuivat pari päivää sitten ja viikko olisi vielä sl:aa. Mutta näiden tekstien jälkeen en pode enää huonoa omatuntoa. Nautin siis alkavasta viikosta ja  menen töihin levänneenä. Saapa nähdä kuinka kauan pystyn vielä olemaan siellä.

Edellisen raskauden aikana olin töissä viikolle 32 asti. Sitten pääsin sairauslomalle työn raskauden vuoksi. Työ oli vaativaa avustustyötä, johon kuului mm. avustajan nostaminen useita kertoja päivässä. sitä ennen tein seitsemää päivää viikossa tienatakseni kunnon äitiys rahat. Iltaisin tein kotona kylypyhuone remonttia. Onneksi jaksamista riiti.

Nyt toista lasta odottaessa onneksi työt lopuvat työsuhteen päättyessä rv27. Hommaa kun tuntuu yksihuoltajalla piisaavan töistä riippumatta. Onneksi väsymys on molemmissa raskauksissa helpottanut ensimmäisen 3kk jälkeen. Pahinta on ollut se kun ei töissä pääse misään hetkeksi nostamaan jalkoja ylös... kyllä sitä sitten taas jaksaisi

Felicia

Viikolla 21 ylihuomenna, enkä ole vielä kertonut työpaikalla. Kai ne alkaa kohta huomata vaikka olenkin piilotellut massua. :D

Työnteko on sujunut ihan hyvin. Tosin yläselkää/kylkiä särkee!! Olen rakennussiivoojana ja työ on fyysisesti ERITTÄIN raskasta. Kumartelu onnistuu vielä toistaiseksi, mutta alkaa tuntua epämukavalta. Painavia juttuja kannan koko ajan ja ramppaan rappukäytävää ylös alas päivät pitkät.

Henkisestihän työ ei stressaavaa ja raskasta ole mikä on hyväksi vauvalle liikunnan lisäksi. Koen olevani aika hyvässä kunnossa ja hyvinvoiva. Teen työni tyytyväisin mielin. Raskauskilotkin pysyy kurissa.

Mutta mihin asti jaksaa? Alkaako selkä kettuilla pian liikaa, onko masu kohta liian tiellä.. Lääkärin mukaan ei syytä huoleen, niin kauan kuin tuntuu kropassa hyvältä eikä kipuja ole. Saapa nähdä. Mielellään työtä jatkan kumminkin mutta kyllä kai se raja jossain vaiheessa tulee vastaan. xD

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat