Vierailija

Onko teitä muita, jotka olette saaneet lapsen. Jos saamme lapsen, niin sairastutanko hänetkin sillä, etten osaa katsoa sujuvasti sailmiin ja vetäydyn...:o(.

Kommentit (19)

Ei ne sokeiden/kuurojenkaan lapset saa normin mukaista vuorovaikutusta, eivätkä ura/harrastusohjusten/masentuneiden/holistien/henkisesti laiskojenkaan.



Se että analysoit omaa vanhemmuuttasi nostaa jo sinut valioluokkaan keskimääräisiin tallaajiin verrattuna.



Lisäksi tosi tosi paljon tarvinnut ulkopuolista apua lasten ja kodin hoidossa, ja mies on kovilla kun käy päivät töissä ja vapaa-ajan tekee kotihommia (mm. ruuat valmiiksi seuraavaksi päiväksi vaimolle ja lapsille) Toki sairaus voi sinulla olla lievempikin, ja jos jaksaa yrittää, niin varmaan paremmin selviytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi tarvitsisin apua lapsen hoidon kanssa? Kyllä uskoisin osaavani hoitaa ja olla hyvä, tavallinen äiti, mutta sosiaalinen puoleni on heikko. Eli parempi kai olla lapseton etten aiheuttaisi mahdollista henkistä tuskaa vielä ei-syntyneelle. En ole ottanut vielä selvää tukipalveluista, mutta miksi lapsen kanssa pitäisi olla tietyn kaavan mukaan niinkuin valtaväestö? Kyselen vaan.


Me kaikki olemme erilaisia ja myös vuorovaikutustaitomme ovat erilaisia. Ei ole oikein odottaa kaikkien ihmisten mahtuvan samaan ahtaaseen muottiin.



Jos kykenet rakastamaan ja osoittamaan sen, olet riittävän hyvä vanhemmaksi. Oman lapsen kanssa vuorovaikutus on joka tapauksessa hyvin erilaista kuin vieraiden ihmisten, ja se mikä ei muiden kanssa suju voi oman lapsen kanssa ollakin yllättävän luontevaa.



Vierailija:

Lainaus:


Mutta voiko vuorovaikuttaa " eri tavalla" : tiedän pystyväni hellimään ja hoitamaan, juttelemaan, leikittämään ja antamaan rajoja ja rakkautta. Eihän em. sairaus tarkoita täyttä kykenemättömyyttä. Moni asia on vain suuren pinnistelyn takana.




Mutta voiko vuorovaikuttaa " eri tavalla" : tiedän pystyväni hellimään ja hoitamaan, juttelemaan, leikittämään ja antamaan rajoja ja rakkautta. Eihän em. sairaus tarkoita täyttä kykenemättömyyttä. Moni asia on vain suuren pinnistelyn takana.

Parempaa isää ei voi pikku tyttö toivoa kuin asperger-aikuinen on. Oma lapsi on ainoa ihminen maailmassa, joka saa AINA yhteyden mieheeni. Tyttärellä ei ole itsellään mitään as-piirteitä eikä hän edes tiedä, että isä on as. Iskä on joissakin asioissa hiukan erilainen kuin toisten isät. Mutta ei huonompi, vaan parempi!



Sinuna en epäröisi hetkeäkään!

Eli se assille tyypillinen kiinnostuksen kohteisiin uppoaminen on kohdistunut lapseen. Ei mitenkään negatiivisesti vaan ovat olleet kärsivällisiä isiä ja erittäin vaimolleen omistautuvia aviomiehiä.

Terveelle saattaa syntyä vammainen lapsi, täydellisestä vauvasta saattaa tulla paatunut rikollinen, terve lapsi saattaa jäädä auton alle...



Ap tietää puutteensa, ja ottaa ne huomioon. Etenkin jos isä ei ole assi, en ymmärrä miksi ette tarjoaisi hyvää kasvuympäristöä.



Nauti äitiydestä, tiedosta puutteesi ja vaadi apua, sitä on aina tarjolla.



Ihanaa äitiyttä sinulle.. :)



t. assipiirteisen pikkuälykön äiti

Perinnöllistä as on muttei se periydy kaikille. VEtäytymisestä sen verran että lapsella pitää olla muitakin ihmiskontakteja kuin sinä ja niitähän tulee väkisin.

käsittääkseni AS ei ole sillä tavalla " äidin syytä" että silmiin katsomattomuutesi tekisi lapsestasikin AS-ihmisen.



on sinulla oikeus äitiyteen.

Sillä lapsellakin muistaakseni oli Asperger.



En osaa sanoa asiasta mitään tämän kummempaa, mutta ehkä sinulle olisi hyötyä jos pystyisit kaivamaan tietoa tuosta tv:ssä haastatellusta naisesta ja hänen kokemuksistaan.

Ja toisaalta jostain ne pitää ne insinöörit ja tutkijat tähän maahan saada, eli assit lisääntykää ja täyttäkää maa!



Nimim. töissä TKK:ssa.





* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat