Vierailija

Kommentit (5)

minun mielestäni. Itse olen vastikään menettänyt lapseni - ja muitakin rakkaita matkan varrella - eikä suru koskaan lopu, mene pois tai katoa. Läheisen kuolema on minulle kokemus, joka asettuu osaksi elämää vähitellen kuten muutkin tapahtumat elämässäni. Itse ainakin suren tavalla tai toisella lopunelämääni. Jotkut tosin näyttävät kokevan, että suru loppuu tai siitä " pääsee yli" ajan kanssa, tuo aika sitten taas vaihtelee ihan laidasta laitaan. Olen tätä työkseni pohdiskellut, joten siksi uskallan jotain aiheesta sanoa muidenkin osalta :).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat