eiliset turinat:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9894514&p=2&tmode=1&smode=1



täällä podetaan taas niin huonoa oloa, että töihin lähtö siirtyi maanantaille...



Kommentit (21)

ihan tuntuu utopialta tämä raskaus...siis oikeesti, että RASKAANA. jaq Taas, näillä rytöillä munasarjoilla, huhhuh.



Odotan pääsiäistä ja sen jälkeistä viikkoa tänä vuonna enemmän kuin koskaan, kskiviikkona pääsiäisen jälkeen selviää onko siellä masussa tammenterho vai ei, tekis kyllä mieli ostaa kolmaskin raskaustesti ja testata, ihan vaan jos ne olikin unta ne kaksi plussaa??



Pistetäänpäs pystyyn eka GALLUP: onko vauvallanne työnimi ja mikä on vauvanne työnimen tarina? Eli kuinka keksitte työnimen vauvallenne ja onko työnimessä joku tunne, joka voisi viitata mahdollisesti sukupuoleen?



Ja itse tietystä ekana vastaamaan :) Meillä työnimet on aina ollu miun keksimiä ja vain miun ajatuksissa hellästi käyttämiä, miehelle mahassa on aina joko tyttö tai poika, riippuen toiveesta. Nykyinen tulokas siis on odotusnimeltään TAMMENTERHO, nimi on jatkoa edellisten lapsien työnimille (omenansiemen -tyttö 2000, kahvinpapu-poika 2002, ja hiirenherne-tyttö 2006). kaikki nimet on vaan jostain tupsahtaneet mieleen ja nyt kun miettii niin kyllähän ne jollain tavalla kuvaavat myös sukupuolta, vaikka hiirenherneen kanssa pitkään mietinkin että kumpaakohan se vois mahdollisesti tarkoittaa. Nyt mulla tupsahti mieleen tuo tammenterho ja minusta se on aika poikamainen...



Minjuska

Mulla ei ole liiemmin oireita tai oikeastaan en ehdi oireilla enkä juuri raskautta miettiä. Esikoinen (9 kk) on vieläkin yrjö-ripulitaudissa ja nyt on siis kipeänä jo kahdeksatta päivää. Alkaa vähän huolestuttaa!!! Ekasta raskaudesta mulla oli tosi kuvottava olo näillä viikoilla. Nytkin oli, mutta toi oma vatsatauti tais viedä kuvotukset mennessään. Väsymystä on, mutta se voi johtua ihan tästä meidän kaaosmaisesta tilanteestakin. Suoraan sanottuna en ole juurikaan ehtinyt raskautta miettiä. Toisaalta hyvä niin, koska vasta keskiviikon ultran jälkeen voi olla varmempi asiasta.



Jos nyt jotais asioita on mielessä käynyt niin ne ovat lähinnä huolta esikoisesta. Jääkö hän nyt liian pian liian vähälle huomiolle? Lähinnä toivon, että saisin olla hyvässä kunnossa koko raskauden, jotta jaksaisin täysillä esikoisen kanssa. Samoin mietin polikliinisen synnytyksen mahdollisuutta, jottei tarvitsisi olla erossa esikoisesta. Onko kenelläkään muulla vastaavia ajatuksia?



Sisu 7+1

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomenta Marrasmasut!



Tämä masu se aloitti päivän BodyPump-tunnilla ja saunalla! Aivan mieletön fiilis oli käydä liikkumassa parin kuukauden tauon jälkeen.



Mä oon ehkä vähän kateellinen teille jotka podette pahoinvointia, oksentelua ja etomista. Mulla kun ei edelleenkään ole mitään sellaista ja siksi syntyy pelko siitä, että kaikki ei olisi kunnossa. Eilen kyllä koulussa tuli ruokailun jälkeen hieman etova olo ja yökkäilytti pari kertaa,mutta se olikin sitten siinä.



Nyt ei enää ole mielialatkaan pariin päivään heilahdelleet... tänään ainoa oire on nuo turvonneet ja kosketusarat rinnat ja pieni vastsan nipistely. JOtenkin kuitenkin fiilikset on paremmat, ei ole tullut paniikin omaisia tuntemuksia että mitä jos kaikki ei olekkaan kunnossa.



Te jotka olette jo käyneet ultrassa, onko teidän lasketut ajat menneet samoihin ultran kanssa, kuinka paljon heittoa. Mulla nyt ei olisi mahdollista olla tullut myöhemmin raskaaksi, mutta aikaisemmin ehkä.



Onko moni tupakoinut tai ollut humaltuneena ennen kuin tiesi olevansa raskaana? Minulla omatunto soimaa kun en osannut edes olettaa olevani ja tuli kaksi kertaa otettua melkoisesti tuota ilolientä.´



Skap83 6+3?!?

mulla oli tuon sorttista kipuilua viimeksi koko raskauden ajan, sellanen painostava ja arka olo nimenomaan vasemman lonkkaluun lähellä, soitin alkuraskaudessa asiasta neuvolaan ja sieltä ohjattiin keskussairaalaan alkuraskauden ultraan tarkistamaan että onko siellä ötti ja onko sijainti oikea, suosittelen siis oittoa neuvolaan jos tuntemukset jatkuu, jos ei muuta niin pääsetpähän alkuraskauden ultraan ;)



M

Vaihteeksi pinoudun minäkin kuulumisineni. Olen aika laiska pinoutuja, mutta lukemassa käyn töiden lomassa monta kertaa päivässä...



Ensiksi, pahoittelut pudonneille :-( Sitä ei kyllä toivoisi kenellekään. Itselläni myös yksi keskenmeno ennen esikoista, joka nyt siis täyttää pian 2v.



Väsymys on aivan tolkuton ja samoin ällötys. Kahvia ei ole mennyt edes kuppia pariin päivään, toissapäivänä vielä meni töissä aamukahvi. Suun pitää käydä koko ajan, ettei huono olo käy mahdottomaksi. Tomaatteja tekee mieli ja mies toikin eilen kaupasta kilon kotimaisia ;-)

toisaalta käy kaikki muukin raikas ja tuore.



Voisi mennä muutama viikko nopeasti eteenpäin niin vähän voisi helpottaa tämä olotila. Töissäkin jään varmaan pian kiinni, en nimittäin ole vielä puhunut mitään. Entinen kahvikissa siirtyikin yllättäen teehen...



Kai tästä on pakko yrittää jatkaa töitä, että aika jotenkin kuluu. Sitten iltapäivällä viikonlopun viettoon esikoisen hoitopaikan kautta!



Tulipas negatiivissävyinen viesti...



Harmon rv 8+1

Kävimme sitten tänään ultrassa ja kaikki oli hienosti. Kokonaiset 5.5mm kokoinen tiitiäinen kohdusta löytyi. Pieni sydän sykki ihanasti. Tuo mitta vastaisi 6+3RV mutta laskettua-aikaa muutella sitten vasta NP-ultrassa eikä vielä. Uskalsin varata sitten jo neuvola ajan ja sainkin sen jo reiluviikon päähän! Kaikkia uusia mullistuksia tulossa, kun vaihdan vielä työpaikkaa pääsiäisen jälkeen. Kerroimme jo vanhemmillemme iloisesta uutisestamme. Tämä kun on ollut jo aika odotettu uutinen! Äitini sanoi että johan tuon on arvannut... naamastani sen on jo huomannut kuulema jonkin aikaa... Tiedä häntä! Esikoiselle emmä vielä asiasta kerro, on sen verran malttamaton tapaus että ei se jaksa odotella jos nyt jo kertois. Matkoistakin voi kertoa vasta samana päivänä kun lähdemme : ) Tyttö täyttää siis toukokuussa 4v. Etova olo jatkuu vain, syömässä pitää olla 1/2H välein ettei tulisi ylös. Huononolon lievittäjäkseni olen löytänyt kurkun! Näin mun napani voi!

Sitten MILENNA: Luin just vanhasta 9kuukautta lehdestä et alkuraskaudesta voi nähdä unia jossa juuri kadottaa lapsensa. Outoa.

SKAP83: Munkin tuli käytyä juomassa tuota ilolientä reilusti, huono omatunto soimaa, mutta alkuraskauden juonnista ei pitäisi olla mitään haittaa, varsinkin jos se tapahtuu ennen kun edes tietää raskaudestaan.(Ellei ota selvää asiasta vasta RV20... : )



Näin mun romaani tulee tältä päivää päätökseen. Nyt taas syömään...



Tappinen RV7+1


Siis huomenta vaan..Huonoa oloa on pitänyt taas tämän aamua, pitää tarkkaan miettiä mitä syö jos syö, ettei vaan joutuis laatottaa..se on nimittäin inhottavimpia asioita mitä tiiän..



Tuosta äiti/tytär-jutusta..Meillä ei pidä paikkaansa, minä syntynyt päivää ennen la, ihan itsekseen lähtenyt käyntiin yms. ja veljeni on syntynyt kahta pv ennen la, vedet mennyt jne.

Mulla synnytys ei millään käynnistyny itsekseen, eli käynnistettiin rv 41+3. Tyttö oli maailmassa vasta kahden pv:n kuluttua siitä, eli rv 41+5. Sen lisäksi en osannut(?) ponnistaa, vaikka kätilö sanoikin että liikkuu joka ponnistuksella..mut piti siis imukuppiakin käyttää. Oli tytöllä kyllä kokoakin, viimeisin arvio oli 4,1kg, oikea paino melkeen 4,5kg..ja synnytyksen jälkeen jouduin vielä röntgeniinkin, lantion kuvasivat..oiskohan kuitenkin ollut vähän liian iso vauva, vaikka etukäteen sanoivat että kyllä mahtuu..



Mietinkin tuossa että oiskohan tällä kertaa mahdollista (tietty jos sinne asti päästään) saada se käynnistys vähän aiemmin, jos ei ala itsekseen tulemaan. Ettei ihan noin isoa tarviis yrittää punnata..



Unia taas näin..ekassa unessa olin synnyttämässä, sain pienen tytön, tais painaa alle 2kg.

Toisessa unessa oltiin tytön kans katsomassa jotain asuntoa, ja yhtäkkiä huomasin että tyttö(siis tää esikko) oli hävinnyt jonnekin.

Ja kolmannessa unessa oltiin uimahallissa, ja sielläkin tyttö katosi pukuhuoneesta jonnekin, onneks löysin molemmissa unissa hänet..oli nimittäin kauhee paniikki:(

Mitähän tuollaiset kadottamisunet tarkottaa?


Ihanaa kun on tullut iloisia uutisia ultrasta!



Me ei varmaan ees siinä alkuraskauden ultras käydä, kun ei oikeen oo varaakaan. Luotetaan siihen että siel joku on.



Tosin, nyt taas mietityttää, kun tuonne oikeelle sattuu välillä, nyt on jonkin aikaa käynyt aina semmoinen kipuaalto. Tuohon lonkkaluun viereen, melko alas. Olikos tääl ketään jolla ois KU ollut? Millä tavalla on alkanut oireilemaan? Joku tais sanoa et kyllä sen huomaa kun kipu on jotain aivan järkyttävän kovaa, mut eikö ennen sitä voi huomata mitään?



En tiiä, tässä kirjottaessani taas helpottaa tuo kipukin..taitaa olla pään sisällä nuo kivut ja epäilykset..

Uskallanpa miekin jo tänne ilmoittautua, 16.3. tuli plussa nyt kai jotain 5. viikko menossa. Pikkukakkonen tärppäsi viimein:).



Aamulla tosin pikkanen tuhru säikytteli, muttei onneksi tullut paljoa. Hurjaa miten sitä koko ajan tarkastelee omaa oloaan...jos ei okseta niin sekin jo huolestuttaa...no yritän valaa itseeni positiivista asennetta.



Aurinkoista viikonloppua!













Mitenkäs minusta tuntuu, että täällä olisi tänään valoisampi tunnelma, kuin aikaisempina päivinä? Voisiko se johtua siitä, että itsellä on henkisellä puolella parempi päivä ja jotenkin usko tähän hommaan on vihdoin heräämässä. Skap83 (olikohan se noin?) kirjoittelee päivästä toiseen minun tuntemuksiani ja päivätkin meillä täsmäävät, kuten joskus aikaisemmin jo totesin. Ensimmäistä odottaessa työkaverilla oli päivää ennen la ja silloin jo huomasi, että päivän parin tarkkuudella tulivat ja menivät tuntemukset.



Oma olo on siis henkisesti parempi. Tänään laitoin housut, jotka eivät jousta lainkaan ja tiukkaa teki. Onkohan kyse siitä, että on jäänyt lenkit juoksematta vai tunkeeko tuo alavatsa jo etualalle? Aamulla oli taas vähän kiireempi aamupalalle ja töissä oli pakko syödä ajoissa, kun tuli äklö olo, mutta varsinaista pahoinvointia en kyllä ole kokenut.


Pahoittelut keskenmenon saaneille:(



Ja kaikille uusille tervetuloa! Onnittelut myös chaigalle kaksosten johdosta!!!



Mä täällä mielenkiinnolla odotan, koska pääsis töihin takas... Eilen olin liikkeella pari tuntia ja kun päästiin ruokakaupasta pihalla niin minä siihen yrjösin lennosta ja jatkoin matkaa... Vähän mun takana tullut mies katseli kummissaan:) Ei siis toivoakaan helpotuksesta olotilassa... Välillä jo aattelen, että nyt helpottaa, kun oon nukkunu pari tuntia mut heti kun lähtee liikkeelle niin avot! Mut pakko se on välillä harrastaa normaalia elämää ja käydä asioilla=D



Kysyin ke kun kävin ultrassa samalla lääkäriltä, että saako matkapahoinvointilääkettä ottaa, ja hän sanoi että saa ottaa jos oksentelu käy kovin tiheäksi. Muuten ei kuulemma tuo helpotusta etovaan oloon vaan nimenomaan auttaa kovaan oksenteluun... Ei siis apua mulle:(



Unista: Mä oon kans nyt useasti nähnyt unia vauvasta, ja monesti vauva on jo syntynyt tai vatsa on tosi iso:) Joka kerta vauva on ollut tyttö, liekö toiveajattelua vai vaisto... Veikkaan ensimmäistä:) Oon kyllä koittanut olla sen kummemmin miettimättä sukupuolta, koska eräs nainen oli monen pojan jälkeen toivonut tyttöä ja saikin sen, mutta tyttö oli kovin sairas ja nyt hoitaa tyttölastaan hamaan tulevaisuuteen... Tärkeintähän on kuitenkin saada TERVE lapsi, muulla ei väliä!



Äiti/Tytär-juttu: Meidän äitillä ei ole pahoinvointeja ollut, eikä ole mummillakaan. Mummi jo sanoikin, että mistäköhän olet tuon perinyt, kun ei meidän suvussa ole tapana voida pahoin raskauden aikana:) Hyvällä siis sanoi, mutta nuo vanhemman sukupolven jutut aina joskus hymyilyttää...:)



Kovasti on muuten alkanu vatsasta repimään, oikein tosissaan tuo pikkuinen on nyt päättänyt alkaa kasvaan! Toivottavasti pysyy sisuskalut tahdissa mukana:) Onko muilla alkanut repimään vatsasta, siis sillai, että sattuu???



Ajattelin nyt koittaa käydä kaupungilla treffaamassa kaveria ilman oksuja, saas nähdä kuin ämmän käy=D!



katya ja iitu rv 7+5

Kohdussa on onneksi kaikki normaalisti, sydämensyke löytyi, sikiön (vai alkioko se vielä on) pituus on 9,3 mm, mikä vastaa viikkoja 7+1. 28 pvän kierron mukaan viikkoja pitäis olla nyt 6+4 (tai 5). Lääkäri sanoi, että laskettua aikaa ei lähdetä noin pienen eron takia muuttamaan, varsinkin nää mittaukset on tässä vaiheessa niin pienistä kiinni. Mutta oli kyllä ihana

päästä varmistamaan, että siellä kohdussa on todella elämää.



Noista äiti- ja tytärvertailuista: meillä on mun äidin kanssa ollut hyvin samantyyppiset raskaudet ja synnytykset (molemmilla 1 kpl niitä takana). Ainoa ero on se, että itse synnyin kolme viikkoa ennen la ja mun poika syntyi 40+2. Mutta esim. synnytys alkoi aivan samalla tavalla ja kestikin yhtä pitkän aikaa. Sattumaa varmaan pikemminkin kuin genetiikkaa...



Kai sitä nyt täytyy uskaltaa soittaa neuvolaankin, kun on ultrassa käyty. Voikohan esikoisen (vajaa 2 v.) ottaa sinne mukaan? Onko kellään kokemusta?

Joopa joo, tänään oli sitten se eka neuvola ja kylläpä oli vi***' tus käyrä korkeella ku sieltä pois tuli..



En tiedä mitä ihmeen konitohtoreita ne nykyään laittaa tonne mamma neuvolaan, mut tuntemukset ovat tosi pettyneet, harmistuneet ym ei voi kuvailla..



Minäki jo sentään kaks lasta aikasmmin tehneenä tiedän kui toimitaan jne. oikeen piti kädestäpitäen neuvoa esim käyttämään tietokonetta..Verikoetta se yritti ottaa mut ei ilmeisesti osannut ja oli mun sitten laitettava stoppi siihen ettei se nyt mun suonia halkase, kävin sitten labrassa...



Kyselin noita sydänääniä josko kuunneltais niin ei kuulema niitä voi kuulla vielä tässä vaiheessa. (edellisitä lapsilta kuultiin jo vkol7) lähdin pois tosi pettynein mielin..onneks seuraavalla kerralla onki jo toinen täti..



En nyt tän enempiä vuodattele, lähden töihin...



Hyvää viikonloppua kaikille

Meilla esikoinen paatti nousta tanaan jo 5.45, enka millaan onnistunut ylipuhumaan takaisin sankyyn. Nousimme siis ja tama mamma riensi akkia keittamaan kahvia. Esikoinen on vahitellen alkanut jattamaan paivaunia valiin ja nukkumaanmeno on siksi ollut illalla aikaisemmin. Se nakojaan aina joskus kostautuu...



O.N. ei edelleen ihmeita. Kavin laakarilla maanantaina. Han ryntasi sisaan ja totesi lahtevansa viiden minuutin paasta radiohaastatteluun. Totesi kaiken olevan hyvin, maarasi vitamiinit ja kysaisi, onko minulla mitaan kysymyksia. Niita oli vain yksi, eli olenko tosiaankin raskaana. Laakari totesi iloisesti, etta tietenkin, ja pyysi tulemaan parin viikon paasta ultraan. Tiistaina han taas soitti ja kertoi kaikkien verikokeiden olleen oikein hyvat ja etta ehdottomasti olen raskaana :)



Odotan tuota ultraa kuin kuuta nousevaa. Minulla taman alkuraskauden kaikkein vaikein osa on tama henkinen puoli, eli se tieto etta siella tosiaan on joku ja etta kaikki on hyvin. Muuten ei oireita ole kauheasti edelleenkaan ollut, ellei mahtavaa ruokahalua oteta huomioon. On tosi rasittavaa salailla tata viela, mutta jotenkin haluan varmistua siita etta kaikki on hyvin. Meilla on pari ystavaperhetta, jotka ovat soittaneet meille heti ensimmaiseksi tehtyaan positiivisen raskaustestin, ja ovat soittaneet parin viikon paasta ikavin uutisin, kun oli tullut keskenmeno. Joten ehka minusta on tullut hieman taikauskoinen. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa noita ikavia uutisia olisi kertoa kaikille tutuille ja puolitutuille. Esikoisen kanssa olin jotenkin paljon rauhallisempi, vaikka salailu ei silloinkaan ollut hauskaa.



Noh, tasta nyt tuli hieman vuodatusta. Mutta, aurinko paistaa ja kahvi maistuu joten eikohan tasta tule hyva paiva! Miten nama viikot vain saisi kulumaan nopeammin? :)



Skusku 5+5

Mullakin on ollut muutama vauvauni. Yhdessä unessa en nähnyt itse synnytystä vaan vauva oli jo syntynyt, mutta yhtäkkiä se olikin kadonnut jonnekin. Heräsin ennen kuin selvisi mihin se katosi. Aika kamalia noi unet kumminkin...paniikki niistä iskee. Mitä lie sitten tarkoittavat.

Tänään vapaapäivä ja ihanaa kun saa loikoilla kotona...nooh, kyllähän tässä jotain pientä on tullut tehtyä. Äsken sohvalla nukahdin ihan täysillä. Kauhee väsymys!!

Kohta pitäs lähtee vesijuoksuun...ei millään viitsis, mut pakko raahautua, että jotain tulis tehtyä.

Tässä kun menis nyt nämä pari,kolme viikkoa niin alkais näyttämään paremmalta. Uskoisi ainakin raskauden jatkuvan ehkä paremmin.



Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!!



Dragondream+kirppu 8+1

kun ei aiemmin oo tullut tänne mitään kirjoteltua! Mä liityn teijän iloiseen marrasmasuiseen porukkaan. Eilen ultrassa todettiin rv6+5 tosi on siis, vaikka oon ollu varma, että luulen vaan olevani raskaana. Sydämen syke näkyi ja olo oli todella outo. Eka on siis tulossa. Joillekin kavereille on kerottu, sekä minä, että avokki. Myös ollaan molemmat omille sisaruksille kerrottu, mutta tuleville isovanhemmille ei olla hiiskuttu sanallakaan.



Mulla on kokoajan tosi etova olo, hetkellinen helpotus tulee kun syö jotain, rinnat on hirmu kipeet ja mahassa nipistelee. Toistaiseksi en ainakaan oo oksentanu, joka on kyllä todella helpottavaa.



Poltin ennen tietoa raskaudesta ja ensi maanantaina tulee täydet kolme viikkoa savuttomana. Kahvi maistu eiliseen saakka. Ei kai mulla sen kummempia.

oli pakko tulla kommentoimaan näitä OIREITA: ihan uskomatonta, mutta mulla on kans vähän etova olo. Uskomatonta siitä tekee se, että mie yleensä alotan yökkimisen vasta kun muut jo lopettelee eli 12 viikon hujakkeilla. Rinnat on suorastaan kipeät ja itkettää melkein kaikki. Mielenkiinnolla odotan alkuraskauden ultraa heti pääsiäisen jälkeen, käy nimittäin mielessä että voiko tää ollakin pidemmällä? En usko, mutta mielessä käy silti.



Serenah kyseli SOKERIRASITUKSESTA, se tehdään vasta jossain 28 viikon paikkeilla. Yäk sinne täytyy ilmeisesti taas mennä meikäläisenkin, on vielä sen verran entisestä pehmustetta jäljellä.. :(



Jaha, kuopuklsen kanssa leipomoon leivän ostoon nyt.



Minjuska ja Iina 6kk kera tammenterhon 4+ (ihan pihalla päivistä, neuvolan mukaan olevinaan 4+4 tänään)

Hirveä väsy ja paha olo. Erityisen paha olo on iltaisin (silloin laatta lentää...), liittyy varmasti osittain siihen, että väsy on illalla jo melkoinen. Yhdeksän ja puolen tunnin yöunet eivät riitä alkuunkaan, koko päivä pitää haukotella. Kovin samantyyppinen olotila kuin kolmea aikaisempaa odottaessa, joten viittaisi siihen, että tämäkin olisi poika. Keskustelin nimittäin yhden tutun kanssa, jolla on neljä poikaa ja yksi tyttö ja hänen mukaansa poikien raskaudet olivat ihan samanlaiset ja tytön tyystin erilainen. Meilläkin saisi neljästä pojasta sitten hienosti jo kaksi Beach Volley joukkuetta:).



Eilen kerrottiin lapsille ja ne olivat tosi hellyttäviä. Nuorin (3 vee) yritti kovasti kurkkia mahan sisälle. Tosin sanoi myös, että jos se on tyttövauva, niin hän " nylkittää" sen...jep, jep!

Moi!



Rv nyt 4+3 kai, alkuviikosta etonut... Esikoinen (reilu 3v) aiheutti huonoa oloa vasta paljon myöhemmin ja nyt sitten ihmetellään, että mitenkäs pahaksi tämä oikein vielä äityykään. No, toivottavasti ei töihin vaikuta, kun täytyy salailulinjaa määräaikaisen työsuhteen takia koittaa tässä alkuun ainakin pitää.



Siksipä sitä tänne kai kirjoitteleekin, kun ei oikein voi jakaa juttuja kuin miehensä kanssa vasta, niin jos sitten teidänkin kanssa :)



Tietääkseni la menee sinne ihan marraskuun lopulle, ilmottelen tarkemmin sitten joskus kunhan oman gynen aika koittaa ja ultraan pääsee (monen viikon päästä)



*ja tyhmänä meni eka uudeksi pinoksi, ÄH!*

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat