Vierailija

Kertokaahan nyt unelmoijalle ihan rehellisesti, että onko se rakennusprojekti NIIN rankka kuin aina pelotellaan? Tietysti se aina riippuu muusta elämäntilanteesta jne.. Mutta onko esimerkiksi ihan hölmöä aloittaa rakentaminen pienten lasten kanssa? Onko parisuhde todella koetuksella? Jos, niin miksi? Onko se suurin stressin aihe raha, aika, väsymys, näkemyserot vai jotain muuta?



Tietysti olisi hauska kuulla myös " menestystarinoita" :) Kuinka " ei tuntunut juuri missään" ! Takkakin muurattiin itse kun isoimmat oli koulussa ja vauva nukkui vaunuissa ja taapero leikki legoilla vieressä:D Ja rahaa jäi vielä ylikin..



Kiitos jos jaksat kertoa oman tarinasi!

Kommentit (19)

jos pystyt vastaamaan lapsista ja perheestänne itse kokonaan, niin ei tule ongelmia. Jos pystyt hyväksymään sen , et mies käy kotona suihkussa, syömässä ja nukkumassa niin ei ongelmia. Mielestäni siis täysin asenne kysymys.


Kun etsii luovia ratkaisuja. Ja pitää yhteyttä ystäviin! Ja ottaa kotiapua. Meillä on ollut apuna ihana hoitajatyttö, jolta sujuu niin lastenhoito kuin kotityöt. Vaikka kävis muutaman tunnin viikossa, niin silti on TUNNE että saa apua.



Yhteen hiileen puhaltaminen miehen kans on se juttu.. luulen, että jos siinä rakoilee, niin on rankempaa.



Meillä on kivitaloprojekti alusta loppuun itse. Olen kotona kahden alle 2 vuotiaan kans, mies tekee taloa iltatöinä päivätöiden jälkeen. Semmoista jatkuvaa lähtemistähän siinä on siedettävä.



Aloitimme viime huhtikuussa, ja alkukesästä päästään muuttamaan. Nyt, kun alkaa jo tulla valmista pintaa, on oikeastaan innostus kasvanut.



Omien harrastusten aika on myöhemmin. Samoin kaksinolo miehen kanssa, yhteinen aika. Se vain harmittaa, kun esikoinen ikävöi isäänsä, kun näkee niin vähän..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mies teki talon, ero ei ollut lähelläkään. Rahaa jäi, meillä oli tiukka budjetti josta pidettiin kiinni. Kummallakaan ei ollut epärealistisia odotuksia. Kaikki kilpailutettiin eikä haaveiltu sisustuslehtien viimeisimmistä hullutuksista.



Ihana talo on ja hyvin kestää aikaa. Trendilaatat tms olisivat jo vanhentuneet.



Mulla ei ilmeisesti sitä asennetta niin hirveästi sitten löydy.

Meillä on projekti aluillaan ja olen monesti ajatellut jo tässä vaiheessa, että en olisi tähän ryhtynyt, jos olisin tiennyt mitä kaikkea talonrakennusprojektiin kuuluukaan.

Meillä on nyt rakennuslupapaperit kunnalla käsiteltävänä. Talo pitäisi tulla kesäkuussa alakerta tilaelementteinä ja yläkerta sitten rakennutetaan/rakennetaan itse.

Siitä huolimatta vaikka meillä on ns. helppo projekti, kun alakerta tulee valmiina kyllä tämä hermoja syö ja paljon.

Mutta niinkun moni muukin sanoo se on asennekysymys, miten sen ottaa onko rakennusprojekti raskas vai ei.



Mulla ehkä tähän rankkuuteen vaikuttaa se, että olen kotona pienen lapsen kanssa, joka nukkuu TODELLA huonosti. Olen siis aina ja aina väsynyt. Mies tekee ympäripyöreetä päivää töissä ja kun pitäisi suunnitella sisustusmateriaaleja/kalusteita yms. ei löydy sitä yhteistä aikaa millon mennään niitä kattelemaan. En voi tehdä päätöksiä yksin.



Me rakennettiin vuonna 2004.



Meillä oli talopaketti, mutta ei mitään avaimet käteen systeemiä. Eli urakoitsijat etsittiin ja palkattiin jokainen erikseen. Itse ei tehty paljoakaan, vähän siivottiin ja mies oli joitakin päiviä raksalla apuna.



Rakennusaika oli rankkaa, mutta siihen vaikutti niin moni muukin asia: Meillä oli molemmilla uudet työt, lapset olivat pieniä (3 v ja 2 v). mies matkusteli koko ajan ja mulle jäi välillä kohtuuton lasti työn, kodin ja raksan suhteen.



Riitoja ja tappeluita oli, mutta myös tosi mukavia perjantai-iltoja vinkkupullon ja suunnitelmien ääressä :) Sanaa avioero ei mainittu kyllä kertaakaan.



Rakennuttaminen oli rankempaa kuin ajattelin, mutta ei sillä tavalla hirveää kuin pahimmillaan juttujen perusteella kuvittelin. Meillä ei tullut vastoinkäymisiä ja urakoitsijat olivat sitoutuneita. Aikataulu piti. Lisäksi meillä oli väljähkö budjetti, joka omalta osaltaan tasoitti stressiä.



Ja kaikki rakennusajan itku ja poru unohtui sinä hetkenä, kun talo oli valmistunut ja loppusiivottu, mutta vielä tyhjä. Me mentiin kalliin shampanjapullon kanssa talolle ja laitettiin takkaan tuli. Istuttiin miehen kanssa pimeässä ja ihmeteltiin aikaansaannostamme. Eli eräänlainen synnytys :)



Yhä edelleenkin koen rakentamisen olleen vaivan arvoista.



Vuonna 2004 kesällä ostettiin tontti, kesällä 2005 haettiin luvat, sitten syksyllä tehtiin pohjat taloon ja rakennettiin varasto/autotalli, tontille tuli pienelementtitalo viime vuoden toukokuussa. Sen jälkeen miestä ei kotona näkynyt, meillä oli sovittuna kirvesmies avuksi, joka " petti" , meni toiselle työmaalle ja omaksi urakaksemme tuli enemmän kuin ajateltiin.



Oltiin tosi lujilla. Ennestäänkin oltiin väsyneitä, pienen, huonosti nukkuvan lapsen työssäkäyviä vanhempia. Meillä oli kyllä paljon talkooapua, mutta silti mies oli lähes vuoden yhtämittaisesti kaiken vapaa-ajan pois kotoa. Yhden sunnuntain oli pois rakennukselta kun sai oksennustaudin :)



Itse osallistuin rakennustöihin, sen minkä ikinä ehdin. Valitsin materiaalit sekä kilpailutin ja metsästin tarvikkeita. Sain samaan aikaan vielä keskenmenon. :(



Olisin tarvinnut enemmän aikaa miehen kanssa keskustelemiseen, siis edes joskus iltaisin tms. Mutta mies tuli yleensä kotiin kun me jo lapsen kanssa nukuimme. Sitten kun näin miestä, oli samassa paikassa yleensä monta muutakin ihmistä, joten eipä tullut oikein syvällisiä puhuttua...



Pahimmaksi koin, kun ulkopuoliset sekaantuivat projektiimme. Sukulaiset, talkooväki ja raksalla käyneet ammattilaiset. Kaikilla oli oma näkemys talon teosta jne. Pari henkilöä kävi loppujen lopuksi erittäin raskaaksi taakaksi, mutta selvisin siitäkin. Olisi tehnyt mieli heittää ne pois, mutta kun toisaalta olivat niin iso apu.



Nyt tuo aika on takana. Koskaan en enää taloa rakenna/rakennuta. Koko rakennusala on minusta niin epäluotettava, että jos itse jättäisin yhtä usein työssäni luvatut asiat hoitamatta, saisin heti kenkää. Meidän liittomme kesti vaikeudet, vaikka kirjoituksestani saattaa kuulostaa, että koen vain minulla olleen rankkaa eihän se tietysti totta ole. Mutta usein naisen osa rakennusaikana on vain tällainen, siihen kehotan varautumaan. Ja meillä varsinainen raksa-aika oli vain vuoden, se voi viedä paljon enemmänkin!

olemme juuri ostaneet tontin ja tuleva projekti jännittää paljonkin. Lähinnä jaksaminen ja rahan riittävyys :-) Onneksi aiomme rakentaa/rakennuttaa vasta muutaman vuoden päästä, joten on aikaa suunnitella ja hankkia kunnon työmiehet.

rakennuslupa juuri saatu. Meillä oli tosin tontilla vanha talo ja piharakennus, jotka piti tyhjentää ja purkaa eka. Yllättävän työlästä ollut jo tämä suunnittelu/valmisteluaikakin, eli eri urakoitsijoiden palkkaus, kalusteiden yms. kilpailutus ja valinta, rakennusluvan hakeminen ym.



Meillä on lapset 2v8kk ja 8kk. itse koen raskaana seuraavat asiat:

- En voi osallistua rakentamiseen/tontin raivaamisen, koska hoidan lapsia. Meillä on ainoastaan maksullista hoitoapua käytössä.

- Pienten lasten kanssa on vaikea irrottaa aikaa suunnitteluun, joka varmaan muuten olisi aika mukavaa.

- Pienten lasten kanssa on vaikea valita materiaaleja (kierrellä kaupoissa).

Ei ole niin rankkaa kuin pelotellaan. Mutta hyvä varautua rankkuuteen, niin osaa sitten suhtautua siihen: " Tämä on nyt tätä vähän aikaa, pölyä on, sotkua on, paljon tekemätöntä työtä on, mutta se loppuu aikanaan." Välillä pitää lähteä leffaan, syömään valmiiseen lounaspöytään, irrottautua. Mutta me ei esim. hiihdetty kertaakaan rakentamistalvena, vaikka se normaalisti harrastuksiin kuuluukin,tuli se liikunta-annos saatua ihan täällä raksalla. Mulla alkoi vanha selkävaiva ( välilevyn pullistuma) vaivata ja juoksin fysioterapiassa, jonka avulla sitten pystyin tekemään raksasiivousta hammasta purren. Vitutti suoraan sanoen, mutta eihän se mun miehen vika ollut, ei ollut suhde vaarassa raksa-aikana muutenkaan. Toki oli itku herkässä kun läheisen sairastuminen sattui samaan aikaan, mutta sekin loppui hyvin. Tärkeää oli että pääsi puhumaan asioista ettei vain pitänyt sisällään.



Meillä talo valmistui vuodessa ja vuosi on nyt asuttukin. Piha on laittamatta ja piharakennuksen rakentaminen alkaa kohta. Välit on hyvät, mutta tietysti on väitelty ja välillä " vähän" ääntä korotettu, mutta niin meillä tehdään tavallisestikin. Muutenhan sitä tulisikin hulluksi. Pitää sopiakin nopeasti. Makumme on osunut yksiin.

Rahaa ei ole kyllä jäänyt " yli" , mutta me halusimme satsata kotiin. Meille mukava ja viihtyisä arki on arvokkaampaa kuin vuotuiset kaukomatkat tai uudet autot. Olemme jo päässeet reissaamaan aikaisemmin.



Tiesin mitä halusin, olen käynyt vuosia asuntomessuilla ja asunut ikäni omakotitaloissa, joista mietin parhaimpia/huonoimpia puolia. Netti oli hyvä apuväline ja mies hoiti vastaavan rakennusmestarin kanssa koko paperisodan. Kirvesmies oli hyvä apumiehineen ja hän kuunteli toiveitamme ja opasti meitä. Tontti on maalla kauniilla paikalla, joten kyllä sekin rauhoitti hermoja. Ei ollut ketään vieressä " kirittämässä" tai " kilpavarustelemassa" :-). Itselleni oma rauha on tärkeää, se ettei ole kenenkään silmissä. Nyt on mieleinen avara talo, josta en ole keksinyt paljoakaan sellaista mitä olisin halunnut toisin. Kannatti käyttää aikaa suunnitteluun ja käydä katsomassa paljon erilaisia taloja etukäteen ja miettiä ilmansuuntia, näkymiä, pohjaratkaisuja, yksityiskohtia. Mutta olenkin ammatiltani yhden sortin " suunnittelija" ja kolmiulotteinen suunnittelu ei ole vierasta.

Tsemppiä! Pitkäjänteisyyttä ja asiaan perehtymistä se vaatii, mutta mikäpä ei? Minulle koko rakentamisaika oli erittäin mielenkiintoista aikaa. Meillä ei ole vielä lapsia, ehkä se myös vaikutti. Kauhea kiirekään ei ollut, koska asuimme vuokralla. Budjettiin pitää jättää varaa, joustoa tarvitaan, myös aikatauluihin. Huumoria ei saa unohtaa ja tosiaan - välillä vähän tuulettumaan, me kävimme tanssimassa. Ei ollut krapula-aamuja!



siitä kuinka paljon teette itse. Jos tulee valmiina pakettina ei vaadi niin paljon, mutta jos teette pitkästä niin tietysti enemmän. Meillä oli siltä väliltä ja kyllä hermot oli aika koetuksella. Johtuen lähinnä aikataulun venymisestä ja jonkinasteisesta kyllästymisestäkin.

Meillä oli pakettitalo, joka itse sisustettiin. Mies oli raksalla illat ja viikonloput, minä kotona 3 alle kouluikäisen kanssa. Viikonloppuisin minäkin sain olla rakennuksella, kun vietiin lapset tulevan kotimme naapuriin mummolaan hoitoon.



Rakennusaika kaikkineen kesti puolisen vuotta. Budjetti piti, mutta lisää lainaa jouduttiin ottamaan uusiin huonekaluihin, pihatöihin ja varaston rakentamiseen.



Kyllä väsymys oli molemmilla kova, mutta unelma uudesta kodista maalla auttoi jaksamaan. Onneksi sai sitten talven levätä ennen pihahommia! Avioliitto ei ollut koetuksella, mutta me oltiinkin oltu jo piiiiitkään yhdessä ennen rakennusprojektia.

Jos otatte valmispaketin, avaimet käteen periaatteella, niin ei siinä varmaan mitään.

Itsellämme oli vähän rankempi projekti ja kyllä todellakin avioerosta puhuttiin. Mutta ei kuitenkaan onneksi erottu. Sitä suunniteltiin, että emme me tee hommia koko ajan ja pidämme huolta parisuhteesta. Ja pah. Kun haluaa talon nopeasti valmiiksi sitä tehdään yötä ja päivää. Ihan kamalaa aikaa! Näin siis meillä. En suosittele kenellekään.

asenteesta kiinni. Kun rakensimme edellisen talon lapsia oli 3 (6-15v) ja onneksi appikset apuna lapsia hoitamassa ja raksallakin. Kaikki mahdollinen tehtiin itse. Koska olimme uusperhe tuo aika oli minun ja mieheni " kuherruskuukausi" . Tottakai välillä väsyi ja räjähteli mutta onneksi aina eri aikaan. Enimmän aikaa nautimme oman käden jäljestä. Raha oli tiukalla mutta siinä ei ollut meille mitään uutta. Omaa aikaa otettiin kun välillä ajeltiin johonkin rantakaupunkiin (vaikka Hankoon) kaksistaan kahville. Siinä matkan aikana ehti hyvin vaihtamaan muitakin kuin raksakuulumisia ja leivoskahvit oli todellista ylellisyyttä. Kesällä pidettiin viikko oikeaa lomaa jolloin raksalla ei tehty mitään.



Toinen talo valmistui viime kesänä, nyt kuopus (4.) oli 4v. Enää ei appikset jaksaneet tulla raksa-avuksi mutta nuorimmainen lomaili heillä välillä muutamia päiviä ja isommat sisarukset hoitivat illat. Jälleen teimme ison osan töistä itse ihan omasta halustakin. Välillä otettiin omaa aikaa ja lähdettiin viikonlopuksi reissuun vaikka ulkomaille. Ja lomaakin pidettiin pari viikkoa.



Mun mielestä nuo raksa-ajat on olleet parasta aikaa (jos ei lomia lasketa mukaan). Tykätään molemmat tehdä asioita käsillä ja tää on ollut hyvää vastapainoa toimistotyölle. Ja kuntokin kasvaa samalla!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat