Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

sain mirtazapin orionia uupumukseen. olen jo lihonut viitisen kiloa vähässä ajassa enkä tiedä uskallanko alkaa lääkettä käyttämään kun kuulemma lihottaa. ei kai se ainakaan mielialaa kohenna jos lihoo muodottomaksi. kertokaa onko teillä kokemusta lääkkeestä, uskallanko aloittaa?

Kommentit (13)

vai onko univaikeudet masennusta. en tiedä. olenko minä sitten masentunut? nyt en uskalla alkaa syömään jos elämästä tulee tasapaksua. en koe olevani masentunut, väsynyt vain vauvan valvotettua vuoden päivät.

Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, eli masennus/mielialalääkitys pitäisi alottaa nyt loppuviikosta, mutta en tiedä vielä millä valmisteella.



Olen myös kuullut että se voi " lihottaa" , mutta miten? Takana on nimittäin 28kg:n painonpudotus ja pudotettu paino on myös pysynyt poissa. En todellakaan halua lihoa uudelleen :/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Korjatkaa jos olen väärässä,mutta sellasessa käsityksessä olen että suurin osa masennuslääkkeistä korvaa suoraan aivojen välittäjäaineita,kun taas mielialalääkkeet vaikuttaisivat ko. välittäjäaineiden tuotantoon!???

minäkin olen ymmärtänyt,että nimenomaan masennukseen tarkoitetut lääkkeet saattavat lisätä ruokahalua. Mikäli olet huolissasi niin puhu lääkärin kanssa ja kerro tuosta painonpudotuksestasi ja siittä että olet huolissasi painonnoususta niin eiköhän se löydä vastaavaa pilleriä.

Mieluummin vaikuttaa lääkkeen valintaan heti kuin että puolen vuoden päästä sitten napsit siinä ohessa myös nesteenpoisto-lääkkeitä!

omaa ulkonäköään kohtaan. Kun kaikki on sitä samaa tasaista niin siinä jää sellaisia juttuja pois kuin itsesyytökset, itseinho ym jotka saa ihmisen ottamaan itseään niskasta kiinni ja laihduttamaan.



Mulla ei ole kyseistä lääkitystä, mutta mulle on painoa tullut 40kg seitsemässä vuodessa. On muitakin " sivuoireita" kuten aidon ilon puuttuminen, kykenemättömyys rakastaa, välittää itsestäään jne... Nyt on lääkitys katkolla kun en ole hakenut lääkkeitäni. Haluan tappaa itseni, mutta toisaaltaan... Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin rakkauden tunteita lapsiani kohtaan, nautin ulkona olemisesta ja tunsin aitoa iloa ja jopa halusin seksiä.



Elämä on valintoja. Joskus on pakko luopua kaikista tunteistaan elääkseen vain samaa harmaata latistunutta elämää, olla hengissä, mutta sisältä kuollut.

Vierailija:

Lainaus:


vai onko univaikeudet masennusta. en tiedä. olenko minä sitten masentunut? nyt en uskalla alkaa syömään jos elämästä tulee tasapaksua. en koe olevani masentunut, väsynyt vain vauvan valvotettua vuoden päivät.




olla yksi masennuksen oireista!

minkälaisia masennuksen oireita teillä on ollut? en halua alkaa syödä näitä jos nukahtamislääkkeilläkin selviäisi. mitäs sitten jos olenkin masentunut... miksi en tiedä? koen vain väsymystä kun öisin pitää herätä viisi kertaa lapsen kanssa.

Mun kokemus oli kyllä nimenomaan se, että masennus teki välinpitämättömäksi omasta hyvinvoinnistaan, ei lääkkeellä ollut siihen osaa eikä arpaa.



Minä laihduin masennuksen aikana ihan sen takia, että en huolehtinut syömisestä. Mulla oli eri lääke, remeron, jonka yhtenä mahdollisena sivuvaikutuksena on ruokahalun lisääntyminen. Minulla nousikin paino lääkkeenkäytön aikana toistakymmentä kiloa, mutta kun lopetin lääkkeen noin vuoden käytön jälkeen, niin paino tippui melko nopeasti ennen masennusta olleisiin kiloihin.



Kun lääkitys alkoi vaikuttamaan, niin aloin syömään kunnolla ja ilmeisesti aika reilujakin annoksia. Ruoka sinänsä ei muuttunut, olen syönyt aina aika terveellisesti. Vielä siinä vaiheessa ei kuitenkaan jaksanut liikkua, joten eipä sitä energiaa tullut poltettuakaan.



Mutta ainakin omasta kokemuksestani painonnousu lääkehoidon aikana nyt oli yksi pienimmistä murheista. Suurin asiahan oli nimenomaan se masennuksesta toipuminen ja terapiassa käyminen. Lääkityksessähän on vielä se, että mikä yhdelle sopii, ei sovi toiselle.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat