Vierailija

Onko kellään ollut tällaista ongelmaa: Kuulostaa sairaalta, mutta en uskalla yrittää omaa lasta, koska pelkään alkavani kadehtia häntä! Itselläni oli onneton lapsuus ja nuoruus, molemmat vanhempani olivat vammautuneita ja äitini tästä johtuen masentunut ja epävakaa persoona. Meillä oli myös taloudellisesti tiukkaa. Minusta tuntui lapsena aina siltä, kuin olisin ollut vastuussa omista vanhemmistani jollakin tavalla, en voinut lainkaan luottaa tai turvautua heihin. Unelmoin lapsena eniten siitä, että minulla olisi ollut turvallinen koti, normaalit, mukavat vanhemmat, jotka olisivat huolehtineet ja tukeneet minua sen sijaan että minä heitä! Kamalaa myöntää, mutta häpesin omia vanhempiani suunnattomasti.



Nykyään olen kolmekymppinen, korkeasti koulutettu, erittäin onnellisessa avioliitossa elävä terve, hoikka ja kaunis nainen. Minulla on mieheni kautta ihana uusi suku ja paljon ystäviä. Taloudellinen tilanteemme on erinomainen, mahdollisesti tuleva lapsemme tulee materiaalisessa mielessä saamaan vain parasta ja miehestäni tulee kerrassaan upea isä. Itsestäni tiedän, että myös minusta tulisi lapselle hyvä äiti, aivan erilainen kuin omani aikoinaan.



En halua kuulostaa omahyväiseltä, mutta jollakin sairaalla tavalla pelkään, että jos meillä olisi oma lapsi/lapsia, alkaisin kadehtia heitä siitä, että he saavat elää turvallisen, huolettoman lapsuuden ja nuoruuden, heillä tulee olemaan elämä edessään ilman sellaisia traumoja kannettavanaan kuten minulla, jotka varjostivat nuoruuttani pitkälle aikuisikään saakka. Tiedän että tämä kuulostaa sairaalta, siksi toivonkin kuulevani teiltä vakuutteluja siitä, ettei omaa lastaan voi kadehtia, eihän?

Kommentit (8)

a oikein tuohon meidän koiraamme. :/ Mietin, millainen etuoikeus lapsellani on, eikä se sitä vielä huomaa, tuskin tulee huomaamaankaan, koska meillä tulee jatkossakin olemaan aina jokin elukka talossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itselläni oli ankea lapsuus, vanhemmilla alkoholiongelmia, sairautta ja mielenterveysongelmia. Edellytykset omalle vanhemmuudelle olivat siten aika huonot. Kuitenkin nyt osaan arvostaa tasapainoista kotielämää erityisen paljon. Olen myös tyytyväinen itseeni, kun pystyn sellaista järjestämään lapsille. Oma itsetunto on selviytymisen myötä noussut niin, ettei tulisi mieleenkään kadehtia omia lapsiaan!

En missään nimessä halua siirtää lapseeni omia traumojani tai pahaa oloani, vaan haluan nimenomaan olla sinut menneisyyteni ja itseni kanssa ennen kuin edes yritän hankkiutua raskaaksi. Terapia voisi tietysti olla ihan paikallaan... Tuntuu vaan siltä ettei näin hullujen tunteiden kanssa kehtaa mennä edes terapeutin juttusille. Teille oli helpottavaa kertoa näin anonyyminä!



t. Aloittaja

Hyvä että kiinnität asiaan huomiota, joten en usko, että se tulee sinulle ongelmaksi äitinä. Ongelma on nämä sokeat pisteet, jotia emme tedosta. Et voi etukäteen tietää, millainen olet äitinä.

että ei sille ihan oikeasti pysty olemaan kateellinen. Kaikki hyvä minkä oma lapsi kokee ja saavuttaa tuo äidillekin hyvää mieltä - vähän niin kuin se tapahtuisi itselle.

Teet todella arvokasta työtä juuri, pohdit vääryyttä mitä koit lapsena. Näitä on hyvä käydä läpi ennen kun lapsi tulee, ettei käy niin, että purat kurjuuttasi lapseen. Vaikka materiaali on kunnossa, kaikista ei tule " hyvää" äitiä. On täysin oikeutettua että koet itsesi petetyksi, mutta koska menneisyyttä et voi muuttaa, voit oppia nauttimaan täysin rinnoin miehesi suvusta ja ystävistä, miehestä ja ehkä uudesta lapsesta. Myönnä itsellesi, ettei ehkä vanhempasi voineet tarjota sinulle täydellistä kotia, mutta sinusta tuli ihan mukiinmenevä ihminen, ja perheelle, suvulle, ystäville, ja erityisesti Jumalalle erityinen ja Rakas.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat