Vierailija

Itkee joka kerta, kun jätetään sinne. Raastavaa. Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa.

Kommentit (19)

Vanhemman viipyminen lähtötilanteessa vain hankaloittaa eroa. Itse toimin niin,että jos lapsi itkee niin otan lapsen syliin ja sanotaan vanhemmalle heit. Heti kun lapsi rauhoittunut (yleensä kestää 3-5 min.) soitan äidille/isälle ja jutustelemme sen aikaa,että kuulee lapsensa rauhoittuneen. Ymmärrän äidin tuskan,erota itkevästä lapsesta. Kuvittelee lapsen itkevän lohduttomasti pitkäänkin.

Jotkut lapset itkevät ' periaatteen' vuoksi äidin lähtiessä, ja oikeasti pitävät hauskaa päivän aikana, saattavat haluta jatkaa leikkiäkin äidin takaisin tullessa. Ja jotkut sitten surevat koko päivän. Kyllä kai vastuuntuntoinen fiksu ihminen kertoo vanhemmille totuuden siitä, kumpaa tapausta lapsi edustaa. Hirveän yksilöllisiähän nuo lapset ovat, monet kolmivuotiaat sopeutuvat jo aika nopeasti päiväkotiin, ja sitten on niitä ekaluokkalaisia jonka äidin pitää istua kaksi viikkoa koulussa ennen kuin lapsi uskaltaa sinne jäädä. Eikä kummassakaan tarvitse olla mitään vikaa, temperamentit vaan ovat erilaisia eikä niille mitään kukaan voi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletko jutellut henkilökunnan kanssa mikä on hankalaa?



Oletko ollut tai voisitko olla vielä mukana vaikka 5-20 minuuttia, jos et koko päivää, aamulla katsomassa ja " sopeuttamassa" ?



Meillä meni se viikko - pari, aamuitkujen ja vaikeiden siirtymätilanteiden itkujen kanssa.

Olemme kyllä pyrkineet kivaan asenteeseen ja puhumme päiväkodista myönteisesti.



Tänään isä vei lapsen ja tilanne oli ihan samanlainen kuin minun viedessä.



Eli onko jotakin vinkkejä vielä, miten saada lapsi sopeutumaan ja miten saada omat ahdistusajatukset työn aikana pois? Inhottavaa, kun koko ajan on huono omatunto.



ap

Mutta mistä sen tietää, kuinka ahdistunut se lapsi oikein siellä kuitenkin on?



Voisin viipyä kauemmin, mutta hoitajat sanovat, että parempi lähteä heti vaan.



ap

Että hän ei ole mitään sinun antamistasi vaihtoehdoista, vaan oikeasti ahdistunut, että joutuu päiväksi paikkaan, jonne ei halua jäädä.

Nyttemmin lapsella on diagnosoitu aspergerin syndrooma.



Enemmistö lapsista tietysti on toisenlaisia, mutta sanon vaan, että päiväkodin aloittaminen on iso elämänmuutos ja joskus siinä yhteydessä paljastuu muitakin ongelmia. Meidän vintiö oli kotona hyvin normaali, älykäs ja vilkas poika - mutta päiväkodissa vetäytyi puuhailemaan omiaan, ei kestänyt meteliä ja vilinää.



JOS tuntuu siltä, että sopeutuminen vie tosi pitkään, kannattaa tutkia, mistä se johtuu. Joskus taustalla voi olla erityisongelmia kuten meillä. Joskus se johtuu kiusaamisesta tai epäsopivasta ryhmästä.



Vierailija:

Lainaus:


Niiltä on tura kysyä. Ne vaan ajattelee että sanomalla noin äidillä on helpompaa ja kun äidillä on helpompaa se " tarttuu" lapseenkiin.

Ja toiseks kyllä ne lapset sen itkun lopettaakin kun ei ole äiti kuuntelemassa sillä mikä pointti sillä itkulla on kun kukaan ei välitä?




Ihan totta se on!

Minun lapseni aloitti hoidossa 1,5 vuotiaana pph:lla ja lapsi itki kovasti sinne jäädessään. Minulle hoitaja sanoi kahden kesken, että hän menee kiireen vilkkaa lapsen kanssa leikkihuoneeseen niin voin jäädä kuuntelemaan miten kauan itkee. Ja kyllä se niin oli että hyvä jos leikkihuoneeseen ehtivät niin jo alkoi lapsi jutella kaikkea ja se siitä.



Sama mahdollisuus tarjottiin päiväkodissa eli lapsi ryhmän ovesta sisään ja ovi kiinni. Hoitajat eivät edes tienneet milloin jäin kuuntelemaan ja milloin en. Seisoin kerran jopa puoli tuntia siellä ja kuuntelin millaisissa tunnelmissa aamupalan syövät.



Lisäksi päiväkoteihin saa päivällä ilmestyä mihin aikaa lystää katsomaan, että miten menee.

Niiltä on tura kysyä. Ne vaan ajattelee että sanomalla noin äidillä on helpompaa ja kun äidillä on helpompaa se " tarttuu" lapseenkiin.

Ja toiseks kyllä ne lapset sen itkun lopettaakin kun ei ole äiti kuuntelemassa sillä mikä pointti sillä itkulla on kun kukaan ei välitä?

yhteydessä ollut. Kerhossa itki muutamia kertoja eroamishetken ajan. Oli rauhoittunut heti lähdettyäni. Kerhotädit pitivät parempana, ettei vanhempi pitkitä eroa. Uskon heidän myös olleen rehellisiä siinä, että lapsi rauhoittui hetimiten, koska ryhmässä oli myös sellainen, joka ei rauhoittunut ja hänen vanhempansa saivat asiasta tiedon.



Joku pikku rutiini, esim. vilkuttaminen ikkunasta on kiva ehkä luoda.

Saitteko käydä yhdessä tutustumassa päiväkotiin ja sen rutiineihin? Me aloitimme portaittain, eli alussa oli vain päiväuniin asti ja sitten siitä viikko, niin jäi jo unille. Oletteko koettaneet pitää aamulla pirteää virettä yllä? " Onpa mukava, kun siellä taas kaverit odottavat ja mitähän mahtaa olla aamiaiseksi?" Yhden itkuisen pojan kohdalla päiväkodissa auttoi se, kun hän sai vielä ikkunasta vilkuttaa vanhemmalle. Koettakaa ainakin itse olla näyttämättä ahdistustanne ja luottakaa henkilökunnan sanaan, jos he sanovat itkun heti lähdettyänne loppuvan.

Me käytii (2.5-vuotiaan kanssa) tutustumassa neljä kertaa, tunnista kolmeen tuntiin kerrallaan. Ja seuraavana maanantaina oli koko päivän, eikä mitään itkuja tms. Ei olisi halunnut lähteä kotiin pihaleikeistä.

lapsi on sen verran viisas yksilö, että osaa itkullaan manipuloida vanhempiaan.

Esim. meidän lapsi on monesti itkenyt ruokapöydässä ettei mitenkään voi syödä, kun mahaan koskee. Kun tajusin vedätyksen, tokaisin kerran miehelleni että saadaanpa isot jätskiannokset me muut, kun x:n maha on niin kipeä ettei millään voi. Siihen paikkaan loppui itku ja valitus ja ruoka meni suuhun ennennäkemätöntä vauhtia.



Jos lapsi loukkaa itsensä ja äiti (tai kuka lohduttaakin) alkaa voivotella ja näyttää huolestuneelta, itku vaan kiihtyy ja kiihtyy. Jos pipiin nopsasti puhaltaa ja sanoo, että eipä tullut isoa jne. niin itku loppuu melkein heti.



Näissä asioissa aikuisen on luotettava itseensä ja tunnettava lapsensa.

Minä tiedän, jos lapsen itkee aamulla päiväkotiin mennessään, että se johtuu siitä että on

a) väsynyt

b) unohdin aamupusun

c) tärkeä leikki jäi aamulla kesken

d) paras ystävä ei ole vielä tullut

e) lapsi on tulossa kipeäksi.



Mikään em. asioista ei ole maata mullistavia vaan sellaisia, mitkä enemmin tai myöhemmin iloksi muuttuvat.

Turha haukkua pk hoitajia, jos ei vaivaudu itse ottamaan asioista selvää ja tutustumaan lapseensa.

Ensin käytiin totuttelemassa, ja sitten aloitti. Oli heti kuin kala vedessa.

Kuopuksenkin kohdalla oli se tutustumisviikko. Siitä huolimatta ensimmäiset 2 viikkoa, lapsi itki aina kun lähdin. Ensimmäisenä viikkonan ihan kunnolla, seuraava viikko oli sellaisita että vähän nyyhkytti.

Ikää on molemmilla ollut vähän yli kolme vuotta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat