Vierailija

Tuosta alemmasta viestistä tuli mieleen, että miten tulisi " oikea oppisesti" opettaa muksu ajamaan pyörällä ilman apupyöriä.



Ottaa kerralla apupyörät pois ja juosta mukana selkä vääränä muksun pyörän tarakasta/satulasta kiinni pitäen vai nostaa apupyöriä hieman ylemmäs ja katsella vinoa ajoa vai ... Miten innostaa vähemmän innokas tai arempi muksu tähän harjoitteluun.



Kertokaahan miten olette onnistuneet tässä.

Kommentit (26)


Kehuin aina maasta taivaaseen, kun apypyörien " rolinaa" ei kuulunut, ja kannustin ajamaan hiljaa niinkuin pantteri (lapsi oli 3v, ja tällaiset kehut saivat hymyn korviin). Yhdessä päivässä lapsi oppi ajamaan ilman että apupyörät koskettivat maahan, ja seuraavana päivänä ne otettiin pois.



Lähtökohtana ilman apypuöriä ajamiselle on minusta tarpeeksi kova vauhti. Jos lapsi ei vielä osaa ajaa tarpeeksi lujaa, on minusta ihan turha edes yrittää. Ja kaatumisen pelkoon vinkiksi: paksut käsineet ja housut voivat tuoda turvallisuuden tunnetta, kun ei satu niiin pahasti jos kaatuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä opeteltiin ottamalla apparit pois ja satula laskettiin niin alas, että kummatkin jalat ylti kunnolla maahan ja alukse potkuttelivat jaloilla vauhtia ja kun pyörä pysy hallinnassa niin, niin otettiin polkimet käyttöön. Ja neljä lasta on tällä keinoin oppinut muutamassa päivässä ajamaan (yksi 3 v:nä ja muut 4-4,5 vuotiaina)

Toissapäivänä oli vinkkejä tähän listattu.



Itse aion kokeilla hiekkakenttää. Meillä tyttö pelkää asvaltille kaatumista ja minäkin kyllä pelkään sitä.



Ei oppinut viime kesänä 5 vuotiaana, täyttää kesällä 6 ja nyt olisi kyllä syytä oppia. Viime kesänä alkoi hirveä itku kun otettiin apparit pois ja kieltäytyi edes harjoittelemasta.

Pappa hinasi lapset pienen pihakallion päälle ja lapset laskivat alas, aluksi sai vain vauhtia ja kehittivät tasapainoa. Päivän päätteeksi oppivat polkemaan ja kaikki oppivat päivässä.

aluksi ei lainkaan yrittänytkään laittaa jalkojaan polkimille, vaan potki jaloillaan vauhtia ja kehitti tasapainoaan näin.



Pitkän tovin näin harjoittelikin, kunnes kaverin innostamana kokeili laittaa jalat vauhdin ottamisen jälkeen polkimille ja kas niin se vain tyttö huomasi ajavansa pyörää.



Ei varmaankaan se ainoa ja oikea keino pyörällä ajo opetteluun, mutta toimi meillä.

Yllättäen lapsi olikin aika kypsä ajelemaan ilman appareita, yllättyi itsekin.

Ei pelännyt kaatumista, kun jalat yltivät hyvin maahan.

Olisikohan asfaltilla kuitenkin helpompi ajaa?

Eipä siinä paljon kakut ja muut herkut maistunut, kun vaan yritin ja yritin. Alkuillasta yrittäminen palkittiin ja opin ajamaan pyörällä =) Voi sitä riemua. Ja ei, vanhemmat eivät työntäneet tms. vaan pyöräiltiin kavereiden kanssa.

muksu pelkää kaatuvansa ja epäonnistuvansa " kun emmä osaa" mentaliteelilla.



Itse olen jo yrittänyt kertoa että niin äiti ja isikin opettelivat ajamaan pyörällä (tai uimaan/hiihtämään/luistelemaan) ja epäonnistumiset kuuluvat asiaan ja siten oppii enemmän. Pitää vain olla rohkeus yrittää ja se ei haittaa jos epäonnistuu kunhan vain yrittää. Mutta ei ole auttanut.



Muuten onko teillä pidetty " juhlia" tai annettu lahja kun on tämän pyörällä ajotaidon oppinut. Meillä pidettiin tytölle " juhlat" (vieraina mummi ja kummit) kun oppi sanomaan R kirjaimen (asian tiimoilta käytiin puheterapeutilla ja harjoiteltiin kotona). Olisikohan siitä porkkanaksi ajo harjoitteluun...

Minä nimittäin pistin vaan lapset pyörille ja kannustin, rohkaisin ja painostin viimeisenä keinona. Sanoin, että oppivat kyllä, mutta harjoitteluvaihe on siedettävä ja epäonnistumisten jälkeen tulee hyvä olo, kun on oppinut. Käytiin monta kertaa viikossa harjoittelemassa parkkipaikoilla aina vaan sen aikaa kun lapset jaksoivat skarpata. Aluksi se oli 10min, siitä sitten ylöspäin.



Molemmat oppivat nopeasti, parin viikon päästä jo ajoivat taitavasti, ja olivat sitten tosi tyytyväisiä ja ylpeitä itsestään. Ja minä tietysti heistä. Isompi (ja arempi) oli silloin 5,5-vuotias ja pienempi vajaa 4-vuotias.



Samalla systeemillä meillä on opeteltu luisteleminen, uiminen yms. ja aina on tuloksena ollut onistumisen kokemus ja luottamus siihen ,että äiti tiesi, että olen valmis. Lapseni eivät pelkää epäonnistumista, koska he tietävät sen kuuluvan uuden asian harjoitteluun. Tästä tiedosta uskoisin olevan rutkasti hyötyä muussakin elämässä.



Ai niin, tietysti on oltava tarkka, ettei vaadi sellaista, mihin lapsi ei oikeasti vielä pysty. Herkkyyttä ja oman lapsen tuntemista tämä vaatii, mutta sitä löytyy kyllä jokaiselta vanhemmalta joka on kiinnostunut lapsistaan.

Laskekaa penkki niin alas, että jalat ylettyy kunnolla maahan ja sitten vaan lapsi treenaamaan.



Meillä autto " taikahanskat" (ihan tavalliset rukkaset), niin ei sattunut käsiin jos kaatui.

viime keväänä näin erään isän opettavan tyttöään siten että oli kiinnittänyt tukevan tangon lapsen pyöräntarakkaan ja autteli sen avulla. Siitä innostuneena mekin otimme apupyörät pois ja mies alkoi kaivella vajasta tarvikkeita samanlaiseen viritelmään. Vaan sillä aikaa, meidän huomaamatta, lähti poika pyörällä ajelemaan. Osasikin yllättäen jo ajaa eli viritelmiä ei tarvitukkaan.



Apupyörien nosto voi opettaa virheelliseen ajoasentoon. Usein lapsi jää nimittäin ajamaan kenoon. Siksi suosittelen apupyörien poistoa.



ajattamalla vaan lopulta sitten ihan itse. Apupyörät oli huonot ja metalli taipui aina ylöspäin, ajeli niillä vinossa. Kerran sitten katselin ajoa ja huomautin, että huomaatkos sinä ettei sinun apupuorät kosketa ollenkaan maata, kun ajelet. Halusikin sitten itse ottaa pyörät pois.



Ja äiti tai isä vierelle juoksemaan. Minä en alkaisi vääntelemään apupyöriä vaan ottaisin ne kerralla pois. Sen verran monta vinossa javaa lasta olen nähnyt... Jos lapsi on valmis, homma alkaa sujua jo alusta lähtien melko hyvin. Meillä molemmat pojat oppivat vähän alle 5-vuotiaina kerralla, tosin toisen vierellä piti juosta aika pitkään " pitämässä kiinni" - en minä kyllä oikeasti viitsinyt juosta niin kumarassa, kunhan hölköttelin vähän taempana henkisenä tukena :-)

Vierailija:

Lainaus:


Toissapäivänä oli vinkkejä tähän listattu.



Itse aion kokeilla hiekkakenttää. Meillä tyttö pelkää asvaltille kaatumista ja minäkin kyllä pelkään sitä.



Ei oppinut viime kesänä 5 vuotiaana, täyttää kesällä 6 ja nyt olisi kyllä syytä oppia. Viime kesänä alkoi hirveä itku kun otettiin apparit pois ja kieltäytyi edes harjoittelemasta.




Meillä tyttö täyttää 6v syksyllä ja on todella arka ajamaan tai edes yrittämään ilman appareita.

Janniinak23

Suosittelen ehdottomasti Puky potkupyöriä pyöräilyn opettamiseen. Lapsi voi niiden kanssa rauhassa harjoitella tekniikan ja sen jälkeen siirtyä suurempaan fillariin (usein jopa ilman apupyöriä). Se polkimien käyttä on helppoa oppia sen jälkeen, kun lapsi on hoksannut, miten pyörä pysyy pystyssä ja miten mutkissa pitää kallistaa. Puky potkupyöriä löytyy esimerkiksi täältä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat